Perimmäinen ilo / Fundamental joy

Knitlob's Lair Lace Yarn, Denim

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka elää vuodenkiertoa syksystä kevääseen. Menneen ja tulevan vuoden väliin jää omituinen, epämääräisen kelluva kesä. Loma kuuluu palkansaajien sanastoon; minä suhtaudun freelancer-yrittäjänä lomaan vain täydellisen vapauden hetkenä, kesti se sitten kuinka lyhyen tai pitkän ajan hyvänsä

I am one of those who perceive the cycle of a year to flow from autumn to spring. The odd and vaguely hovering summer sets itself in between the two, the past and the coming year. Holiday is word for the employees; as a freelancer and a small business owner, I consider holiday as just a moment of complete freedom, however long or short it may then be. 

My darling doggies
posing in the midst of
blooming scillas.

Näissä raameissa tunne elämänhallinnasta ja elämänilosta on ollut pakko oppia pelkistämään hyvin yksinkertaisiin asioihin. Jos sää on hyvä, mene ulos ja juo iltapäiväkahvisi puutarhassa. Kokkaa hyvää ruokaa. Paijaa koiraa. Huomaa kevään muuttolintu ikkunan edessä olevan puun oksalla. Anna tunnustusta erinomaisuudelle missä ikinä sitä havaitsetkin. Opettele ulkoa laulun sanat. Jaa jotain arvokasta.

Yarn: Hopeasäie's Sukka
Shade: Cruelty
Pattern: Diagonal Lace Socks
by Wendy D. Johnson

Within this framework, I've learned to reduce the sense of joy and control of life to base on very simple things. If the weather is good, take your afternoon coffee in the garden. Cook something good. Pat the dog. Notice the first summer visitors on the tree in front of your window. Salute excellence wherever you come across it. Learn the lyrics of a song by heart. Share something valuable.

Olen tässä toukokuussa elänyt aika lailla niin kuin opetan. Tein eilen kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Huomasin eräänä iltapäivänä työhuoneeni edessä olevassa puussa leppälinnun. Ostin pari viikkoa sitten taivaallisen upeaa ja ainutlaatuista lankaa kahdelta suomalaiselta käsityöläiseltä. Tapasin eilen kummityttöni ja tutustutin hänet neulonnan maailmaan.

This May, I've pretty much managed to live as I preach. Yesterday, I baked the first rhubarb pie of the season. One day, I noticed a Common Redstart on the tree in front of the window of my study. I bought some unique and heavenly wonderful yarn from two Finnish artesans a couple of weeks ago. I met my goddaughter yesterday and introduced her to the art of knitting.

Greta is knitting; Kiki, the dog, is supervising her progress.

Greta's new bracelet. A garter stitch rectangular with four crocheted tie strings.
Yarn: Handu's Basic Sock yarn (Paksu Perussukkalanka)
in shade Korkeuteen huumaavaan [To the amazing altitudes]
 Button: a complimentary gift by Handu

Työn alla / In progress

Seedlings in progress.

Huu, mikä huhtikuu! Tekemistä riittää, jopa siinä määrin, että työ ja muu elämä ovat vakavasti alkaneet haitata harrastuksia. Ulkona on ihanaa, peipposet laulavat, ja puutarhan kukkapenkki puskee ylös ensimmäisiä hentoja versojaan. Pitäisi haravoida, tyhjentää kompostia, leikata kuolleita oksia ja karsia pensaita. Ensimmäiset taimikylvöt sain onneksi tehtyä: neljää erilaista chiliä, kahta erilaista kesäkurpitsaa, rosmariinia, timjamia, ja vielä pari pientä pottia kelloköynnöstä. Kaari-ensemblen Stabat mater -konserttikin lähestyy uhkaavasti, ja senkin kanssa on vielä yhtä sun toista puuhaa. Kohta on pääsiäinen, ja sitten on vuodenkierron oma huippukohtani eli vappu!

