Huivi josta tulikin takki / A scarf that actually became a coat

Kaikki alkoi Clapotiksesta. Innostuin tuosta huivista alkuvuodesta 2008, kun löysin Knittyn, Ravelryn ja muut virtuaalisen neuleskenen ihmemaat. Clapotis oli jo tuolloin klassikko, mutta ajattelin 'parempi myöhään kuin ei milloinkaan' ja ryhdyin etsimään omaa versiotani varten täydellistä lankaa.

It all started with Clapotis. I got inspired by that scarf at the beginning of year 2008 when I encountered with Knitty, Ravelry and other wonderlands of the virtual knit scene. Clapotis was a classic already at that time, but I thought 'better late than never' and started to search for the perfect yarn for my own version.

Koska Clapotis kaipasi langakseen liukuvärjättyä lankaa, kuvaan astui mukaan merkillinen ja kiehtova japanilainen väri-ilotulituslanka Noro. Sitä ei saanut silloin Suomesta, mutta urheana tilasin omat keräni suoraan Japanista. Savun, farkun, levän, jaden ja metsän sävyissä välkkyvät kahdeksan silkki-villa-kerästä saapui, ja näin jo silmissäni upean huivini: pian se valmistuu käyttööni, kohta luon silmukat.

As Clapotis requests a variegated yarn, in entered the marvelous and intriguing colour explosion from Japan in the form of Noro. You could not buy Noro at that time in Finland, so I bravely ordered my own 8 skeins directly from the manufacturer. The moment my skeins arrived glittering in silk and wool in the shades of smoke, denim, algae, jade and forest, I saw my magnificient scarf in my mind. Soon I'll be able to wear it, I'll cast on in an instant.

Meni päivä, viikko, kuukausi, toinen ja kolmaskin. En tullut aloittaneeksi, tuli aina muuta neulottavaa. Kauniit ja hanakat Noro-keräni istuivat silkkipaperipesässään hiljaisina. Clapotis alkoi menettää viehätystään. Tuli uusia huivimalleja, tuli uusia, vieläkin kauniimpia lankoja.

A day passed, then a week, then a month, and another, and a third one. I never got into casting on, there was always something else to be knitted. My beautiful and eager Noro skeins sat in their silk paper nest quietly. Clapotis started to loose its charm. There were new scarf patterns around, and new, even more beautiful yarns. 

Sitten kuvaan tuli mukaan Jared Flood ja hänen Noro-huivinsa. Siinä se on! Noro täytyy raidoittaa, jotta sen väriloisto pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Tarvitsen Noroa myös vastaväreissä, ja itse asiassa, voisin oikeastaan tarvita jonkinlaista villatakkia tai kietaisujakkua piristämään ikuista mustat-farkut-ja-musta-teepaita -univormuani.

Then came Jared Flood and his Noro scarf into the picture. That's it, I said! Noro needs to be paired with something in order to be lit in its full glory! I need a contrasting yarn and, actually, what I need is some sort of a wrap or cardigan to spice up my ever so black jeans-and-tee combo outfit. 

Jaredin inspiroimana aloin etsiä sopivaa ohjetta. Eipä onnistukaan, totesin pian, on pakko edetä oman pään mukaan. Onneksi olin Jaredin ohella 'keksinyt' myös Barbara G. Walkerin ja hänen ylhäältä alas -metodinsa. Tässä on täydellinen pari, tuumin, ja aloin laskea raglanlisäyksiä, helman pituuksia ja kaula-aukon leveyksiä. Kävin ostamassa helsinkiläisestä lankakaupasta lisää Noroa, tällä kertaa 9 kallisarvoista kerää liekehtivissä punaisen sävyissä. Loin silmukat Väriterapia-jakkuuni 30. syyskuuta 2009.

Inspired by Jared, I started to search for patterns. No luck there, I noticed, must make my own. Luckily,  along with Jared, I had also 'invented' Barbara G. Walker and her top-down method. What a perfect match, I thought, and started to calculate the raglan increases, hem lengths and collar widths. I went to a local yarn shop to by some more Noro and returned with 9 expensive skeins, this time in the shade of flaming red. I casted on for my Colour Therapy coat on the 30th September 2009.

Mutta niin siinä kävi taas, että jossakin juuri ennen helmaa ja hihoja, ihana jakkuni unohtui yhä uudestaan ja uudestaan Joensuun torilta ostamaani pärekoriin. Kuten ennenkin, aina tuli jotain muuta neulottavaa, nopeaa ja tarpeellista. Väriterapiani kurkki koristaan ja odotti. Ja odotti. Ja odotti.

But so it went again that at some phase, just before I would have finished the hem or the sleeves, my beautiful coat sat on the bottom of its dedicated shingle basket that I had bought from the Joensuu market for ever longer periods. As always, there was always something more important to be knitted, something quicker and more needed. My Colour Therapy peeked from its basket and waited. And waited. And waited.

