Ihanaa ja kaunista / Wonderful and beautiful

En kirjoita nyt suomalaisesta kesäsäästä, joka ei todellakaan ole ihana ja kaunis ainakaan tänään. Sataa, tuulee ja on koleaa. Täällä Länsi-Helsingissä lämpömittari näyttää surkeat +14°C. Missä on kesä?

My title does not refer to the Finnish summer weather which is far from being wonderful and beautiful, at least today. It is raining, it is windy, and it is cold. Here in the western end of Helsinki, the thermometer measures lousy +14°C. Where is the summer?

Ajattelin lähestyä Ihanaa ja kaunista -aihettani parilla kuvalla uudesta neulomuksestani, josta ole oikeastaan aika ylpeä. Haruni-pitsihuivi valmistui noin viikko sitten, ja tulos on kerrassaan ihana. Tein huivin hyvin tyylitietoisen tyttäreni tilauksesta: väri luonnonvalkoinen, paljon reikäistä pitsiä, ei liian kuuma. 

I thought my topic of Wonderful and beautiful would be appoached with a couple of images of my latest knitting project. I finished the Haruni lace shawl a week ago, and the result is absolutely gorgeous. The shawl was commissioned by my daughter who is very style conscious and had very specific wishes: the colour should be off-white and the shawl should be as lacy as possible and not too hot. 

Haruni ennen pesua ja muotoonpingoittamista.
Haruni before washing and blocking.

Yksityiskohta reunan pitsikuviosta.
Detail of the lace border.

Haruni shawl, pattern by Emily Ross.
Yarn: Wetterhoff Sivilla
Needles: 3,5 mm.
The shawl is the wrong side up in the picture...

En ole kovinkaan kokenut pitsineuloja. Siinä mielessä Haruni osoittautui aivan loistavaksi malliksi, jos on vähänkään epävarma omista pitsitaidoistaan. Ohje on hengästyttävän seikkaperäisesti kirjoitettu, ja kaikki on selitetty erittäin selkeästi ja huolellisesti. Pitsin neulominen on oikeastaan varsin yksinkertaista: tehdään reikiä langankierroilla ja kavennellaan niitä langankiertojen tekemiä uusia silmukoita sitten eri tavalla kallistaen pois kuleksimasta. Pitsineuleohjeen seuraaminen on sekin ihan helppoa. Pitää tehdä niin kuin sanotaan, siinä kaikki.

I am not that experienced a lace knitter. Building on that, Haruni proved out to be an excellent pattern especially if you are concerned about your skills and endurance. The pattern has been written in a breathtakingly meticulous manner: everything is explained in detail and by using clear and understandable terms. Lace knitting is actually very simple. What you do, is that you make holes by twisting your yarn over the needle. Then the new stitches that the yarnovers produce are decreased away by using the various decrease methods that tilt in one way or another. Following a lace pattern is also really easy. Just do what you are told to do, that's all. 

Harunin ohella haluan kaunistaa päiväänne näyttämällä pari kuvaa ihka uudesta kirjasta, jonka posti toi tänään. Lene Holme Samsøe on tanskalainen suunnittelija, ja hänen uusin kirjansa on nimeltään Essentially Feminine Knits: 25 Must-Have Chic Designs (Interweave 2012; kirja on julkaistu tanskaksi vuonna 2011). Sydämessäni on aivan oma, heikko kohtansa tanskalaiselle muotoilulle ja suunnittelulle, ja täytyy vain huokaista, että tämä neulekokoelma on sekä ihana että kaunis. Jotkut Holme Samsøen malleista ovat naisellisuudessaan ehkä jopa hieman liiankin ihastuttavia omaan makuuni, mutta harvoin olen lehteillyt kirjaa, jonka lähes jokainen malli hyppää suoraan omaan neulejonooni. Kirjassa käytetyt langat ovat suuri lisäplussa. Useimmat langoista löytyvät suomalaisten lankakauppojen perusvalikoimista. Melkeinpä tässä jo alan oikein odottaa ihanaa ja kaunista syksyä.