The awesome April's here! I've been busy with work even to the extent that work and other stuff have severely begun to interfere with my hobbies. The weather is just wonderful, the chaffinches are singing, and my flower beds are pushing up the very first, delicate sprouts. I should go out and rake the lawn, empty the compost, remove dead branches from the trees, and trim the bushes. At least I have already managed to sow the first seeds: chilies of 4 different varieties, 2 varieties of zucchini, some rosmary and thyme, and even a couple of pots of blue Cathedral Bells (Cobaea Scandens). The Easter concert of my choir, Kaari-Ensemble, is on the horizon as well, and I still have plenty to do with that, too. Soon, it will be Easter, and then it will be the 1st of May, my personal peak of the annual cycle. 

Veera Välimäki's Stripe Study Shawl in progress.
Yarn: PukkIlu by Handu
Needles: 3.5 mm

Kun lämpomittari kipuaa yli nollan, villasukkien ja lapasten neulominen alkaa tuntua hölmöltä. Olenkin siirtynyt huiveihin, sillä ne ovat suhteellisen nopeatekoisia ja niille on käyttöä myös Suomen kesässä. Tällä hetkellä puikoilla on Veera Välimäen suunnittelema Stripe Study Shawl. Teen sitä oranssista ja luonnonvalkeasta PukkIlu-langasta, joka kuuluu Handun tuotteisiin ja on aivan hurmaavaa, ohuehkoksi ja tiukkakierteiseksi kehrättyä suomenlampaan villaa. Stripe Study Shawl -huivini on aivan loppumetreillä. Enää puuttuu parisen senttiä vaaleaa reunakaistaletta ja sitten se on valmis. Malli on suorastaan nerokas, joskin ainaoikeinneuleen vääntäminen alkaa jo vähän puuduttaa.


When the temperature rises above zero, it suddenly feels rather silly to knit socks and mittens. I've taken on knitting shawls instead; they are relatively fast to knit and believe me, they are useful in Finland also in the summer. At the moment, I'm working on Stripe Study Shawl designed by Veera Välimäki. My version is striped with orange and natural white PukkIlu; a fingering weight, tightly spun 100 % Finnsheep produced as a local speciality by Handu. My Stripe Study only misses a couple of more centimeters of the white border and then it will be finished. The pattern is ingenious in its simplicity, although I'm getting a bit bored slogging away the everlasting garter stitch. 

Yum, new yarn! Bulky Merino by Handu
Shade: The Ship Song

Veera Välimäellä on paljon todella kiinnostavia malleja, ja työlistallani ovat ainakin Folded ja Celery. Niihin olisi jo langatkin valmiina. Itse asiassa vähän hävettää. Olen ollut mukamas lankapaastolla ja mukamas kieltäytynyt ostamasta uutta lankaa. Ja höpönlöpön! Jotenkin kummasti uusimpaan Visa-laskuuni oli ilmestynyt 160 euron edestä lankaostoksia! Puikot heilumaan, nainen!

Veera Välimäki has many intriguing pattern designs: for example Folded and Celery are on my own to-do-list. I even have the yarn for them. In fact, I feel a bit ashamed. I was supposed to be on a yarn fast and not to buy any more yarn. Get out of here! Somehow my latest credit card bill included yarn purchaces worth of 160 euros! Get your needles clinking, woman!

Huivi josta tulikin takki / A scarf that actually became a coat

Kaikki alkoi Clapotiksesta. Innostuin tuosta huivista alkuvuodesta 2008, kun löysin Knittyn, Ravelryn ja muut virtuaalisen neuleskenen ihmemaat. Clapotis oli jo tuolloin klassikko, mutta ajattelin 'parempi myöhään kuin ei milloinkaan' ja ryhdyin etsimään omaa versiotani varten täydellistä lankaa.

It all started with Clapotis. I got inspired by that scarf at the beginning of year 2008 when I encountered with Knitty, Ravelry and other wonderlands of the virtual knit scene. Clapotis was a classic already at that time, but I thought 'better late than never' and started to search for the perfect yarn for my own version.

Koska Clapotis kaipasi langakseen liukuvärjättyä lankaa, kuvaan astui mukaan merkillinen ja kiehtova japanilainen väri-ilotulituslanka Noro. Sitä ei saanut silloin Suomesta, mutta urheana tilasin omat keräni suoraan Japanista. Savun, farkun, levän, jaden ja metsän sävyissä välkkyvät kahdeksan silkki-villa-kerästä saapui, ja näin jo silmissäni upean huivini: pian se valmistuu käyttööni, kohta luon silmukat.

