Neulo kyynelehtien / Knitting with tears

Pieleen meni! En tähdännyt ihan tällaiseen lopputulokseen, kun ryhdyin väsäämään pientä, kesäistä villatakkia lankakorin pohjalle unohtuneesta hamppulangasta.

Oh no, this is not what I was aiming at when I started to knit a little summer cardigan from a few skeins of hemp yarn that lay forgotten at the bottom of my stash. 

Ajatus oli hyvä, ja työ meni periaatteessa ihan käsikirjoituksen mukaan. Perusohjeena käytin Elizabeth Zimmermannin saumattoman kaarrokevillapaidan ohjetta, joka löytyy mm. kirjasta Knitting without Tears. Mitoituksen pohjana käytin vanhaa huppariani.

The thought behind the project was OK and I can't say that the project failed because of the manuscript. I used Elizabeth Zimmermann's guidelines for a seamless yoked sweater that have been published e.g. in her book Knitting without Tears. The measurements were took from my old hooded sweater.

Tein ensin hihat, sitten vartalo-osan. Sen jälkeen liitin hihat vartaloon, laskin kainaloon jäävät silmukat ja yhdistin loput kaarrokkeeksi.

First, I knitted the sleeves, then the body. The next step was to attach the sleeves to the body: I counted the number of stitches to be left under the arms and joined the rest into a yoke.

Sitten alkoivat vaikeudet. Lanka loppui, piti tilata lisää. Se oli eri värjäyserää, ja sävyero oli valtava. Alkuperäinen lanka oli kauniin hopeanharmaata, uusi lanka oli tumman siniharmaata. Purin takaisinpäin, ja ryhdyin raidottamaan lankoja; ajattelin, että viime kädessä valmiin villatakin värjäys vaikkapa mustaksi kuittaa ongelman.

This is where the trouble started. I ran out of yarn and had to buy some more. The new yarn was from a different dye lot, and the difference in the shades was enormous. The original yarn had a lovely silver grey shade; the new yarn was darker and more blue. I ripped the cardi a little back to stripe them and thought that, well, I can always dye the finished cardi black if the stripes are too visible.

Jatkoin kaarrokkeen kanssa EZ:n ohjeiden mukaan. Koko kaarrokkeen korkeus oli mittojen mukaan 24 cm, joten puoliväliin asti piti mennä kaventamatta, sitten kaventaa silmukoista kolmasosa 12, 18 ja 24 cm:n kohdalla. Kun kaarroke oli tarpeeksi korkea, piti nostaa vielä niskaa lyhennetyin kerroksin. Sitten koukin vielä silmukat kaula-aukon reunoista ja neuloin vähän viimeistelevää ainaoikein-reunusta. Helppoa kuin mikä, koesovitukset hämärässä huoneessa näyttivät ihan mukiinmeneviltä. Ja voihan nenä kuinka iloisena päättelinkään viimeisiä silmukoita.

I continued with the yoke as EZ instructs the knitter. The length of the yoke was supposed to be 24 cm, so I was to knit 12 cm without any decreases and then decrease 1/3 of the stitches at 12, 18 and 24 cm. Having done this, I lifted the neck a couple of centimeters with short rows. Then I picked up some stitches form the neckline and finished the cardi off with some rows of garter stitch. Oh, how easy it was, and the few try-ons looked just fine in the shady room. And oh boy, how pleased I was when I binding off the last stitches.

Lopputulos on kuitenkin aivan kamala. Tein kaarrokkeen aina-oikein-neuleena ja sehän pullottaa ulospäin kuin mikäkin pussi. Olisi pitänyt vaihtaa kaarrokkeeseen pienemmät puikot. Sävyero lankojen välillä on aivan hirveä. Hamppu tuntui kovalta neuloessa, mutta tuntuu vielä ikävämmältä ihoa vasten. Kaarroke on niskasta aivan liian pitkä, joten yksinkertaisesta pitsineuleesta tekemäni reikäraidat asettuvat ihan vinoon. Voi itkujen kevät, mikä ohari! Kaiken huipuksi huomasin jo työtä tehdessäni, ettei hamppulanka kestä paljoa purkamista, vaan säikeet avautuvat ja lanka hajoaa sietämättömäksi narukimpuksi.