In addition to Haruni, I would like to make your day beautiful by sharing a couple of images from a very new book that arrived today by post. Lene Holme Samsøe is a Danish designer and her new pattern book is entitled Essentially Feminine Knits: 25 Must-Have Chic Designs (Interweave 2012; the book was published in Danish in 2011). I have a soft spot for Danish design in general, and I must tell you that this knitwear collection is both wonderful and beautiful. In their chic femininity, some of Holme Samsøe's designs exceed my comfort zone. Nevertheless, I rarely have paged through a book where almost every design goes directly on my to-do-list. The choice of yarns is a huge plus: most of the recommended yarns are standard stuff at that Finnish yarn shops. I almost look already forward to a wonderful and beautiful autumn. 

Aivan ykkössuosikkini on Fiona-niminen pitkä ja räätälöity jakku aina-oikeinneuloksesta.
My absolute favourite is the Fiona jacket knitted with garter stitch and with a tailored silhouette and details.

PS. Camp Loopy 2012 meni omalta osaltani vähän pieleen. Ensimmäisessä haasteessa piti tehdä jotakin, johon kuluu yli 400 jaardia lankaa. Vaikka neuloin ja neuloin, minun Brainless-sukkani kuluttivat sittenkin vain 354,3 jaardia, joten projektivaatimus jäi täyttämättä. Ihanat ja kauniit sukat sain aikaiseksi joka tapauksessa!

PS. My Camp Loopy 2012 went a bit awry. The first challenge was to knit something that would consume more than 400 yards of yarn. Although I knitted and knitted, my Brainless socks only consumed  354.3 yards which means that they did not qualify as a project. Well, what the heck, I have a new, wonderful and beautiful pari of socks anyway!

Pattern: Brainless by Yarnissima.
Yarn: The Sanguine Gryphon Bugga! in shade Juniper Hairstreak
Needles: 2,5 mm.

Napeilla pelaten | Playing with buttons

Viime aikoina on tullut neulottua pari villatakkia. Villatakkiin tarvitaan tietysti napit, ja niiden valinta on sitten yllättävän hankalaa. Nousipa ihan kunnon hiki otsaan. En muistanutkaan, kuinka paljon napit vaikuttavat takin ulkonäköön ja käyttömukavuuteen. Olen yhä ankaralla lankadieetillä ja muutenkin säästökuurilla, joten lisähaasteenani oli löytää napit vanhoista nappikokoelmistani.

Lately, I've been knitting cardigans and even succeeded to finish a couple of them. Cardigans need buttons and oh boy, what a whale of a job choosing the right buttons can be! I had completely forgotten how much buttons affect both the look and usability. I'm still on a strict yarn diet and, by and large, living on a budget. This gave an extra challenge: the buttons were to be found from my existing collections.

Alla olevat kuvat havainnollistavat nappiongelmaa; malli on Veera Välimäen suunnittelema Golden Wheat Cardigan, lankana on Drops Alaska.

The photos below exemplify the button problem; the pattern is Golden Wheat Cardigan by Veera Välimäki; the yarn is Drops Alaska.

 

Jep, myönnän olleeni taas tylsä ihminen: valitsin mustat perusnapit. Ne nyt vaan sattuivat mielestäni sopimaan parhaiten takin 60-lukulaiseen ilmeeseen.

Yes, I admit having been a really boring person as I chose the basic black buttons. In my view, they just happened to work perfectly together with the swinging 60's style of the pattern. 

Nappileikki oli sinänsä hauskaa, sillä löysin lankapurkistani varsinaisia aarteita. Aarteet ovat perintökamaa ompelutaitoisilta isoäideiltä ja isotädeiltä sekä ompelutaidottomalta, mutta muotitietoiselta ja ateljeetyönä tehtyihin juhla-asuihin investoineelta äidiltäni. Alla parhaat palat, osa napeista on korumaisen upeita ja suuria yksittäiskappaleita. Minkähänlainen villatakki sopisi esimerkiksi ylimmän, n. 4,5 cm kokoisen napin ympärille...?

As such, playing with buttons was great fun as I found some real treasures from my button box. Some of the best buttons came to my possession from my late grandmothers and grand aunts who were all very good at sewing. Some of the real treasures belonged to my mother who instead of sewing, had a good fashion eye and invested in haute couture party wear. The collage below shows some of the best bits; some of the buttons are unique and quite large. I wonder what kind of a cardigan would suit around the topmost button, c. 4.5 centimeters in diameter...?