As Clapotis requests a variegated yarn, in entered the marvelous and intriguing colour explosion from Japan in the form of Noro. You could not buy Noro at that time in Finland, so I bravely ordered my own 8 skeins directly from the manufacturer. The moment my skeins arrived glittering in silk and wool in the shades of smoke, denim, algae, jade and forest, I saw my magnificient scarf in my mind. Soon I'll be able to wear it, I'll cast on in an instant.

Meni päivä, viikko, kuukausi, toinen ja kolmaskin. En tullut aloittaneeksi, tuli aina muuta neulottavaa. Kauniit ja hanakat Noro-keräni istuivat silkkipaperipesässään hiljaisina. Clapotis alkoi menettää viehätystään. Tuli uusia huivimalleja, tuli uusia, vieläkin kauniimpia lankoja.

A day passed, then a week, then a month, and another, and a third one. I never got into casting on, there was always something else to be knitted. My beautiful and eager Noro skeins sat in their silk paper nest quietly. Clapotis started to loose its charm. There were new scarf patterns around, and new, even more beautiful yarns. 

Sitten kuvaan tuli mukaan Jared Flood ja hänen Noro-huivinsa. Siinä se on! Noro täytyy raidoittaa, jotta sen väriloisto pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Tarvitsen Noroa myös vastaväreissä, ja itse asiassa, voisin oikeastaan tarvita jonkinlaista villatakkia tai kietaisujakkua piristämään ikuista mustat-farkut-ja-musta-teepaita -univormuani.

Then came Jared Flood and his Noro scarf into the picture. That's it, I said! Noro needs to be paired with something in order to be lit in its full glory! I need a contrasting yarn and, actually, what I need is some sort of a wrap or cardigan to spice up my ever so black jeans-and-tee combo outfit. 

Jaredin inspiroimana aloin etsiä sopivaa ohjetta. Eipä onnistukaan, totesin pian, on pakko edetä oman pään mukaan. Onneksi olin Jaredin ohella 'keksinyt' myös Barbara G. Walkerin ja hänen ylhäältä alas -metodinsa. Tässä on täydellinen pari, tuumin, ja aloin laskea raglanlisäyksiä, helman pituuksia ja kaula-aukon leveyksiä. Kävin ostamassa helsinkiläisestä lankakaupasta lisää Noroa, tällä kertaa 9 kallisarvoista kerää liekehtivissä punaisen sävyissä. Loin silmukat Väriterapia-jakkuuni 30. syyskuuta 2009.

Inspired by Jared, I started to search for patterns. No luck there, I noticed, must make my own. Luckily,  along with Jared, I had also 'invented' Barbara G. Walker and her top-down method. What a perfect match, I thought, and started to calculate the raglan increases, hem lengths and collar widths. I went to a local yarn shop to by some more Noro and returned with 9 expensive skeins, this time in the shade of flaming red. I casted on for my Colour Therapy coat on the 30th September 2009.

Mutta niin siinä kävi taas, että jossakin juuri ennen helmaa ja hihoja, ihana jakkuni unohtui yhä uudestaan ja uudestaan Joensuun torilta ostamaani pärekoriin. Kuten ennenkin, aina tuli jotain muuta neulottavaa, nopeaa ja tarpeellista. Väriterapiani kurkki koristaan ja odotti. Ja odotti. Ja odotti.

But so it went again that at some phase, just before I would have finished the hem or the sleeves, my beautiful coat sat on the bottom of its dedicated shingle basket that I had bought from the Joensuu market for ever longer periods. As always, there was always something more important to be knitted, something quicker and more needed. My Colour Therapy peeked from its basket and waited. And waited. And waited.

Tänään jakkuni on vihdoin valmis. Kiitos viimeisestä puristuksesta kuuluu Ravelryn Lankalaatikko-ryhmälle, jossa innostuimme saattamaan UFOt maailmaan eli viimeistelemään keskeneräisiä projekteja maaliskuun aikana. Tänään on 28. maaliskuuta 2011. Pärikori on tyhjä. Norokerät ovat kadonneet. Ja minulla on takki, josta meinasi tulla huivi.

