Tuoretta silliä / Caller Herrin'

Caller Herrin' tam by Kate Davies
Yarn: SeVilla, 2-thread Finnsheep
in 5 natural shades, and
Villa Laurila's alpaca silk blend
in natural light brown.
Needles: 3,5 mm

Suuri Knit-Along kirjoneuleurakkani, Kate Daviesin suunnittelema Caller Herrin -myssy, valmistui eilen. Caller Herrin' on Skotlannin murretta ja tarkoittaa tuoretta silliä.

My grand Knit-Along-Project fo January 2011, Caller Herrin' tam by Kate Davies, was finished yesterday. The name Caller Herrin' means fresh herring in Scottish.

Mitään sillisalaattia ei tästä neuleesta kuitenkaan tullut. Malli on hieno, mutta puikkoni ehkä aavistuksen verran liian suuret. Huovutan jättihattuani kuivausrummussa, jos se vaikka vähän kutistuisi hieman vähemmän väljäksi.

Luckily, this project was no herring tartar. The design is excuisite, but my needles were perhaps a bit too large. I'm currently shrinking my gigantic tam in the dryer to see if I could make it less enormous.

Lankavalinta osui nappiin. Työ on tehty kuudella värillä, joista viisi on kaksisäikeisen, 100 % suomenlampaan villasta kehrätyn SeVilla-villalangan luonnollisia lampaanvillan sävyjä. SeVilla tulee Pohjanmaalta, eli tavallaan olen samoissa maisemissa kuin Kate Davies Skotlannissa. Yksi langoista on Villa Laurilan luonnonväristä alpakan ja silkin sekoitetta. Tämä lanka oli vähän ohuempaa kuin villalangat, joten pieni huovutus vain parantaa neulepinnan laatua.

Myssy ennen pesua ja blokkausta.
The tam before washing and blocking.

My choice of yarns was spot on. The tam is knitted with six colours, five of which I chose from the palette of natural shades of the SeVilla yarn, a 2-ply 100 % Finnsheep. The yarn comes from the north-west of Finland, so in a way, I have the same setting as Kate Davies has with Scotland. One of the yarns was alpaca silk blend by Villa Laurila in natural light brown. The alpaca blend was a bit thinner than the woollen ones, so a little shrinking will improve the quality of the texture.

Kate Davies on hyvin mielenkiintoinen neulesuunnittelija, ja pidän hänen töistään, koska hänellä on tunnistettava, oma linja siinä, mitä hän tekee, ja hän myös osaa asiansa. Tohtori Davies opettaa amerikkalaista kirjallisuutta Newcastlen yliopistossa, ja hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu 1700–1800-luvulla eläneiden naisten kirjoitukset sekä tekstiilien ja materiaalikulttuurin historia. Daviesin Needled-blogi tarjoaa aina runsaasti miellyttävää luettavaa, ja blogin valokuvat menevät suoraan sydämeen.

Kate Davies is a designer worth to keep your eye on. I like her work because she has a recognisable approach to knitting and she also knows what she's doing. Dr. Davies is a senior lecturer of American literature at the University of Newcastle. Her research interests include 18th and 19th century women's writing, textile history and material culture. Her blog Needled always gives plenty of interesting reading, and its photographs go straight to your heart.

Ei näy sillejä, mutta raikasta sentään on.
Not a sight of herrings, but at least the air is fresh.

Sikäli kun puhe on traditioista ja niiden vaalimisesta, Kate Daviesin neulesuunnitelmat edustavat juuri sellaista lähestymistapaa perinteeseen kuin miten itsekin olen perinteen arvon ymmärtänyt. Perinne on rikkaus, mutta se ei saa olla kahle. Luovan työn aineksia ei tarvitse ottaa kaukaa jos haluaa saada työhönsä merkitysten rikkautta ja omaperäistä ainutkertaisuutta. Lukekaa Daviesin kuvaus Caller Herrinin suunnitteluprosessista, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Pertaining to the topic of traditions and preserving heritage, Kate Davies's knit designs represent exactly the approach that I myself subscribe to when the value of tradition is at issue. Tradition is a richness, but is shouldn't chain you up. The elements required for creative work needn't be gathered from afar in order to make the work rich and original in meaning. Read her description of the design process of the Caller Herrin' tam, so you'll get what I mean.  

Kirja Viron sukkaperinteestä / Book about Estonian sock tradition

Lahdentakainen kirjakauppa Krisostomus lähetti sähköpostia ja mainosti Aino Praaklin uutta kirjaa: Eesti sokikirjad ilma laande laiali. Koska Praaklin ylitsevuotavan ihastuttava lapaskirja oli jo hyllyssä, menin heti tilaamaan itselleni myös tämän sukkaversion. Posti toi paketin tänään.

