Lisää lämpöä / More warmth

An utterly inspiring new cookbook
by Hugh Fearnley-Whittingstall.
See the Guardian for a review.

Oi sentään, kuinka pitkällä ollaan jo syksyssä. Huomenna on jo lokakuun ensimmäinen. Luonto vetäytyy hiljalleen lepoon, me ihmiset laskeudumme kukin omalla tavallamme, askel askeleelta, talven hiljaisuuteen ja pimeyteen. Pelkkä ajatuskin värisyttää.

Oh dear, we have come so far in autumn. Tomorrow, it is already the 1st of October. Nature is gradually preparing itself for rest. We, the humans, take our steps to descend into the darkness and coldness of winter. I shiver just by thinking about it.

Teen omia talvivalmistelujani ensinnäkin huoltamalla kehoa. Opiskelen uusia, inspiroivia ruokareseptejä ja iloitsen satokaudesta. Erinomaisesti alkaneeseen juoksuharrastukseen tuli pakkolepoa, kun oikean nilkan akillesjänne kipeytyi. Kyseessä on rasitusvamma ja aikamoinen ongelmavyyhti, joka johtuu vasemman nilkan vanhoista urheiluvammoista, oikean jalan toimimattomasta pakaralihaksesta ja pohkeen kiinni hitsautuneista lihaskalvoista. Olen hyvässä hoidossa, mutta harmittaa vietävästi. Fysioterapia, jooga ja pilates auttavat katsomaan eteenpäin kohti onneksi aika pian koittavaa uutta alkua juoksuharjoittelussa.

I am preparing myself for winter firstly by taking care of my body. I have bought some new cookbooks and feel inspired by the harvest. As you may recall, I started to run in June, but - although the training programme was incredibly effective and it all started out so well - some 2 weeks ago I got doctor's orders to respite from all running for the time being. Thanks to some old sports injuries in the left ankle and an unfunctioning gluteus muscle as well as some sort of calf membranes somehow knit together on the right, my right achilles tendon had been severely overused. I am in expert care, but feel so terribly frustrated. Physiotherapy, yoga and pilates help me focus in the future when I can soonish and luckily start training again. 

Valmistaudun tietenkin myös neulomalla lämmikettä. Karvaiset perheenjäsenemme saivat uudet syysvillatakit aivan mittojen mukaan. Kirjoitin ylös toimenpiteet, 'ohje' on ilmaiseksi jaossa Ravelryssa.

Vilkku and Kiki, our two elderly Coton ladies,
are posing in their new pullovers.

Naturally, I am preparing for winter with new and warm knitwear. My two hairy and fluffy lady friends got new, tailor-made autumn pullovers. I wrote down some notes: the 'pattern' is freely available in Ravelry. 

Itselleni neulon hitaasti mutta rakkaudella suurta, harmaata Ashby-shaalia. Lisäksi askartelen klassista kaarrokevillatakkia, johon tulee vähän kirjoneuletta. Mallikuviot ovat aitoa suomalaista perinnettä ja karjalaisia. Lähteenä käytän Mary Oljen lapaskirjan kuvioita teoksesta Kirjokintaita. Lankakin on aitoa ja luonnosävyistä suomalaista suomenlampaan villaa.

For myself, I am knitting slowly by with love a large, grey Ashby shawl. In addition, I am working on a classical yoked cardigan with some stranded colourwork. The traditional motifs are  from the Finnish heritage, Karelian to be exact. My pattern source is a Finnish classic, Mary Olki's mitten book. Even my yarn is 100 % Finnsheep in natural shades.

Käsiäkin paleltaa, joten neuloin itselleni pikavauhtia valmistuneet ranteenlämmittimet. Tässäkin on lankana suomalaista alkuperäiskuitua. Woolgreyn Alku-lanka on 100 % Kainuunharmaksen luomukaritsan villaa.

Pattern: Accidental Girly Mitts
by CraftyLis (a free Ravelry pattern)
Yarn: Alku by Woolgrey, shade Odysseus
Needles: 3.0 mm

My hands were getting cold, so I knitted myself a super quick pair of wristwarmers. Again, my yarn is genuinely Finnish. The Alku yarn by Woolgrey is 100% organic Kainuu grey. 

Eiköhän tämä tästä.

I think I will do okay.

Napeilla pelaten | Playing with buttons

Viime aikoina on tullut neulottua pari villatakkia. Villatakkiin tarvitaan tietysti napit, ja niiden valinta on sitten yllättävän hankalaa. Nousipa ihan kunnon hiki otsaan. En muistanutkaan, kuinka paljon napit vaikuttavat takin ulkonäköön ja käyttömukavuuteen. Olen yhä ankaralla lankadieetillä ja muutenkin säästökuurilla, joten lisähaasteenani oli löytää napit vanhoista nappikokoelmistani.

