Kuin pitkän matkan esteet / Like long hurdling

Knitted Long Jacket
(pattern by Twilleys of Stamford,
Leaflet no 0200/9125)
Yarn: Drops Nepal (65 % wool, 35 % alpaca)
Color: Orange Mix
Needles: 6.0 mm (collar 5.0 mm) 

Kuinkas sattuikaan! Edellinen postaukseni tähän laiminlyötyyn blogiini oli syyskuulta, jolloin aloittelin oranssia Knitted Long Jacket -takkiani. Nyt uusi, kuohkean lämmin villatakkini on vihdoin valmis.

How convenient! My last post in this neglected blog of mine dates from September when I was just beginning my project with the Knitted Long Jacket. Now my new, cushy cardi is finally finished.

Kuvassa nautin paksun alpakkalangan lämmöstä yhdessä pikkuisen Vilkku-koiramme kanssa. Hän on 8-vuotias Coton-de-Tulear-narttu, ja hänen kaverinsa, kuningatar Kiki, 14 vee, kuikuilee kameramiehen takaa. Siksi Vilkku taitaa olla tavallista onnellisempi saadessaan vähän ikiomaa huomiota ja taputuksia päälaelle. Eikös me kaikki tykätä sellaisesta, vai mikä?

In the picture, I'm celebrating the warmth of the thick alpaca yarn with our little fluffy dog Vilkku. She's a Cotton de Tulear, 8 years old. Her peer, Queen Kiki, 14 years, was lurking behind the camera man whilst this photo was taken. That's why Vilkku seems to have extra enjoyment of this rare moment of one-to-one attention and a pat on the head. Can't blame her; we'd all like that, wouldn't we?

Ufoutuneesta eli korin pohjalle jostain syystä jämähtäneestä villatakistani oli tulla oikea pitkän matkan estejuoksu. Sinänsä takkia oli helppo ja joutuisa tehdä, Dropsin Nepal-alpakkavilla oli kuohkeaa ja ketterää käsissä, ja langan värikin oli iloinen. Joskus kuitenkin tulee kaikenalaista muuta sälää kuin esteiksi eteen. Tällä kertaa neulonta-aikaa ei sitten jäänytkään kovin paljoa, ja villatakin sijaan piti neuloa talvikelin vaatimia lapasia, huiveja, sukkia ja sen sellaista muuta pientä ja tarpeellisempaa.

The cardi was almost an UnFinishedObject; I forgot it at the bottom of my knitting basket just too often. Knitting it was like long hurdling, although as such, it was a quick and straightforward project. The alpaca wool blend by Drops was a pleasure to work with, and even the colour was inspiring. Sometimes, however, there are so many things that take priority so that knitting becomes like an obstacle course. With this one, I eventually didn't have that much knitting time and there were – thanks to winter - all these usual winter items such as mittens, scarves, shawls and socks to be knitted first.

The instruction gave a rather
nasty looking collar seam.
I re-knitted mine:
picked up the collar stitches
AND the button band stitches;
then finished the whole thing up
into one, consistent collar piece
(used smaller needles here, 5.0 mm).

Maaliin tulo on kuitenkin aina yhtä suuri helpotus ja ilonaihe: sitä hauskempaa, mitä pidempi matka on takana. Ehkäpä palkitsen itseni mukavalla sohvaloikoilulla ja käyn selailemaan Ravelryn ohjetietokantaa. Haluan heti alkaa suunnitella seuraavaa pitkän matkan projektia, Kiki ja Vilkku kainalossa tietenkin.

Crossing the finishing line is nevertheless always a big relief and triumph. I think I'll reward myself with a nice lie-down on the sofa and do some searches in the Ravelry database. I want to start planning the next long-haul project, with Kiki and Vilkku curled up against me, of course.

Syystunnelmia / Autumn feelings

Knitted Long Jacket (9125)
by Twilleys of Stamford
Purity-series

Aloitin syksyn kunniaksi uuden, vähän isomman työn. Neulon pitkää villatakkia brittiläisen Twilleys of Stamford -lankatehtaan Knitted Long Jacket -ohjeen mukaan (malli nro 9125). Inspiroiduin tähän malliin suosikkini Electric Sheep -podcastin blogista. Ohje on julkaistu myös suomeksi Modassa 4/2011 nimellä Pintaneuleinen jakku (nro 39).

To celebrate autumn, I casted on for a bit bigger project for a change. I'm working on Knitted Long Jacket by Twilleys of Stamford (pattern 9125); it was hinted by my favourite podcaster Electric Sheep in her blog post. 