Today my coat is finally finished. The last push owes to the Lankalaatikko ('Yarn box') group at Ravelry. We had a group effort to finish our UFOs during March 2011. Today, it's March the 28th 2011. The shingle basket is empty. The Noro skeins are gone. And I have a coat that was just about to become a scarf. 



PS. Ei mulla ole vieläkään omaa Clapotista...
PS. I still don't have a Clapotis of my own....

Näen punaista / I see red

Surffasin taas kerran netissä sukkalankojen perässä ja jotenkin tuli apea olo. Kuulun ns. tiedostaviin kuluttajiin ja vaalin omia, eettisiä, ekologisia ja kansantaloudellisia ihanteitani myös lankaostoksilla. Tuotteen hinta on vain yksi tekijä omalla kriteerilistallani. Eläinperäisissä tuotteissa kuten maidossa, munissa, lihassa tai villalangassa ykkösenä on eläinten asiallinen kohtelu ja hyvä hoito. Heti perässä tulevat sellaiset seikat kuin se, minkälaiselle ja missä sijaitsevalle yritykselle euroni menevät ja tuotteen konsepti. Sitten alkavat vaikuttaa omat senhetkiset toiveeni: villalankojen kohdalla värit, langan koostumus, paksuus jne.

I was surfing on the net the other day to buy some sock yarn, and somehow got a bit dispirited. I am one of those so-called conscious consumers and tend to cherish my own, ethical, ecological, and economical values also whist yarn shopping. The price is only one criterion on my list. Pertaining to animal products such as milk, eggs, meat, or wool, I prize the quality of animal keeping and farm animal welfare the highest. The runner-ups are things like what kind of an enterprise benefits from my euros and where is it located, and the overall concept of the product. Only then my current wishes come into the picture. When speaking of wool, these issues relate to colours, yarn weight, fiber type etc. 

Mistä apea oloni johtui? No ihan yksinkertaisesti siitä, että Suomessa tehdään upeita, hienoja lankoja, mutta niiden ostaminen on hankalaa. Pitää liittyä lankaklubiin, pitää seurata päivitysblogeja, pitää lähettää sähköpostia, pitää kysellä, pitää jaksaa odottaa, pitää tehdä kompromisseja, pitää tietää mitä etsii ja mistä. Kauppamiehen taidot tuntuvat olevan tällä saralla aivan hukassa. Tuntuu siltä, kuin seisoisin keskellä toria lompakko pullollaan huutamassa: "myykää mulle lankaa!". Eikä kukaan myy. Supattavat vaan keskenään kojuissaan ja huokaavat, kun ei kauppa käy ja "voi, jos tuolle nyt ryhtyisimme myymään, niin mitä sitten tapahtuisi, voisi tulla toinen ja kolmaskin ostaja ja voi voi, rauhamme olisi mennyttä."

Why did I get so dispirited? Well, simply because I noticed that we have some excellent yarn and wool products and producers here in Finland, but buying them is really strenious. You have to join a yarn club, follow the updates from blogs, send emails, make phone calls, ask around, have the patience to wait, make compromises, know what and where to look for stuff. Business skills seem to be completely an unknown term in this sector. I feel as if I would be standing in the middle of a market square with my purce full of money and screaming: "please, sell my some yarn!!!". And nobody does. All they seem to do is to confab at their vendours' booths and sigh: "oh how bad the business is; oh no, now if we sell yarn to that woman over there, then what would happen next? There would be another buyer and then another, and, oh no, our peace and quiet would be eternally gone."

Ukko sock yarn by Riihivilla, here in a red shade
dyed with madder and cochineal.

Onneksi olen jo kauan sitten löytänyt omat luottopajani: Petäjävedellä sijaitsevan Utunan ja Perniössä sijaitsevan Riihivillan. Kummankin putiikin tuotteet ylittävät kirkkaasti omat, mielestäni kohtuulliset laatuvaatimukset. Lisäksi vielä asiointi sujuu, värit ovat houkuttelevia, konseptit kirkkaita ja omaperäisiä.