Tänään jakkuni on vihdoin valmis. Kiitos viimeisestä puristuksesta kuuluu Ravelryn Lankalaatikko-ryhmälle, jossa innostuimme saattamaan UFOt maailmaan eli viimeistelemään keskeneräisiä projekteja maaliskuun aikana. Tänään on 28. maaliskuuta 2011. Pärikori on tyhjä. Norokerät ovat kadonneet. Ja minulla on takki, josta meinasi tulla huivi.

Today my coat is finally finished. The last push owes to the Lankalaatikko ('Yarn box') group at Ravelry. We had a group effort to finish our UFOs during March 2011. Today, it's March the 28th 2011. The shingle basket is empty. The Noro skeins are gone. And I have a coat that was just about to become a scarf. 



PS. Ei mulla ole vieläkään omaa Clapotista...
PS. I still don't have a Clapotis of my own....

Mitä opin eilen / What did I learn yesterday

1. "Älä koskaan pidä villaa kaulan ympärillä", toteaa ranskalainen näyttelijä Michèle Laroque Marie France -lehden uusimman numeron (février 2011) haastattelussa otsikolla Kauneuden salaisuudet. "Villa turmelee ihon. Kiedo kaulaasi sen sijaan puuvillaa tai silkkiä." Voi voi, Michèle-kulta, kokeilisit kietoutua tähän Honkarinteen suomenlampaan karitsanvillaan, josta neulomaani Terra-huivia olen kantanut jo toista viikkoa lähes yötä päivää ympärilläni. Ihoni näyttää kukoistavalta, ja uhraan mieluummin säkenöivän kauneuteni (hekoheko) kuin luovun tästä ihanuudesta.

1. "Never wear wool next to your skin", says Michèle Laroque, a French actress, in the Secrets of Beauty interview in the latest Marie France magazine. "It will ruin the skin. Slip yourself rather in a scarf made of silk or cotton." Oh, dear Michèle darling. You should try to wrap yourself into this Terra shawl I made from Honkarinne baby Finnsheep and which I have worn almost non-stop for nearly a fortnight now. My skin looks as lovely as ever, and I rather sacrifice my breathtaking beauty (haha!) than give up this luxury.

2. Älä jumitu lukemaan Ravelryn keskusteluja etenkin jos aiheena on sukat, sukkalanka ja sukkien käyttö. Tietäjiä tuntuu riittävän, oppisuuntia samaten, joten ei maksa vaivaa ottaa osaa keskusteluun, etenkin jos et ole ollenkaan vakuuttunut yhtään mistään universaalista hyvä-parempi-paras-hierarkiasta. Puoluerajat näyttäisivät nyt kulkevan paksulanka- ja ohutlankasukkaihmisten välillä; toinen jakolinja kulkee siinä, käytetäänkö villasukkaa paljaassa jalassa vai pitääkö välissä olla jonkinlainen puuvillasukka.

Yarn: Nutu by Utuna in shade Lempi
(85 % kainuunharmas, 15 % nylon)
Needles: 2.0 mm
Gauge: 26  sts / 10 cm
Pattern: my own,
ribbing with Eyelet Mock Cable Rib,
knitted 2 socks at the same time
from the toe up

2. Don't get stuck in reading the Ravelry group discussions especially if the topic is socks, sock yarn, or how to use socks. There are currently so many wise guys around, and the same applies to schools-of-thought, so don't bother to share your thoughts especially if you are not convinced of the existence of any universal good-better-best-hierarchy. The demarcation line now seems to run between those who prefer thin sock yarn and those who prefer a thicker, worsted weight yarn. Another border runs at the burning question, whether you can use a knitted sock on a bare foot or should you use some sort of a cotton sock underneath. 


3. Neulo sukkia ja käytä niitä niin kuin tuntuu hyvältä, koska villasukat pitävät sinut lämpimänä. Tein uusimmat sukkani minulle uudesta Utunan Nutu-sukkalangasta ja niistä tuli superhyvät. Istuvuus on aivan nappi, väri on kaunis, syvä sammaleen tai havun vihreä, ja lanka on juuri sopivan paksua sekä neuloville käsilleni että jaloilleni.

3. Knit socks and use them as you like because woollen socks keep you warm. My latest pair is knitted from Utuna's Nutu sock yarn which was a new yarn for me. They turned out just perfect. The fit is spot on, the colour is a lovely, deep shade of moss or conifer green, and the yarn thickness is just right for both my knitting hands and my feet. 