The result is terrible. I made the yoke with garter stitch which makes the yoke much wider than the body resulting in a awful, baggy top. I should have changed into smaller needle size for the yoke. The shade difference is horrible. Hemp was hard on the hands while on the needles, but it feels even more unpleasant against the skin. The yoke is far too long from the neck so that the lace stripes go all slanted. Oh shoot what a miss! On the top of all I noticed already while knitting the damned thing that the hemp yarn doesn't like to be ripped. It unravels its plies and breaks down into a bunch of thread. 

Roskiin lentää tämä kokeilu. Mitä ajan ja rahan haaskausta! Ja mitä opin tästä? Noh, ainakaan ei enää ikinä hamppua minulle, kiitos. Ja se sisäinen Elizabeth Zimmermannkin saa vielä olla hukassa ihan rauhassa. Neulon loppuvuoden vain satavarmoja sukkia, asusteita ja villatakkeja oikeilla ohjeilla. Neulominenhan on niin ihana harrastus, vai mitä...?

This experiment goes straight to the trash. What a waste of time and money! And did I learn anything? Well, for one thing, hemp yarn never again, thank you very much.  And on my behalf, my inner Elizabeth Zimmermann may stay undiscovered for a while. I'll knit nothing but infallible socks and accessories, and cardigans with real patterns for the rest of the year. Knitting is such a fantastic hobby, isn't it...?

Sukkasatoa korjaamaan / Sock Harvesting

Vihdoin olen ajan tasalla neuleskenessä: Sukkasato 2011 on täällä taas, ja kerrankin myös minä olen mukana! Oma 'osastoni' Perunalaari on mitä sopivin, ainakin mitä jaloon itäsuomalaiseen nenämalliini tulee.

Sukkasadon korjaaminen alkaa 1.9.2011, ja ensimmäiseksi työksi otan Lorilee Beltmanin huovutetut tossut (Ravelry-linkki Felted loafer slippers -ohjeeseen). Cast On -podcastin Brenda Dane kehui näitä maasta taivaaseen, joten täytyy kokeilla, onnistuvatko tossut myös minun käsissäni.

Sock Harvest 2011 is here! For once, I know what's going on in the Finnish knitting scene, and I'm in! My home base is Perunalaari (a.k.a Potato Bin) which is most suitable with reference to my 'noble' profile and my potato nose that came with the Karelian genes.


Sock Harvest 2011 will launch on 1st September. My first project will be Lorilee Beltman's Felted loafer slippers (Ravelry link). Brenda Dane gave such a positive review of this pattern in her recent Cast On podcast episode, so I'm very curious see whether the Felted Slippers will be a success also in my hands. 

Elähdyttävä elokuu / The Augmenting August

Suomen kielessä, ja varmaan muissakin pohjoisissa kulttuuripiireissä, on merkillinen tapa toivottaa touko-kesäkuussa "Hyvää kesää!". Lomakausi on silloin edessä, ihmisten tiet ovat toviksi eroamassa. Toivotus tarkoittaa ilmeisesti jotakin sen suuntaista, että "Toivottavasti kesäsi on onnistunut, kesäsuunnitelmasi toteutuvat ja sääkin suosii!". Nyt on ihana, elähdyttävä ja uuden alkua lupaileva elokuu, pian alkavat koulut ja uudet työ- ja harrastuskuviot, mutta eipä tee mieli toivottaa kellekään "Hyvää syksyä!". Mistähän johtunee?

In the Finnish language, and perhaps in other nordic cultures as well, there is a peculiar tradition to wish everyone "Good summer!" in May-June. At that time, the holiday season is ahead of us, and our roads are about to departure for a while. The greeting bears a meaning of something like: "I wish that your summer will be a successful one, that you will be able to carry out your plans for this summer, and that the weather will be lovely, too." Now the wonderful, augmenting and uplifting August has arrived. Soon the schools will start, and we all will be faced by new and exciting projects both at work and home. However, I don't feel like wishing "Good Autumn!" to anyone. I wonder why. 

Tämä kesän ja syksyn toivotteluero tuli mieleeni, kun mietin, olikohan kesäni tänä vuonna hyvä vai huono; mitähän olen mahtanut saada aikaiseksi ihanina kesäkuukausina. Kesäksi tulee aina listattua kaikenlaista: menen matkalle, osallistun jollekin kesäkurssille, luen nuo kirjat, ja teen tuon ja tuon kesäkäsityön. Minulle tämä kesä oli jotenkin ovela: se vain kului. En pitänyt varsinaista lomaa, tein omia tutkimus- ja kirjoitustöitäni tavalliseen malliin. Silti kesäni oli hyvin rentouttava.