Luckily I have long since located my trusted yarn shops: Utuna located in Petäjävesi, and Riihivilla located in Perniö. Both shops offer products that excell at fulfilling my humble requirements. In addition, shopping has been made easy; the colours are tempting; and the business concepts are cristal clear and idiosyncratic.

Pieleen mennyt nettiostosreissuni otti niin aivoon, että kaivoin lankakorista yhden vyyhdin Riihivillan punaista Ukkoa ja loin silmukat Judy Sumnerin kirjasta Knitted Socks East and West löytämääni Karate-mallin. Sekä langan väri että mallin nimi sopivat täsmällisesti fiiliksiini. Kiai!

I was so annoyed about my failed shopping experience that I dug a skein of Riihivilla's red Ukko sock yarn and casted on for a pair of Karate socks from Judy Sumner's book Knitted Socks East and West. Both the name of the pattern and the colour match my mood. Kiai!

Naminami, hyi häpeä / Yum-yum, and shame on you

Handu's Silkkimerinohuivilanka
(Silk and merino wool scarf yarn)
waits to be weaved into a scarf

Osastossa Nolot tunnustukset raportoitavana seuraavaa:

• vaikka olen lankapaastolla, ostin kahden puserollisen verran lankoja (juu, kaksi arvokasta pussukkaa), koska ne langat olivat kerrassaan mahtavan houkuttelevia;
• vaikka olen (yhä) lankapaastolla, ostin lisäksi (juu, edellisten hankintojen päälle) lisää lankaa, koska himoitsen päästä taas kutomaan kangaspuilla ja vankistamaan kudontataitojani ja tarvitsin sopivaa loimilankaa lankakorin pohjalle unohtuneelle Handun Silkkimerinohuivilangalle.

Pertaining to the topic Embarrassing Confessions, I must report the following:

• although I'm on a yarn diet, I bought yarn for two pullovers (yes, not just one, but two precious bags), because the yarns in question were just so reallyreallyreally temptingly lovely;
• although I'm (still) on a yarn diet, I bought, in addition to the previous purchases (yes, you read it correctly, in addition), some more yarn because I'm just longing to weave and to strengthen my skills in that area, and I needed a matching yarn for the warp for weaving with the forgotten Handu's Silk and merino scarf yarn. 

Hyvin menee heikkoluontoisella. Eihän minun pitänyt ostaa yhtään lisää lankaa, ei viime kuussa, ei tässä kuussa, eikä koko keväänä. Lankaa on vaikka lampaat söis, sanoisi minun mummivainaani.

Weak minds go strong. I wasn't supposed to buy any yarn, not last month, not this month, nor during the whole spring term. There's enough yarn to feed the sheep, would my late granny say.

Sarah Tweed by BC Garn
shade nro 27 Gold

Mutta voi tätä langenneen nautinnon määrää! Tämä kultakasa on BC Garnin uutta silkkivillasekoitetta Sarah Tweediä, sävy on numero 27 Gold. Näppituntumalla lanka on hyvin laskeutuvaa, muttei aivan tunnottoman lötköä. Tiheydeksi näyttäisi tulevan 3.0 mm:n puikoilla jotain luokkaa 18 s / 10 cm. Sekä langan väri, loistokas kiilto että neulostekstuuri vie ajatukset renessanssiajalle. Skissailen langasta tunikaa, jossa olisi avara pääntie, pientä pussitusta hihoissa ja verkkoneulosta somisteena.

But I must say that the payoff of a succumb is a stellar fulfillment! This pile of gold is a silk-wool mix called Sarah Tweed by BC Garn in shade number 27 Gold. The first touch gives an impression that the yarn would yield to something with a good drape but not completely numb and limber. My swatch is telling that the gauge will be around 18 sts / 10 cm with needles no 3.0 mm. Both the shade, the regal lustrousness, and the texture induce to an association with the Renaissance.  I'm sketching a tunic that would have a scoop neckline, some sort of puff sleeves, and net stitch embellishements.

Riveting by Kolláge Yarns
shade nro 7901 Storm Denim

Toinen hankintani on sekin uutuuslankaa: Riveting by Kolláge Yarns. Lanka on tuotettu kierrätetyistä farkuista. Päädyin sävyyn 7901 Storm Denim, joka on juuri täsmälleen oikea kauhtunut ja haalistunut farkunsininen. Tästä haluan tehdä klassisen v-aukkoisen palmikkovillatakin. Lanka oli varsin kallista, joten mallin valinnassa pitää käyttää tavallista suurempaa harkintaa.