Lately, I've been knitting cardigans and even succeeded to finish a couple of them. Cardigans need buttons and oh boy, what a whale of a job choosing the right buttons can be! I had completely forgotten how much buttons affect both the look and usability. I'm still on a strict yarn diet and, by and large, living on a budget. This gave an extra challenge: the buttons were to be found from my existing collections.

Alla olevat kuvat havainnollistavat nappiongelmaa; malli on Veera Välimäen suunnittelema Golden Wheat Cardigan, lankana on Drops Alaska.

The photos below exemplify the button problem; the pattern is Golden Wheat Cardigan by Veera Välimäki; the yarn is Drops Alaska.

 

Jep, myönnän olleeni taas tylsä ihminen: valitsin mustat perusnapit. Ne nyt vaan sattuivat mielestäni sopimaan parhaiten takin 60-lukulaiseen ilmeeseen.

Yes, I admit having been a really boring person as I chose the basic black buttons. In my view, they just happened to work perfectly together with the swinging 60's style of the pattern. 

Nappileikki oli sinänsä hauskaa, sillä löysin lankapurkistani varsinaisia aarteita. Aarteet ovat perintökamaa ompelutaitoisilta isoäideiltä ja isotädeiltä sekä ompelutaidottomalta, mutta muotitietoiselta ja ateljeetyönä tehtyihin juhla-asuihin investoineelta äidiltäni. Alla parhaat palat, osa napeista on korumaisen upeita ja suuria yksittäiskappaleita. Minkähänlainen villatakki sopisi esimerkiksi ylimmän, n. 4,5 cm kokoisen napin ympärille...?

As such, playing with buttons was great fun as I found some real treasures from my button box. Some of the best buttons came to my possession from my late grandmothers and grand aunts who were all very good at sewing. Some of the real treasures belonged to my mother who instead of sewing, had a good fashion eye and invested in haute couture party wear. The collage below shows some of the best bits; some of the buttons are unique and quite large. I wonder what kind of a cardigan would suit around the topmost button, c. 4.5 centimeters in diameter...?

Kuin pitkän matkan esteet / Like long hurdling

Knitted Long Jacket
(pattern by Twilleys of Stamford,
Leaflet no 0200/9125)
Yarn: Drops Nepal (65 % wool, 35 % alpaca)
Color: Orange Mix
Needles: 6.0 mm (collar 5.0 mm) 

Kuinkas sattuikaan! Edellinen postaukseni tähän laiminlyötyyn blogiini oli syyskuulta, jolloin aloittelin oranssia Knitted Long Jacket -takkiani. Nyt uusi, kuohkean lämmin villatakkini on vihdoin valmis.

How convenient! My last post in this neglected blog of mine dates from September when I was just beginning my project with the Knitted Long Jacket. Now my new, cushy cardi is finally finished.

Kuvassa nautin paksun alpakkalangan lämmöstä yhdessä pikkuisen Vilkku-koiramme kanssa. Hän on 8-vuotias Coton-de-Tulear-narttu, ja hänen kaverinsa, kuningatar Kiki, 14 vee, kuikuilee kameramiehen takaa. Siksi Vilkku taitaa olla tavallista onnellisempi saadessaan vähän ikiomaa huomiota ja taputuksia päälaelle. Eikös me kaikki tykätä sellaisesta, vai mikä?

In the picture, I'm celebrating the warmth of the thick alpaca yarn with our little fluffy dog Vilkku. She's a Cotton de Tulear, 8 years old. Her peer, Queen Kiki, 14 years, was lurking behind the camera man whilst this photo was taken. That's why Vilkku seems to have extra enjoyment of this rare moment of one-to-one attention and a pat on the head. Can't blame her; we'd all like that, wouldn't we?

Ufoutuneesta eli korin pohjalle jostain syystä jämähtäneestä villatakistani oli tulla oikea pitkän matkan estejuoksu. Sinänsä takkia oli helppo ja joutuisa tehdä, Dropsin Nepal-alpakkavilla oli kuohkeaa ja ketterää käsissä, ja langan värikin oli iloinen. Joskus kuitenkin tulee kaikenalaista muuta sälää kuin esteiksi eteen. Tällä kertaa neulonta-aikaa ei sitten jäänytkään kovin paljoa, ja villatakin sijaan piti neuloa talvikelin vaatimia lapasia, huiveja, sukkia ja sen sellaista muuta pientä ja tarpeellisempaa.

The cardi was almost an UnFinishedObject; I forgot it at the bottom of my knitting basket just too often. Knitting it was like long hurdling, although as such, it was a quick and straightforward project. The alpaca wool blend by Drops was a pleasure to work with, and even the colour was inspiring. Sometimes, however, there are so many things that take priority so that knitting becomes like an obstacle course. With this one, I eventually didn't have that much knitting time and there were – thanks to winter - all these usual winter items such as mittens, scarves, shawls and socks to be knitted first.