Sleeves done!
Yarn: Drops Nepal, shade Orange mix

Aloitin hihoista ja ne ovat valmistuneet viikossa. Siis viikossa kaksi hihaa! Ihanaa saada näin nopeasti valmista. Käytän Dropsin Nepal-lankaa, joka tuntuu todella hyvältä. Kierre on sopivan pinkeä, pintaneule nousee hyvin esiin, sileä neule on tasaista kuin itsestään. Ja väri on juuri oikea murrettu oranssi – yksi syksyn 2011 muotiväreistä, muuten.

I started with the sleeves, and I've finished them within a week. Yes, you read it correctly: two sleeves in one week! How fantastic is that! My yarn is Drops Nepal which feels really good. The twist is purky enough to pop out the textured pattern; stockinette stitch is smooth as if out of magic. And the colour, yes, it's the perfect burnt orange, one of the hot fashion colours of the autumn 2011 season, by the way. 



Suomenkielistä Moda-käännöstä harkitseville tiedoksi kuitenkin, että käännöksessä annetut kokovaihtoehdot ja mittapiirustuksen mitat poikkeavat alkuperäisestä ohjeesta. Olen lähettänyt Modan päätoimittajalle sähköpostia, mutta tätä kirjoittaessa en ole saanut mitään kommenttia. Raportoin tästä jo Ravelryssä, mutta tässä vielä oleellinen:
Alkuperäisen ohjeen kokovaihtoehdot (to fit bust): 81 / 86 / 91 / 97 / 102 / 107 cm. Suomenkielisen version kokovaihtoehdot (vartalonympärys):  84 / 90 / 94 / 100 / 106 / 112 cm. Alkuperäisessä ohjeessa on lisäksi valmiin työn mitat (Actual Measurement, at underarm): 87 / 92 / 97 / 103 / 108 / 113 cm.

Suomenkielisessä versiossa on laitettu 1 cm lisää myös takin kokopituuteen, ei kuitenkaan hihan sisäpituuteen. Modassa on lisäksi piirroskuva neuleen mitoista; alkuperäisessä ohjeessa tällaista ei ole. Piirroskuvassa on kuitenkin pieni virhe ainakin hihassa: hihan pituus ennen pyöriötä pitäisi olla 51/52/52/53/53/53 cm; kaaviossa hihamitta on 46/47/47/48/48/48 cm. Tekstissä hihamitta on oikein eli sama kuin alkuperäisen ohjeen tekstissä.

For my Finnish speaking readers, I'd like to point out that the translation gives different measurements for the pattern than the original English version. The bust size is different; likewise, the actual measurement at underarm has not been given at all, but appears to be oddly merged with the bust size. In addition, there's an extra centimeter in the overall length of the jacket, and the scheme of the sleeve gives the length of the sleeve incorrectly although in the text, the sleeve measurements are according to the original. I've emailed the editor of Moda, but so far haven't receive any reply. 

Leselotte by Klein&More

Noh, minulla ei onneksi ole mitään hätää jakkuni kanssa, minä neuloa tikutan englanniksi, ei se ole ollenkaan vaikeaa kun aikansa tutkii koodikieltä ja tarvittaessa googlaa apua. Googlaus voi kyllä vähän vaarallista, Ravelry myös. Ravelryn Finnish Knitters -ryhmässä oli näet jossain vaiheessa puhetta lukemisesta ja neulomisesta yhtä aikaa. Telkkarin katselu on itseltäni sujunut oikein mukavasti, mutta lukeminen ei. Olen pitänyt kirjaa nuottitelineellä ja kokeillut ties mitä systeemejä, mutta jotenkin on tökkinyt sekä lukeminen että neulominen.

Well, things happen, luckily I have the original pattern to follow. I can read knitting patterns in English, and if I run in trouble, I can always google for help. Googling can be dangerous, though, Ravelry as well. Some time ago we had a discussion at the Finnish Knitters group about reading and knitting at the same time. I can effortlessly knit and watch TV, but reading and knitting, well, that hasn't been such as success despite all my attempts to position the book and focus on both it and my hands. 


Vaan nyt pelittää: tilasin Saksan Amazonista Klein& More -designfirman suunnitteleman Leselotten. Aivan ihana ja toimii hyvin! Idea on yksinkertainen: kirja asetellaan tukevaan irtokanteen, ja irtokansi asetellaan pienen säkkituolin tarranauhaan sopivaan kulmaan. Sitten säkkituolia muotoillaan sopivaan asentoon. Leselotteen saa tilattua myös isompia ja pienempiä irtokansia: tuo vakioversio on juuri sopiva tavalliselle, kovakantiselle kaunokirjallisuudelle. Hinta oli kohtuullinen 29,50€ verrattuna erilaisiin, toki hienoihin pro-malleihin, jotka maksavat lähes 200 €.