This difference between our greeting habits between the summer and the autumn came to my mind when I got myself assessing my achievements during my own summer months. Was my summer good or bad? People tend to make lists for their holiday: this summer, I will make a trip, participate in an educative summer school, read these books, and make this and that summer craft project. For me, this summer was somehow sly. It just passed. I had no proper holiday, I worked with my research and writing projects as usual, but still my summer was rather relaxing. 

Ehkä rentoutumisen salaisuus oli osaltaan juuri siinä, että kun varsinaista lomaa ei ollut, ei ollut mitään pakkoa toteuttaa mitään suunnitelmiakaan. Osasinpa kerrankin päästää hetkeksi irti suorittamisesta. Heinäkuussa osallistuin kylläkin viikon maalauskurssille puolisoni kanssa Helsingin Suomenlinnassa. Se oli ihanaa: virkistävän raskasta ja ajattelua laajentavaa. Muuten vaan istua kökötin työhuoneessa, neuloin, kävin maalla saunomassa, tuijotin merelle, hoidin kukkapenkkiä.

Above. Crack study with pencil.
Below. Colour study with water colours.

Perhaps one of the keys to a relaxing summer was that, as I had no 'proper' holiday, I had accordingly no need to carry out any particular holiday plans. For once,  I succeeded in letting go of the obligation of achievement. In July, I did participate in one-week painting course with my hubby at Suomenlinna. That was just lovely: refreshingly hard work and mind-blowing. But otherwise all I did was that I scribbled in my den as usual, knitted, bathed in the sauna of the country cottage and stared into the sea, took care of my garden. 

En urakoinut kesäsaavutuksia. Olen levännyt ja valmis edessä olevan syksyyn. Kukkia riittää villan värjäykseen. Lankalaariin unohtunut hamppulanka on muuntumassa jonkinlaiseksi villatakkiviritykseksi. Tervetuloa elähdyttävä elokuu!

This summer, I didn't exert myself to achieve anything. Now, I feel rested and I'm ready to face the autumn. I have plenty of flowers to dye some yarn with. The hemp yarn that I had forgotten in the stash is on the needles and transforming itself into a cardigan. You are so welcome, the augmenting August!

Samettikukkia (Tagetes)

Tiikerinkaunosilmä (Coreopsis)

 

Villatakin hihat / Sleeves for a cardi
Yarn: AllHemp 6 DK in Charcoal

Kullan kimallusta / Shimmering gold

Ooops, the crease in the side seam
is accidental; the cardi was dried flat
which left the marks on the sides.

Tässä nykyisessä, tukevassa keski-iän olomuodossa on se hyvä puoli, että minulle on vihdoin kirkastunut se, millaisia vaatteita minun kannattaa hankkia, tehdä ja käyttää (ja millaisia ei ...). Tykkään kovasti neulevaatteista, koska ne ovat mukavan joustavia eivätkä vaadi silittämistä ja muuta jatkuvaa huoltoa, ja tykkään pitkistä linjoista, koska ne rakentavat puuttuvia linjoja ja antavat eleganssia melko simppeliin pukeutumistyyliini. Kun näin ensimmäiset kuvat Veera Välimäen Sprout-takista, tiesin heti, että tuossa on minulle aivan täydellinen neulemalli.

The good side in my current state, being comfortably and cozily middle-aged, is that I've finally learned what kind of clothes to knit, buy and wear (and what not to...). I truly like knitted garments, because they are snug and stretchy and they don't require constant ironing or other maintenance. I also like long lines, because they fit to my body shape and give style and elegance to my rather simple attire. When I saw the first pictures of Veera Välimäki's Sprout cardigan, I knew immediately that this would be The Cardi to make for me. 

Tänään oli se neulojan suuri päivä, kun sain oman Itu-takkini napit ommeltua, takin niskaani ja valokuvaajan paikalle. Mikä ihana takki tästä tulikaan! Istuvuus on täydellinen, malli on supertäydellinen, ja langan tuntu on aivan ihana. Tälle on taatusti käyttöä erilaisissa kesäisissä pikkujuhlissa. Langan kullankimalteinen sävy antaa lisäjuhlavuutta. Sävy on kyllä vähän vaikea: jossain valossa kulta muuttuu likaisenkeltaiseksi, vähän vihertäväksikin, joissain toisessa valossa kulta alkaa oikein loistaa. Lankaa jäi vähän yli, joten saatanpa tekaista vielä pienen laukun jakkuni kaveriksi.