My other purchase is also a season's novelty: Riveting by Kolláge Yarns that has been produced of recycled blue jeans. My choice of shade was for number 7901 Storm Denim which is the exactly right shade of really old, faded and worndown blue jeans. My plan is to knit this into a classical, v-neck cabled cardigan. The yarn is quite expensive, so I need to be very careful with my pattern search.

On the road

Viikonlopuksi tuli äkkilähtö Lontooseen, kuopus pyrkii sinne opiskelemaan ja yliopiston kutsu haastatteluun ja portfolion esittelyyn tuli viikon varoitusajalla. Hän halusi minut mukaansa, joten räjäytin eläkesäästötilini, ostin vähemmän edulliset lentoliput ja nappasin mukaan työn alla olevan Circular Shrug -nutun. Neulon sitä jo varmaan yli vuoden 'marinoituneesta' Rowanin Kid Silk Haze -langasta.

Circular Shrug with Kid Silk Haze
in shade Blackcurrant (the photo shows
the colour incorrectly, it's not as purple as this
but rather a deep burgundy)

I was on a hasty trip to London over the weekend. My youngest has applyed to a local university and they invited her to come over for an interview and to show her portfolio but gave only a week's notice. She wanted me with her, so I exploded my pension budget, bought the not-so-cheap flight tickets, and grabbed the Circular Shrug project with me; I knit it with Rowan's Kid Silk Haze that has been 'marinated' for over a year.

Nuttu oli hyvä matkaneule: kevyt kuljettaa ja helppotekoista kuin mikä. Ainoa ongelma oli langan väri. Tumma mustaherukan sävy imee kaiken valon, ja jos ei ollut tarkkana, 1o, 1n -pohjainen puolipatentti tuppasi menemään vähän väliä pois rytmistä.

The shrug was a really good on-the-road project: very light to carry and really easy to work on. The only problem came with the shade of the colour. The dark blackcurrant colour doesn't reflect any light, so I needed to be really careful not to mess up with the stitches even though the pattern is a simple k1p1 based mock ribbing.

Saa nähdä, mitä tästä tulee, oletettavasti kuitenkin jonkinlainen kepeä villatakki yöpaidan topin päällä pidettäväksi. Malli on mielenkiintoinen, taiteltava hässäkkä. Lankaa on yhteensä 3 kerää, 1,5 kerää on nyt käytetty, ja haluan nuttuun myös hihat. Toivottavasti lanka riittää.

Let's see what this project will turn into. I'm aiming at getting a light, soft and airy sort of a cardigan to be worn over the tank top of my pajamas. The pattern is interesting as it's basically a rectangular that will be folded into a garment. I have 3 balls of Kid Silk Haze, and a half has been already used, and I want to make sleeves as well. I just hope not to run out of yarn.

Westfield London interior

Lontoo oli ihanasti ennallaan. Kevät oli jo saapunut, ensimmäiset kukat ja linnunlaulu ilahduttivat ja piristivät. Shoppailla en ehtinyt, mitä nyt äkkiä kotimatkalla pistäydyimme valtavassa Westfieldin kauppakeskuksessa hakemassa uutta luettavaa. Foylesin kirjakauppa ei valitettavasti myy lehtiä, eikä Heathrown kolmosterminaalin WHSmithiltäkään saa neulelehtiä, joten ne jäivät ensi kertaan. Ja uskokaa tai älkää, Westfieldissä ei ole ainoatakaan lankakauppaa! Tällä reissulla oli kuitenkin tärkeintä olla hyvä, kannustava ja huolehtiva äiti, eikä niinkään tehokas neuleshoppaaja. Sen suhteen, miten yliopiston väki suhtautui lapsen cv:hen ja portfolioon, olimme vakuuttuneita, että minun lanka- ja neulelehtishoppailuuni tulee Lontoossa runsaasti uusia tilaisuuksia.