Kuin pitkän matkan esteet / Like long hurdling

Knitted Long Jacket
(pattern by Twilleys of Stamford,
Leaflet no 0200/9125)
Yarn: Drops Nepal (65 % wool, 35 % alpaca)
Color: Orange Mix
Needles: 6.0 mm (collar 5.0 mm) 

Kuinkas sattuikaan! Edellinen postaukseni tähän laiminlyötyyn blogiini oli syyskuulta, jolloin aloittelin oranssia Knitted Long Jacket -takkiani. Nyt uusi, kuohkean lämmin villatakkini on vihdoin valmis.

How convenient! My last post in this neglected blog of mine dates from September when I was just beginning my project with the Knitted Long Jacket. Now my new, cushy cardi is finally finished.

Kuvassa nautin paksun alpakkalangan lämmöstä yhdessä pikkuisen Vilkku-koiramme kanssa. Hän on 8-vuotias Coton-de-Tulear-narttu, ja hänen kaverinsa, kuningatar Kiki, 14 vee, kuikuilee kameramiehen takaa. Siksi Vilkku taitaa olla tavallista onnellisempi saadessaan vähän ikiomaa huomiota ja taputuksia päälaelle. Eikös me kaikki tykätä sellaisesta, vai mikä?

In the picture, I'm celebrating the warmth of the thick alpaca yarn with our little fluffy dog Vilkku. She's a Cotton de Tulear, 8 years old. Her peer, Queen Kiki, 14 years, was lurking behind the camera man whilst this photo was taken. That's why Vilkku seems to have extra enjoyment of this rare moment of one-to-one attention and a pat on the head. Can't blame her; we'd all like that, wouldn't we?

Ufoutuneesta eli korin pohjalle jostain syystä jämähtäneestä villatakistani oli tulla oikea pitkän matkan estejuoksu. Sinänsä takkia oli helppo ja joutuisa tehdä, Dropsin Nepal-alpakkavilla oli kuohkeaa ja ketterää käsissä, ja langan värikin oli iloinen. Joskus kuitenkin tulee kaikenalaista muuta sälää kuin esteiksi eteen. Tällä kertaa neulonta-aikaa ei sitten jäänytkään kovin paljoa, ja villatakin sijaan piti neuloa talvikelin vaatimia lapasia, huiveja, sukkia ja sen sellaista muuta pientä ja tarpeellisempaa.

The cardi was almost an UnFinishedObject; I forgot it at the bottom of my knitting basket just too often. Knitting it was like long hurdling, although as such, it was a quick and straightforward project. The alpaca wool blend by Drops was a pleasure to work with, and even the colour was inspiring. Sometimes, however, there are so many things that take priority so that knitting becomes like an obstacle course. With this one, I eventually didn't have that much knitting time and there were – thanks to winter - all these usual winter items such as mittens, scarves, shawls and socks to be knitted first.

The instruction gave a rather
nasty looking collar seam.
I re-knitted mine:
picked up the collar stitches
AND the button band stitches;
then finished the whole thing up
into one, consistent collar piece
(used smaller needles here, 5.0 mm).

Maaliin tulo on kuitenkin aina yhtä suuri helpotus ja ilonaihe: sitä hauskempaa, mitä pidempi matka on takana. Ehkäpä palkitsen itseni mukavalla sohvaloikoilulla ja käyn selailemaan Ravelryn ohjetietokantaa. Haluan heti alkaa suunnitella seuraavaa pitkän matkan projektia, Kiki ja Vilkku kainalossa tietenkin.

Crossing the finishing line is nevertheless always a big relief and triumph. I think I'll reward myself with a nice lie-down on the sofa and do some searches in the Ravelry database. I want to start planning the next long-haul project, with Kiki and Vilkku curled up against me, of course.

Kullan kimallusta / Shimmering gold

Ooops, the crease in the side seam
is accidental; the cardi was dried flat
which left the marks on the sides.

Tässä nykyisessä, tukevassa keski-iän olomuodossa on se hyvä puoli, että minulle on vihdoin kirkastunut se, millaisia vaatteita minun kannattaa hankkia, tehdä ja käyttää (ja millaisia ei ...). Tykkään kovasti neulevaatteista, koska ne ovat mukavan joustavia eivätkä vaadi silittämistä ja muuta jatkuvaa huoltoa, ja tykkään pitkistä linjoista, koska ne rakentavat puuttuvia linjoja ja antavat eleganssia melko simppeliin pukeutumistyyliini. Kun näin ensimmäiset kuvat Veera Välimäen Sprout-takista, tiesin heti, että tuossa on minulle aivan täydellinen neulemalli.