Suomi-Alina / Finlandia Alina

Pattern: Alina by Merja Korhonen (90 sts cast-on)
Yarn: Handu's Pukkilu, shade Taivaansini [Sky Blue], c. 85 g
Needles: KnitPro Symphonie 4.5 mm
Finished size: 33 x 130 cm

"Oi, katso, Suomi" ja niin edespäin tulee mieleen, kun katselee uutta kakkos-Alinaa lumisella kivellä jäätyneen Seurasaaren lahden rannassa Itämeren äärellä. Lankana oli aikaa sitten Ilun Handu-kaupasta ostettu Pukkilu-lanka ehtaa suomenlampaan villaa ja aidossa talvitaivaan sinisävyssä. Lankadieetti pitää yhä vieläkin, tosin hieman horjuen, ja uusi Alina syntyi Ravelryn Friends of Ilu's Yarn -ryhmän marraskuu-tempauksen innoittamana. Tämä Alina lähtee rakkaalle ystävälle Englantiin kiitokseksi monituisista majoituksista ja muusta huolenpidosta tämän vuoden aikana.

The lyrics of Jean Sibelius's Finlandia Hymn come to my mind when I look at my new Alina scarf laying on an snowy rock at the frozen gulf of the Baltic Sea. For this Alina No. 2, I used a hand-dyed, sky blue Pukkilu yarn, a specialty by Ilu's Handu shop. I bought the skein a long time ago, and now it was time to use it. I'm still on yarn diet, and I inspired to use this skein by the November KAL event by the Friends of Ilu's Yarn Ravelry group. This Alina will travel to London, England as a thank you present for a dear friend who has put me and my family members up a great many times during the passing year.

Kyllä Suomen talvi on kaupungissakin kaunis, vaikka kylmää onkin. Onneksi on ollut oma, ensimmäinen Alina-huivi lämmikkeenä. Kiva huivimalli tuo Alina on edelleenkin: selkeä muttei ankea, helppo muttei aivan puuduttavan tylsä.

Winter in Finland is indeed beautiful, even at the city and even though it's been freezing cold lately. Luckily, I've had my own Alina No. 1 to warm me. I still love the Alina pattern: it's simple without being  dull, easy without being boringly uneventful.

Olympiahuumaa / Olympic frenzy

Ravelry on monelle kanssaneulojalle tuttu paikka, itsekin olen roikkunut mukana jo kohta 2 vuotta. Amerikkalaisen pariskunnan ideasta liikkelle lähtenyt, kolmisen vuotta vanha foorumi on kasvanut yli 600 000 jäsenen tietolaariksi, digitaaliseksi arkistoksi, tiedonvälitys-, opetus-, juttelu- ja kohtaamispaikaksi.

Uusin villitys minulle oli Ravelryssä järjestetty olympiaturnaus, Ravelympics 2010. Idea oli niin hauska, että oli pakko kokeilla omaa kestävyyttä Vancouverissa kisaavien urheilijoittemme rinnalla. Säännöt olivat yksinkertaiset: haasta itsesi, aikaa on olympiatulen syttämisestä olympiatulen sammumiseen. Lajeja löytyi laidasta laitaan, Hat Halfpipesta Nordic Colorwork Combinediin saakka.

Minä osallistuin Team Finlandin riveissä lajeihin Designer Original Dance, Sweaterboard Cross ja Stash Compulsory Dance. Neuloin pitkän villatakin 8.0 mm:n pyöröpuikoilla laatikollisesta 5-6 vuotta kaapissa lojuneesta pörrölangasta Barbara Walkerin kirjan Knitting From the Top -kirjan metodien mukaan. Improvisoin mukaan shaalikauluksen ja pienet paikkataskut.

Tällainen hurja viritys siitä sitten tuli: oikea pörröinen pamaus. Hiki tuli ja hermot meni, mutta nyt on mitali kaulassa ja auvoinen olo. Minä tein sen! Eläköön Suomi!

Many of my fellow knitter are aware of Ravelry; I've myself been a member for almost 2 years now. Based on an idea of an american couple, this forum is now about 3 years old and grown into an incomparable  archive of knowledge, database, medium and chat arena for over 600.000 members worldwide. 

The latest frenzy in Ravelry was so funny that I couldn't resist: Ravelympics 2010 i.e. the olympic tournament for knitters, crocheters, dyers and other yarnholics. I just had to participate and test my stamina by the side of our brave (well, speaking of the Finns competing there, I'd rather use the word shiftless) athletes in Vancouver. The Ravelry rules were simple: challenge yourself by starting and finishing projects during the 2010 Winter Olympics. There were plenty of events to choose from, from Hat Halfpipe to Nordic Colorwork Combined.

I did my best within Team Finland in Designer Original Dance, Sweaterboard Cross and Stash Compulsory Dance. I knitted a long cardigan with 8.0 mm circular needles from a boxful of fuzzy, variegated red wool and acrylic mixed yarn that had been hibernated in the closet for 5 or 6 years. I used Barbara Walker's method described in the book Knitting From the Top. I improvised a shawl collar and a pair of small pockets.

This is what I came up with: a fuzzy furry thing, a real splash of red in the white of snow. Sweat and tears, yes, but I got a medal and feel great. I did it! Long live Finland! Go, Finns, go!