Today was the great day in a knitter's life when I sew in the buttons, dressed the cardi on, and got my newest project photographed. What a wonderful jacket my Sprout turned into! The fit is perfect, the model is super perfect, and the feel of the yarn just sensational. I will have plenty of use for this one at the various summer parties and occations. The golden sheen of the yarn adds extra opulence to the jacket. The shade is a bit difficult, though. In some light, gold turns into dirty mustardy shade, even a bit greenish; in some other light, the gold just gleams and shimmers. I still have some yarn, so I may knit a small purse or a bag to go with the jacket. 

Napeiksi löytyi 4 erilaista kultanappia äidin vintage-nappiperinnöstä. Hienot Guessin kultasandaalini ja kultakynsilakka tulevat olemaan takuuvarmat lisämausteet.

I found an odd set of four golden buttons from my late mother's vintage button stash. My posh golden sandals by Guess and a bottle of golden nail polish will be guaranteed accessories.

Kolme kuukautta neulomista on nyt takanapäin. Tuloksena on hieno jakku, kiitos Veeran loistavan ohjeen. Kuinka palkitsevaa neulominen voi parhaimmillaan ollakaan!

Three months of on-and-off knitting is now behind me. I have made a lovely jacket, thanks to Veera's outstanding design and pattern writing. How rewarding can knitting be at its best!

Pattern: Sprout by Veera Välimäki
Yarn: Sarah Tweed by BC Garn
(50% mulberry silk, 10% silk nubs, 40% wool),
shade 27 Gold
Needles: 3,5 mm, 4,0 mm and 5,0 mm
Size: XL because of the thinner yarn;
finished length 89 cm.

Anni ja neulova hiiri / Anni and the knitting mouse

Rakas villapaitani, Suvi Simolan suunnittelema Baby Cables and Big Ones Too, vaati hieman korjaustoimenpiteitä. Venemuotoinen kaula-aukko oli venähtänyt sen verran laajaksi, että paita roikkui päälläni jo aika rumasti. Poimin silmukat kaula-aukosta, neuloin muutaman sentin matkan 2o2n-joustinneuletta, taitoin reunuksen kaksinkertaiseksi, päättelin ja kiinnitin reunan samalla luontireunaan. Voilà, villapaitani oli taas kuin uusi. Maalla kun oltiin, jätin paidan yöksi kuistille tuolin selkämykselle sateen suojaan.

Baby Cables and Big Ones Too,
pattern by Suvi Simola
The neckline fixed with a crew neck
Needles: 3.5 mm
Yarn: Villa Laurila's Kainuunharmas
(Kainuu grey a.k.a grey Finnsheep)

My much loved and used pullover, the Baby Cables and Big Ones Too pattern by Suvi Simola, needed some mending. The boatneck shape of the neckline had stretched far too large: the pullover hanged on me really unflatteringly. I picked up the stitches, knitted a few centimeters k2p2 ribbing, folded it double, cast off and attached the trim to the seamline. Voila, my pullover was reborn to be loved and used again good as new. As we were at the summer cottage, I left my pullover on the chair's backrest for the night, on the porch sheltered from rain.

Seuraavana aamuna join aamukahvia kuistilla kaikessa rauhassa, kun huomasin jotakin kauheaa. Villapaidan hihaan oli ilmestynyt yön aikana suuri reikä! Maassa oli hieman langan nöyhtää, mutta muita jälkiä ei näkynyt. Reikä oli nakerrettu niin tarkasti, ettei syyllinen voinut olla kukaan muu kuin hiiri.

The next morning I was having my coffee in peace and quiet when I suddenly noticed something terrible. Someone, or something, had nibbled a large hole in the sleeve of the pullover during the night! The hole was so round and neat that the villain could be no other than a mouse. 

Someone has been eating my sleeve!

Voi sentään! Juuri kun olin iloinnut uudestisyntyneestä villapaidastani, oli kaivettava puikot taas esiin ja korjattava hihakin. Leikkasin kalvosimen reunan irti ja purin työtä ehjään riviin asti. Oli onni onnettomuudessa, että villapaita oli neulottu ylhäältä alas: hihansuu oli helppo neuloa uudelleen.

Oh dear! Just as I had celebrated the rebirth of my pullover, I had to dig out the needles again and fix the sleeve as well. I cut the edge of the cuff away and ripped off the damaged part. How lucky I was to have knitted this one from the top down: the cuff wasn't going to be that hard to fix. 