The good side in my current state, being comfortably and cozily middle-aged, is that I've finally learned what kind of clothes to knit, buy and wear (and what not to...). I truly like knitted garments, because they are snug and stretchy and they don't require constant ironing or other maintenance. I also like long lines, because they fit to my body shape and give style and elegance to my rather simple attire. When I saw the first pictures of Veera Välimäki's Sprout cardigan, I knew immediately that this would be The Cardi to make for me. 

Tänään oli se neulojan suuri päivä, kun sain oman Itu-takkini napit ommeltua, takin niskaani ja valokuvaajan paikalle. Mikä ihana takki tästä tulikaan! Istuvuus on täydellinen, malli on supertäydellinen, ja langan tuntu on aivan ihana. Tälle on taatusti käyttöä erilaisissa kesäisissä pikkujuhlissa. Langan kullankimalteinen sävy antaa lisäjuhlavuutta. Sävy on kyllä vähän vaikea: jossain valossa kulta muuttuu likaisenkeltaiseksi, vähän vihertäväksikin, joissain toisessa valossa kulta alkaa oikein loistaa. Lankaa jäi vähän yli, joten saatanpa tekaista vielä pienen laukun jakkuni kaveriksi.

Today was the great day in a knitter's life when I sew in the buttons, dressed the cardi on, and got my newest project photographed. What a wonderful jacket my Sprout turned into! The fit is perfect, the model is super perfect, and the feel of the yarn just sensational. I will have plenty of use for this one at the various summer parties and occations. The golden sheen of the yarn adds extra opulence to the jacket. The shade is a bit difficult, though. In some light, gold turns into dirty mustardy shade, even a bit greenish; in some other light, the gold just gleams and shimmers. I still have some yarn, so I may knit a small purse or a bag to go with the jacket. 

Napeiksi löytyi 4 erilaista kultanappia äidin vintage-nappiperinnöstä. Hienot Guessin kultasandaalini ja kultakynsilakka tulevat olemaan takuuvarmat lisämausteet.

I found an odd set of four golden buttons from my late mother's vintage button stash. My posh golden sandals by Guess and a bottle of golden nail polish will be guaranteed accessories.

Kolme kuukautta neulomista on nyt takanapäin. Tuloksena on hieno jakku, kiitos Veeran loistavan ohjeen. Kuinka palkitsevaa neulominen voi parhaimmillaan ollakaan!

Three months of on-and-off knitting is now behind me. I have made a lovely jacket, thanks to Veera's outstanding design and pattern writing. How rewarding can knitting be at its best!

Pattern: Sprout by Veera Välimäki
Yarn: Sarah Tweed by BC Garn
(50% mulberry silk, 10% silk nubs, 40% wool),
shade 27 Gold
Needles: 3,5 mm, 4,0 mm and 5,0 mm
Size: XL because of the thinner yarn;
finished length 89 cm.

Huivi josta tulikin takki / A scarf that actually became a coat

Kaikki alkoi Clapotiksesta. Innostuin tuosta huivista alkuvuodesta 2008, kun löysin Knittyn, Ravelryn ja muut virtuaalisen neuleskenen ihmemaat. Clapotis oli jo tuolloin klassikko, mutta ajattelin 'parempi myöhään kuin ei milloinkaan' ja ryhdyin etsimään omaa versiotani varten täydellistä lankaa.

It all started with Clapotis. I got inspired by that scarf at the beginning of year 2008 when I encountered with Knitty, Ravelry and other wonderlands of the virtual knit scene. Clapotis was a classic already at that time, but I thought 'better late than never' and started to search for the perfect yarn for my own version.

Koska Clapotis kaipasi langakseen liukuvärjättyä lankaa, kuvaan astui mukaan merkillinen ja kiehtova japanilainen väri-ilotulituslanka Noro. Sitä ei saanut silloin Suomesta, mutta urheana tilasin omat keräni suoraan Japanista. Savun, farkun, levän, jaden ja metsän sävyissä välkkyvät kahdeksan silkki-villa-kerästä saapui, ja näin jo silmissäni upean huivini: pian se valmistuu käyttööni, kohta luon silmukat.