The instruction gave a rather
nasty looking collar seam.
I re-knitted mine:
picked up the collar stitches
AND the button band stitches;
then finished the whole thing up
into one, consistent collar piece
(used smaller needles here, 5.0 mm).

Maaliin tulo on kuitenkin aina yhtä suuri helpotus ja ilonaihe: sitä hauskempaa, mitä pidempi matka on takana. Ehkäpä palkitsen itseni mukavalla sohvaloikoilulla ja käyn selailemaan Ravelryn ohjetietokantaa. Haluan heti alkaa suunnitella seuraavaa pitkän matkan projektia, Kiki ja Vilkku kainalossa tietenkin.

Crossing the finishing line is nevertheless always a big relief and triumph. I think I'll reward myself with a nice lie-down on the sofa and do some searches in the Ravelry database. I want to start planning the next long-haul project, with Kiki and Vilkku curled up against me, of course.

Kullan kimallusta / Shimmering gold

Ooops, the crease in the side seam
is accidental; the cardi was dried flat
which left the marks on the sides.

Tässä nykyisessä, tukevassa keski-iän olomuodossa on se hyvä puoli, että minulle on vihdoin kirkastunut se, millaisia vaatteita minun kannattaa hankkia, tehdä ja käyttää (ja millaisia ei ...). Tykkään kovasti neulevaatteista, koska ne ovat mukavan joustavia eivätkä vaadi silittämistä ja muuta jatkuvaa huoltoa, ja tykkään pitkistä linjoista, koska ne rakentavat puuttuvia linjoja ja antavat eleganssia melko simppeliin pukeutumistyyliini. Kun näin ensimmäiset kuvat Veera Välimäen Sprout-takista, tiesin heti, että tuossa on minulle aivan täydellinen neulemalli.

The good side in my current state, being comfortably and cozily middle-aged, is that I've finally learned what kind of clothes to knit, buy and wear (and what not to...). I truly like knitted garments, because they are snug and stretchy and they don't require constant ironing or other maintenance. I also like long lines, because they fit to my body shape and give style and elegance to my rather simple attire. When I saw the first pictures of Veera Välimäki's Sprout cardigan, I knew immediately that this would be The Cardi to make for me. 

Tänään oli se neulojan suuri päivä, kun sain oman Itu-takkini napit ommeltua, takin niskaani ja valokuvaajan paikalle. Mikä ihana takki tästä tulikaan! Istuvuus on täydellinen, malli on supertäydellinen, ja langan tuntu on aivan ihana. Tälle on taatusti käyttöä erilaisissa kesäisissä pikkujuhlissa. Langan kullankimalteinen sävy antaa lisäjuhlavuutta. Sävy on kyllä vähän vaikea: jossain valossa kulta muuttuu likaisenkeltaiseksi, vähän vihertäväksikin, joissain toisessa valossa kulta alkaa oikein loistaa. Lankaa jäi vähän yli, joten saatanpa tekaista vielä pienen laukun jakkuni kaveriksi.

Today was the great day in a knitter's life when I sew in the buttons, dressed the cardi on, and got my newest project photographed. What a wonderful jacket my Sprout turned into! The fit is perfect, the model is super perfect, and the feel of the yarn just sensational. I will have plenty of use for this one at the various summer parties and occations. The golden sheen of the yarn adds extra opulence to the jacket. The shade is a bit difficult, though. In some light, gold turns into dirty mustardy shade, even a bit greenish; in some other light, the gold just gleams and shimmers. I still have some yarn, so I may knit a small purse or a bag to go with the jacket. 

Napeiksi löytyi 4 erilaista kultanappia äidin vintage-nappiperinnöstä. Hienot Guessin kultasandaalini ja kultakynsilakka tulevat olemaan takuuvarmat lisämausteet.

I found an odd set of four golden buttons from my late mother's vintage button stash. My posh golden sandals by Guess and a bottle of golden nail polish will be guaranteed accessories.

Kolme kuukautta neulomista on nyt takanapäin. Tuloksena on hieno jakku, kiitos Veeran loistavan ohjeen. Kuinka palkitsevaa neulominen voi parhaimmillaan ollakaan!

Three months of on-and-off knitting is now behind me. I have made a lovely jacket, thanks to Veera's outstanding design and pattern writing. How rewarding can knitting be at its best!

Pattern: Sprout by Veera Välimäki
Yarn: Sarah Tweed by BC Garn
(50% mulberry silk, 10% silk nubs, 40% wool),
shade 27 Gold
Needles: 3,5 mm, 4,0 mm and 5,0 mm
Size: XL because of the thinner yarn;
finished length 89 cm.