Koska minulla on vilkas mielikuvitus ja uskon vakaasti erilaisiin metsänhenkiin ja Beatrix Potter -maailman kaltaiseen salattuun metsän elämään, jätin purkujätteet seuraavaksi yöksi kuistin lattialle. Ajattelin, että jos herra Hiiri tarvitsee rouvalleen hyvää villalankaa, voin aivan hyvin jättää oman lankasilppuni heille suosiolla. Vaihtokauppana saavat omat neuleeni olla heiltä vastedes rauhassa.

As I have a very lively imagination and I strongly believe in pixies, elves and other creatures who occupy the forest and in a Beatrix Potter kind of secret world of the wildlife. I left the yarn leftovers on the porch floor. I thought that if Mr. Mouse is in the need of good wool for his wife, surely I can trade my leftovers for peace with my own woollies in the future. 

Ja niin siinä kävi, että seuraavana aamuna langanloppukasa oli hävinnyt jäljettömiin. Kuistin lattialle oli pudonnut vain pari nöyhtää herra Hiiren kottikärryistä. Nyt on hiiriperheen talvi turvattu: siellä kolossaan rouva ja herra Hiiri nyt neuloivat pikkuruisia villapaitoja ja sukkia vauvoilleen. Ja tämän jutun lopetus on neulojalle opetus: hiirikin vie parasta, Suomen Kainuunharmasta!

And so it was that the next morning the whole pile of yarn had vanished. I could only notice some odd bits of fluff that had fallen from Mr. Mouse's wheelbarrow. The Mouse family was now secured for the winter. I could see them, Mr. and Mrs. Mouse, sitting comfortably in their cozy hole and knitting tiny pullovers and socks for their babies. And as always, here too is a lesson to be learned: What's best for you is known by mice, Kainuu grey is worth the prize. 

Perimmäinen ilo / Fundamental joy

Knitlob's Lair Lace Yarn, Denim

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka elää vuodenkiertoa syksystä kevääseen. Menneen ja tulevan vuoden väliin jää omituinen, epämääräisen kelluva kesä. Loma kuuluu palkansaajien sanastoon; minä suhtaudun freelancer-yrittäjänä lomaan vain täydellisen vapauden hetkenä, kesti se sitten kuinka lyhyen tai pitkän ajan hyvänsä

I am one of those who perceive the cycle of a year to flow from autumn to spring. The odd and vaguely hovering summer sets itself in between the two, the past and the coming year. Holiday is word for the employees; as a freelancer and a small business owner, I consider holiday as just a moment of complete freedom, however long or short it may then be. 

My darling doggies
posing in the midst of
blooming scillas.

Näissä raameissa tunne elämänhallinnasta ja elämänilosta on ollut pakko oppia pelkistämään hyvin yksinkertaisiin asioihin. Jos sää on hyvä, mene ulos ja juo iltapäiväkahvisi puutarhassa. Kokkaa hyvää ruokaa. Paijaa koiraa. Huomaa kevään muuttolintu ikkunan edessä olevan puun oksalla. Anna tunnustusta erinomaisuudelle missä ikinä sitä havaitsetkin. Opettele ulkoa laulun sanat. Jaa jotain arvokasta.

Yarn: Hopeasäie's Sukka
Shade: Cruelty
Pattern: Diagonal Lace Socks
by Wendy D. Johnson

Within this framework, I've learned to reduce the sense of joy and control of life to base on very simple things. If the weather is good, take your afternoon coffee in the garden. Cook something good. Pat the dog. Notice the first summer visitors on the tree in front of your window. Salute excellence wherever you come across it. Learn the lyrics of a song by heart. Share something valuable.

Olen tässä toukokuussa elänyt aika lailla niin kuin opetan. Tein eilen kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Huomasin eräänä iltapäivänä työhuoneeni edessä olevassa puussa leppälinnun. Ostin pari viikkoa sitten taivaallisen upeaa ja ainutlaatuista lankaa kahdelta suomalaiselta käsityöläiseltä. Tapasin eilen kummityttöni ja tutustutin hänet neulonnan maailmaan.

This May, I've pretty much managed to live as I preach. Yesterday, I baked the first rhubarb pie of the season. One day, I noticed a Common Redstart on the tree in front of the window of my study. I bought some unique and heavenly wonderful yarn from two Finnish artesans a couple of weeks ago. I met my goddaughter yesterday and introduced her to the art of knitting.

Greta is knitting; Kiki, the dog, is supervising her progress.