Now things are all on the roll: I ordered myself a Leselotte bean bag by Klein& More from the German Amazon. It's lovely and it works! The idea is really simple: you set your book into a separate, hard book cover; then you place the cover (with the book) on the velcro stripe of the little bean bag. Then all you have to do is to adjust the angle and knead the bean bag into a good position. Leselotte has bigger and smaller book cover options: the default size is just right for hardcover fiction. The price was reasonable, only 29,50 € (incl. delivery) compared to the pro models that can cost as much as 200 €. 

Lukemista ja neulomista? Kyllä vain, kuulostaa siltä, että minun syksyni on alkanut hienosti. Ja mikäpä kruunaisi syystunnelmani paremmin kuin pala itseleivottua porkkanakakkua.

Reading and knitting? Oh yes, it sounds like my autumn has had a fine start! And what could top my autumn feelings better than a slice of self-made carrot cake.

Porkkanakakku
pohjana Therese Wikströmin ohje kirjasta Makeita unelmia (Helmi Kustannus 2006)
3 munaa
2 dl sokeria
2 dl (auringonkukka)öljyä
150 g karkeaa porkkanaraastetta (raastoin 5 isoa porkkanaa josta tuli n. 8 dl)
1 dl fariinisokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
1 dl pähkinärouhetta (rouhin saksanpähkinän sydämiä)

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (n. 3 minuuttia). Lisää öljy vähän kerrallaan; sitten loput ainekset.
Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan; käytin ø 26 cm irtopohjavuokaa.
Paista uunin alatasolla +175°C n. 45 minuuttia; varmista tikulla, että kakku on kypsä.
Anna jäähtyä, kumoa alustalle, peitä kelmulla ja laita yöksi jääkaappiin. Kuorruta seuraavana päivänä.

Kuorrute
1,5 rasiaa (à 200 g) maustamatonta tuorejuustoa (kevytversiot käyvät hyvin)
0,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 rkl limemehua (käytin kaupasta saatavaa aitoa limemehua)
Vatkaa ainekset sekaisin ilmavaksi tahnaksi ja peitä kakku valkoiseksi.
Koristele jos ehdit ja jaksat, Therese ehdottaa koristeiksi kauniita kukkia ja marjoja.

Neulo kyynelehtien / Knitting with tears

Pieleen meni! En tähdännyt ihan tällaiseen lopputulokseen, kun ryhdyin väsäämään pientä, kesäistä villatakkia lankakorin pohjalle unohtuneesta hamppulangasta.

Oh no, this is not what I was aiming at when I started to knit a little summer cardigan from a few skeins of hemp yarn that lay forgotten at the bottom of my stash. 

Ajatus oli hyvä, ja työ meni periaatteessa ihan käsikirjoituksen mukaan. Perusohjeena käytin Elizabeth Zimmermannin saumattoman kaarrokevillapaidan ohjetta, joka löytyy mm. kirjasta Knitting without Tears. Mitoituksen pohjana käytin vanhaa huppariani.

The thought behind the project was OK and I can't say that the project failed because of the manuscript. I used Elizabeth Zimmermann's guidelines for a seamless yoked sweater that have been published e.g. in her book Knitting without Tears. The measurements were took from my old hooded sweater.

Tein ensin hihat, sitten vartalo-osan. Sen jälkeen liitin hihat vartaloon, laskin kainaloon jäävät silmukat ja yhdistin loput kaarrokkeeksi.

First, I knitted the sleeves, then the body. The next step was to attach the sleeves to the body: I counted the number of stitches to be left under the arms and joined the rest into a yoke.

Sitten alkoivat vaikeudet. Lanka loppui, piti tilata lisää. Se oli eri värjäyserää, ja sävyero oli valtava. Alkuperäinen lanka oli kauniin hopeanharmaata, uusi lanka oli tumman siniharmaata. Purin takaisinpäin, ja ryhdyin raidottamaan lankoja; ajattelin, että viime kädessä valmiin villatakin värjäys vaikkapa mustaksi kuittaa ongelman.

This is where the trouble started. I ran out of yarn and had to buy some more. The new yarn was from a different dye lot, and the difference in the shades was enormous. The original yarn had a lovely silver grey shade; the new yarn was darker and more blue. I ripped the cardi a little back to stripe them and thought that, well, I can always dye the finished cardi black if the stripes are too visible.