A book store from across the Gulf of Finland, Krisostomus, sent me an email promoting a new book by Aino Praakli: Estonian sock patterns all around the world. As I had already purchased her previous book on mittens, I immediately ordered a copy of the new arrival. The book arrived today.

Kirja noudattaa samaa kaavaa kuin lapaskirjakin. Kovakantiseen, 168-sivuiseen opukseen on koottu 83 sukkamallia, jotka ovat peräisin Viron kansallismuseon kokoelmista. Kirjan alkuosassa on mielenkiintoisia haastatteluja ja artikkeleita Viron sukkaperinteestä, Kansallismuseon kokoelmista sekä selkeä opastus sukan neulomisen tekniikkaan. Sukat neulotaan tässä kirjassa perinteiseen tapaan sukkapuikoilla ja varren suusta alottaen. Kantapääratkaisuja tarjotaan kaksi: perinteinen saksalainen (jota suomeksi taidetaan kutsua tutummalla termillä 'hollantilainen') sekä jälkikäteen neulottu kantapää. Kärkikavennustyyppejä esitellään kolme: spiraalimainen, tavallinen reunoihin tehtävä nauhakavennus sekä sädekavennus. Tekstit ovat sekä viroksi että englanniksi.

This newcomer follows the same architecture as the mitten book. The hard-covered book has 168 pages and includes 83 sock patterns that have been gathered from the collections from Estonian National Museum. In the beginning of the book, there are interesting interviews and articles about the Estonian sock tradition, the collections of ENM, and an introduction to the techniques of sock knitting. Here, socks are knitted in the traditional manner with double-pointed needles and starting from the cuff. There are two variations for the heel: the traditional German heel (or perhaps this is what I know as the Dutch heel) and the afterthougt heel. Toe variations number three: a spiral decrease, decrease at the end, and decrease in eight places. All texts are both in Estonian and in English.

Praaklin sukkakirja on lapaskirjan tavoin erittäin innostava perusteos ja kuuluu mielestäni jokaisen käsityöperinteestä kiinnostuneen kirjahyllyyn, etenkin jos neuloja kuuluu Viron tai sen lähialueiden kulttuuripiiriin. Kirjan sukat ovat paria poikkeusta lukuunottamatta toteutettu kirjoneuletekniikalla: poikkeuksilla tarkoitan kahta raidallista sukkamallia ja paria intarsiatekniikalla tehtyä upeutta. Pitsineuleisia sukkia ei ole kirjassa lainkaan. Sukkia on sekä polvipituisina että nilkkasukkamallisina. Ensi vilkaisulla upeimmat ja houkuttelevimmat mallit olivat kaakkois-Viron Setusta peräisin olevia miesten polvisukkia, joissa värikäs koristelu sijoittuu pohkeen alueelle ja sukkaa pidetään housujen päällä.

Like her book on Estonian mittens, Praakli's sock book is an intriguing treatise that has its place, in my view, on the bookshelf of every knitter who is interested in the tradition of knitting especially if s/he belongs to the cultural sphere of Estonia or its neighbours. With the exception of a couple of striped socks and a couple of patterns in intarsia, all the socks are stranded colourwork. Here you will find no lace. The models vary from knee-highs to anklets. What appealed to me most, were at first glance the patterns fo the knee-high men's socks originating from the Setu area in south-east Estonia. These socks have the colourful embellishments on the cuff and the socks are worn on top of the trouser legs. 

Kuten olen jo julistanut, en hallitse kirjoneuletta kovinkaan sujuvasti, ainakaan vielä. Hyllyssäni on myös Nancy Bushin mestariteos Folk Socks: The History & Techniques of Handknitted Footwear. Tässä mielessä Praaklin kirjalle tuskin on välitöntä käyttöä. Mutta on hyllyssäni myös monia kansainvälisten huippukokkien ja -ravintoloiden keittokirjoja, eikä niidenkään reseptejä ole tullut paljon käytetyksi. Tämäntyyppisten kirjojen idea minulle on yksinkertaisesti olla olemassa: tallentaa asioita yksiin kansiin ja antaa ideoita. Ja tehdä se kauniisti, tarkasti, ja innostavasti. Siinä Praaklin kirja onnistuu täydellisesti.

As I've frequently mentioned, I don't master the art of stranded colourwork, at least not yet. Besides, I already own Nancy Bush's masterpiece Folk Socks: The History & Techniques of Handknitted Footwear. In this sense, it may well be that I will never knit a sock out of this book. However, I have many cookbooks published by great chefs and star restaurants, and seldom do I use their recipies in my cooking either.  The whole idea of the books of this kind is simply to exist: to collect something within one volume and to give ideas. And to do that beautifully, accurately, and inspiringly. This is what Praakli's sock book does in a most perfect manner.