Greta's new bracelet. A garter stitch rectangular with four crocheted tie strings.
Yarn: Handu's Basic Sock yarn (Paksu Perussukkalanka)
in shade Korkeuteen huumaavaan [To the amazing altitudes]
 Button: a complimentary gift by Handu

Työn alla / In progress

Seedlings in progress.

Huu, mikä huhtikuu! Tekemistä riittää, jopa siinä määrin, että työ ja muu elämä ovat vakavasti alkaneet haitata harrastuksia. Ulkona on ihanaa, peipposet laulavat, ja puutarhan kukkapenkki puskee ylös ensimmäisiä hentoja versojaan. Pitäisi haravoida, tyhjentää kompostia, leikata kuolleita oksia ja karsia pensaita. Ensimmäiset taimikylvöt sain onneksi tehtyä: neljää erilaista chiliä, kahta erilaista kesäkurpitsaa, rosmariinia, timjamia, ja vielä pari pientä pottia kelloköynnöstä. Kaari-ensemblen Stabat mater -konserttikin lähestyy uhkaavasti, ja senkin kanssa on vielä yhtä sun toista puuhaa. Kohta on pääsiäinen, ja sitten on vuodenkierron oma huippukohtani eli vappu!

The awesome April's here! I've been busy with work even to the extent that work and other stuff have severely begun to interfere with my hobbies. The weather is just wonderful, the chaffinches are singing, and my flower beds are pushing up the very first, delicate sprouts. I should go out and rake the lawn, empty the compost, remove dead branches from the trees, and trim the bushes. At least I have already managed to sow the first seeds: chilies of 4 different varieties, 2 varieties of zucchini, some rosmary and thyme, and even a couple of pots of blue Cathedral Bells (Cobaea Scandens). The Easter concert of my choir, Kaari-Ensemble, is on the horizon as well, and I still have plenty to do with that, too. Soon, it will be Easter, and then it will be the 1st of May, my personal peak of the annual cycle. 

Veera Välimäki's Stripe Study Shawl in progress.
Yarn: PukkIlu by Handu
Needles: 3.5 mm

Kun lämpomittari kipuaa yli nollan, villasukkien ja lapasten neulominen alkaa tuntua hölmöltä. Olenkin siirtynyt huiveihin, sillä ne ovat suhteellisen nopeatekoisia ja niille on käyttöä myös Suomen kesässä. Tällä hetkellä puikoilla on Veera Välimäen suunnittelema Stripe Study Shawl. Teen sitä oranssista ja luonnonvalkeasta PukkIlu-langasta, joka kuuluu Handun tuotteisiin ja on aivan hurmaavaa, ohuehkoksi ja tiukkakierteiseksi kehrättyä suomenlampaan villaa. Stripe Study Shawl -huivini on aivan loppumetreillä. Enää puuttuu parisen senttiä vaaleaa reunakaistaletta ja sitten se on valmis. Malli on suorastaan nerokas, joskin ainaoikeinneuleen vääntäminen alkaa jo vähän puuduttaa.


When the temperature rises above zero, it suddenly feels rather silly to knit socks and mittens. I've taken on knitting shawls instead; they are relatively fast to knit and believe me, they are useful in Finland also in the summer. At the moment, I'm working on Stripe Study Shawl designed by Veera Välimäki. My version is striped with orange and natural white PukkIlu; a fingering weight, tightly spun 100 % Finnsheep produced as a local speciality by Handu. My Stripe Study only misses a couple of more centimeters of the white border and then it will be finished. The pattern is ingenious in its simplicity, although I'm getting a bit bored slogging away the everlasting garter stitch. 

Yum, new yarn! Bulky Merino by Handu
Shade: The Ship Song

Veera Välimäellä on paljon todella kiinnostavia malleja, ja työlistallani ovat ainakin Folded ja Celery. Niihin olisi jo langatkin valmiina. Itse asiassa vähän hävettää. Olen ollut mukamas lankapaastolla ja mukamas kieltäytynyt ostamasta uutta lankaa. Ja höpönlöpön! Jotenkin kummasti uusimpaan Visa-laskuuni oli ilmestynyt 160 euron edestä lankaostoksia! Puikot heilumaan, nainen!

Veera Välimäki has many intriguing pattern designs: for example Folded and Celery are on my own to-do-list. I even have the yarn for them. In fact, I feel a bit ashamed. I was supposed to be on a yarn fast and not to buy any more yarn. Get out of here! Somehow my latest credit card bill included yarn purchaces worth of 160 euros! Get your needles clinking, woman!