London was wonderful as always. The spring had already arrived there, the first spring flowers were blooming and the birds were singing which cheered me up a lot. I didn't have time to do any shopping, but on the way to our London home, we popped in the vast Westfield mega mall to grab some new books. Unfortunately, Foyles bookstore doesn't sell any magazines, and the WHSmith shop at Heathrow Terminal 3 doesn't carry any knitting magazines, so I had to leave that for the next visit. And believe it or not, Westfield does not have a single yarn shop! This time, however, my job was to be a good, supportive and encouraging mother rather than an efficient knitter-shopper. In terms of how the university reflected on my child's cv and portfolio, we were sure that there'll be plenty of opportunities for me to cover that area in London in the future.

Mitä opin eilen / What did I learn yesterday

1. "Älä koskaan pidä villaa kaulan ympärillä", toteaa ranskalainen näyttelijä Michèle Laroque Marie France -lehden uusimman numeron (février 2011) haastattelussa otsikolla Kauneuden salaisuudet. "Villa turmelee ihon. Kiedo kaulaasi sen sijaan puuvillaa tai silkkiä." Voi voi, Michèle-kulta, kokeilisit kietoutua tähän Honkarinteen suomenlampaan karitsanvillaan, josta neulomaani Terra-huivia olen kantanut jo toista viikkoa lähes yötä päivää ympärilläni. Ihoni näyttää kukoistavalta, ja uhraan mieluummin säkenöivän kauneuteni (hekoheko) kuin luovun tästä ihanuudesta.

1. "Never wear wool next to your skin", says Michèle Laroque, a French actress, in the Secrets of Beauty interview in the latest Marie France magazine. "It will ruin the skin. Slip yourself rather in a scarf made of silk or cotton." Oh, dear Michèle darling. You should try to wrap yourself into this Terra shawl I made from Honkarinne baby Finnsheep and which I have worn almost non-stop for nearly a fortnight now. My skin looks as lovely as ever, and I rather sacrifice my breathtaking beauty (haha!) than give up this luxury.

2. Älä jumitu lukemaan Ravelryn keskusteluja etenkin jos aiheena on sukat, sukkalanka ja sukkien käyttö. Tietäjiä tuntuu riittävän, oppisuuntia samaten, joten ei maksa vaivaa ottaa osaa keskusteluun, etenkin jos et ole ollenkaan vakuuttunut yhtään mistään universaalista hyvä-parempi-paras-hierarkiasta. Puoluerajat näyttäisivät nyt kulkevan paksulanka- ja ohutlankasukkaihmisten välillä; toinen jakolinja kulkee siinä, käytetäänkö villasukkaa paljaassa jalassa vai pitääkö välissä olla jonkinlainen puuvillasukka.

Yarn: Nutu by Utuna in shade Lempi
(85 % kainuunharmas, 15 % nylon)
Needles: 2.0 mm
Gauge: 26  sts / 10 cm
Pattern: my own,
ribbing with Eyelet Mock Cable Rib,
knitted 2 socks at the same time
from the toe up

2. Don't get stuck in reading the Ravelry group discussions especially if the topic is socks, sock yarn, or how to use socks. There are currently so many wise guys around, and the same applies to schools-of-thought, so don't bother to share your thoughts especially if you are not convinced of the existence of any universal good-better-best-hierarchy. The demarcation line now seems to run between those who prefer thin sock yarn and those who prefer a thicker, worsted weight yarn. Another border runs at the burning question, whether you can use a knitted sock on a bare foot or should you use some sort of a cotton sock underneath. 


3. Neulo sukkia ja käytä niitä niin kuin tuntuu hyvältä, koska villasukat pitävät sinut lämpimänä. Tein uusimmat sukkani minulle uudesta Utunan Nutu-sukkalangasta ja niistä tuli superhyvät. Istuvuus on aivan nappi, väri on kaunis, syvä sammaleen tai havun vihreä, ja lanka on juuri sopivan paksua sekä neuloville käsilleni että jaloilleni.

3. Knit socks and use them as you like because woollen socks keep you warm. My latest pair is knitted from Utuna's Nutu sock yarn which was a new yarn for me. They turned out just perfect. The fit is spot on, the colour is a lovely, deep shade of moss or conifer green, and the yarn thickness is just right for both my knitting hands and my feet.