Minulla on joku kumma tauti: vaikka olen umpihelsinkiläinen, vahva karjalainen geeniperintö saa minut herkistymään kaikkeen sellaiseen, jossa on folklorea tai mitä tahansa etnovaikutetta. Viime aikoina olen saanut erityisen vahvoja oireita kirjoneulelapasista, jotka edustavat minulle sekä neulontataidon että luovan kansanperinteen huippua. Mä haluuuun tollaset! Heti ja paikalla!
I have a funny disease. Although I'm pure-bread, 100 % original Helsinki-dweller, I have plenty of Karelian genes that make me sensitive to anything folklore or ethno inspired. Recently, I've had especially strong symptoms of colourwork mittens that, for me, represent the paramount of knitting and creative tradition. I do, I do, I reallyreally want a pair of such mittens, please please, right now!
Etnohuumassani mennä paukautin ja ostin Aino Praaklin kirjan
Eesti labakindad ilma laande laiali. Nyt haluan neuloa siitä mustavalkoiset lapaset. Mutta eihän se tunnu onnistuvan, ei sitten millään. En saa kuviota, tiheyttäni enkä käsieni kokoa kohdalleen vaikka mitä tekisin. Vaikka käyttäisin hämähäkinseittiä lankana ja ruohonkorsia puikkoina, yli 70 silmukan lapasesta tulee koko ajan aivan jättimäisen suuri. Ei auta vaikka kuinka kiristelisin hampaitani.
In my ethno frenzy I went and bought Aino Praakli's collection of traditional Estonian mitten patterns. Now, I want to use it to knit black and white mittens. But, oh no, it doesn't work, no matter what I do! I can't match the pattern with my gauge and the size of my hands. Even if my yarn was cobweb and my needles were stalks of dried grass, a mitten knitted with more than 70 stitch turns out enormous. No matter how hard I try.
 |
Pattern: Aino Praakli's Eesti labakindad, Paistu, p. 30
Yarn: Ohut Pirkkalanka by Pirkanmaan Kotityö
Needles: 2,5 mm |
Kokeilu No. 1: Paistun lapaset Viljandista. Tekstissä lukee, että rannekkeessa on 4 x 18 silmukkaa, yhteensä 72 s. Kolme kertaa luotuani ja purettuani päädyn silmukkalukuun 4 x 12 eli 48 s. Miten tästä voi jatkaa 18 silmukan kerrannaisilla toimivaa mallikuviota?! Huokaan, otan toisen lasin punaviiniä ja päätän vaihtaa mallia ja lankaa.
Test #1. Paistu mittens from Viljandi. It says in the text that the cuff is knitted with 4 x 18 stitches, total amount being 72 sts. I try this three times, and end up using 4 x 12 stitches. But how can I continue with a pattern that works with 18 sts repeats!? I sigh, pour myself another glass of red wine, and decide to change the pattern, the yarn and the needles.
 |
Pattern: Aino Praakli's Eesti labakindad, Helme, p. 192
Yarn: Gjestal Janne (black)
and Pirtin Kehräämö's sock yarn (natural white)
Needles: 3.5 mm |
Kokeilu No. 2: Helmen lapaset. Opin
aikaisemmasta kirjoneule-eksperimentistäni, että keskipaksu lanka, noin 55 silmukkaa ja 3,5 mm:n puikot voisivat toimia minun käsissäni varsin hyvin. Noh, luon 56 silmukkaa, teen pienen kääntörannekkeen ja alan nakertaa kaaviota. Kuvio näyttää kauniilta, mutta lapasen leveys on 12 cm. Siinä on näihinkin räpylöihin yli sentti liikaa.
Test #2: Helme mittens. I've already learnt from my previous experiment that a DK/worsted weight yarn, c. 55 stitches and 3.5 mm needles might work fine in my hands. Having said that, I cast on 56 stitches, work a little turned cuff and start to follow the pattern. It looks lovely, but the width of the mitten will be about 12 cm. There's more than one centimeter too much, even for these gigantic meathooks of mine.
Voivoi, kaverini Kirjoneule on sitten hankala tyyppi. Ei auta muu kuin jatkaa kamppailua.
Oh dear, what a difficult companion this Colourwork pal of mine is. Well, I guess there's nothing much to be done but to keep wrestling.