As Clapotis requests a variegated yarn, in entered the marvelous and intriguing colour explosion from Japan in the form of Noro. You could not buy Noro at that time in Finland, so I bravely ordered my own 8 skeins directly from the manufacturer. The moment my skeins arrived glittering in silk and wool in the shades of smoke, denim, algae, jade and forest, I saw my magnificient scarf in my mind. Soon I'll be able to wear it, I'll cast on in an instant.

Meni päivä, viikko, kuukausi, toinen ja kolmaskin. En tullut aloittaneeksi, tuli aina muuta neulottavaa. Kauniit ja hanakat Noro-keräni istuivat silkkipaperipesässään hiljaisina. Clapotis alkoi menettää viehätystään. Tuli uusia huivimalleja, tuli uusia, vieläkin kauniimpia lankoja.

A day passed, then a week, then a month, and another, and a third one. I never got into casting on, there was always something else to be knitted. My beautiful and eager Noro skeins sat in their silk paper nest quietly. Clapotis started to loose its charm. There were new scarf patterns around, and new, even more beautiful yarns. 

Sitten kuvaan tuli mukaan Jared Flood ja hänen Noro-huivinsa. Siinä se on! Noro täytyy raidoittaa, jotta sen väriloisto pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Tarvitsen Noroa myös vastaväreissä, ja itse asiassa, voisin oikeastaan tarvita jonkinlaista villatakkia tai kietaisujakkua piristämään ikuista mustat-farkut-ja-musta-teepaita -univormuani.

Then came Jared Flood and his Noro scarf into the picture. That's it, I said! Noro needs to be paired with something in order to be lit in its full glory! I need a contrasting yarn and, actually, what I need is some sort of a wrap or cardigan to spice up my ever so black jeans-and-tee combo outfit. 

Jaredin inspiroimana aloin etsiä sopivaa ohjetta. Eipä onnistukaan, totesin pian, on pakko edetä oman pään mukaan. Onneksi olin Jaredin ohella 'keksinyt' myös Barbara G. Walkerin ja hänen ylhäältä alas -metodinsa. Tässä on täydellinen pari, tuumin, ja aloin laskea raglanlisäyksiä, helman pituuksia ja kaula-aukon leveyksiä. Kävin ostamassa helsinkiläisestä lankakaupasta lisää Noroa, tällä kertaa 9 kallisarvoista kerää liekehtivissä punaisen sävyissä. Loin silmukat Väriterapia-jakkuuni 30. syyskuuta 2009.

Inspired by Jared, I started to search for patterns. No luck there, I noticed, must make my own. Luckily,  along with Jared, I had also 'invented' Barbara G. Walker and her top-down method. What a perfect match, I thought, and started to calculate the raglan increases, hem lengths and collar widths. I went to a local yarn shop to by some more Noro and returned with 9 expensive skeins, this time in the shade of flaming red. I casted on for my Colour Therapy coat on the 30th September 2009.

Mutta niin siinä kävi taas, että jossakin juuri ennen helmaa ja hihoja, ihana jakkuni unohtui yhä uudestaan ja uudestaan Joensuun torilta ostamaani pärekoriin. Kuten ennenkin, aina tuli jotain muuta neulottavaa, nopeaa ja tarpeellista. Väriterapiani kurkki koristaan ja odotti. Ja odotti. Ja odotti.

But so it went again that at some phase, just before I would have finished the hem or the sleeves, my beautiful coat sat on the bottom of its dedicated shingle basket that I had bought from the Joensuu market for ever longer periods. As always, there was always something more important to be knitted, something quicker and more needed. My Colour Therapy peeked from its basket and waited. And waited. And waited.

Tänään jakkuni on vihdoin valmis. Kiitos viimeisestä puristuksesta kuuluu Ravelryn Lankalaatikko-ryhmälle, jossa innostuimme saattamaan UFOt maailmaan eli viimeistelemään keskeneräisiä projekteja maaliskuun aikana. Tänään on 28. maaliskuuta 2011. Pärikori on tyhjä. Norokerät ovat kadonneet. Ja minulla on takki, josta meinasi tulla huivi.

Today my coat is finally finished. The last push owes to the Lankalaatikko ('Yarn box') group at Ravelry. We had a group effort to finish our UFOs during March 2011. Today, it's March the 28th 2011. The shingle basket is empty. The Noro skeins are gone. And I have a coat that was just about to become a scarf. 



PS. Ei mulla ole vieläkään omaa Clapotista...
PS. I still don't have a Clapotis of my own....