Jatkoin kaarrokkeen kanssa EZ:n ohjeiden mukaan. Koko kaarrokkeen korkeus oli mittojen mukaan 24 cm, joten puoliväliin asti piti mennä kaventamatta, sitten kaventaa silmukoista kolmasosa 12, 18 ja 24 cm:n kohdalla. Kun kaarroke oli tarpeeksi korkea, piti nostaa vielä niskaa lyhennetyin kerroksin. Sitten koukin vielä silmukat kaula-aukon reunoista ja neuloin vähän viimeistelevää ainaoikein-reunusta. Helppoa kuin mikä, koesovitukset hämärässä huoneessa näyttivät ihan mukiinmeneviltä. Ja voihan nenä kuinka iloisena päättelinkään viimeisiä silmukoita.

I continued with the yoke as EZ instructs the knitter. The length of the yoke was supposed to be 24 cm, so I was to knit 12 cm without any decreases and then decrease 1/3 of the stitches at 12, 18 and 24 cm. Having done this, I lifted the neck a couple of centimeters with short rows. Then I picked up some stitches form the neckline and finished the cardi off with some rows of garter stitch. Oh, how easy it was, and the few try-ons looked just fine in the shady room. And oh boy, how pleased I was when I binding off the last stitches.

Lopputulos on kuitenkin aivan kamala. Tein kaarrokkeen aina-oikein-neuleena ja sehän pullottaa ulospäin kuin mikäkin pussi. Olisi pitänyt vaihtaa kaarrokkeeseen pienemmät puikot. Sävyero lankojen välillä on aivan hirveä. Hamppu tuntui kovalta neuloessa, mutta tuntuu vielä ikävämmältä ihoa vasten. Kaarroke on niskasta aivan liian pitkä, joten yksinkertaisesta pitsineuleesta tekemäni reikäraidat asettuvat ihan vinoon. Voi itkujen kevät, mikä ohari! Kaiken huipuksi huomasin jo työtä tehdessäni, ettei hamppulanka kestä paljoa purkamista, vaan säikeet avautuvat ja lanka hajoaa sietämättömäksi narukimpuksi.

The result is terrible. I made the yoke with garter stitch which makes the yoke much wider than the body resulting in a awful, baggy top. I should have changed into smaller needle size for the yoke. The shade difference is horrible. Hemp was hard on the hands while on the needles, but it feels even more unpleasant against the skin. The yoke is far too long from the neck so that the lace stripes go all slanted. Oh shoot what a miss! On the top of all I noticed already while knitting the damned thing that the hemp yarn doesn't like to be ripped. It unravels its plies and breaks down into a bunch of thread. 

Roskiin lentää tämä kokeilu. Mitä ajan ja rahan haaskausta! Ja mitä opin tästä? Noh, ainakaan ei enää ikinä hamppua minulle, kiitos. Ja se sisäinen Elizabeth Zimmermannkin saa vielä olla hukassa ihan rauhassa. Neulon loppuvuoden vain satavarmoja sukkia, asusteita ja villatakkeja oikeilla ohjeilla. Neulominenhan on niin ihana harrastus, vai mitä...?

This experiment goes straight to the trash. What a waste of time and money! And did I learn anything? Well, for one thing, hemp yarn never again, thank you very much.  And on my behalf, my inner Elizabeth Zimmermann may stay undiscovered for a while. I'll knit nothing but infallible socks and accessories, and cardigans with real patterns for the rest of the year. Knitting is such a fantastic hobby, isn't it...?

Sukkasatoa korjaamaan / Sock Harvesting

Vihdoin olen ajan tasalla neuleskenessä: Sukkasato 2011 on täällä taas, ja kerrankin myös minä olen mukana! Oma 'osastoni' Perunalaari on mitä sopivin, ainakin mitä jaloon itäsuomalaiseen nenämalliini tulee.

Sukkasadon korjaaminen alkaa 1.9.2011, ja ensimmäiseksi työksi otan Lorilee Beltmanin huovutetut tossut (Ravelry-linkki Felted loafer slippers -ohjeeseen). Cast On -podcastin Brenda Dane kehui näitä maasta taivaaseen, joten täytyy kokeilla, onnistuvatko tossut myös minun käsissäni.

Sock Harvest 2011 is here! For once, I know what's going on in the Finnish knitting scene, and I'm in! My home base is Perunalaari (a.k.a Potato Bin) which is most suitable with reference to my 'noble' profile and my potato nose that came with the Karelian genes.


Sock Harvest 2011 will launch on 1st September. My first project will be Lorilee Beltman's Felted loafer slippers (Ravelry link). Brenda Dane gave such a positive review of this pattern in her recent Cast On podcast episode, so I'm very curious see whether the Felted Slippers will be a success also in my hands. 

Elähdyttävä elokuu / The Augmenting August

Suomen kielessä, ja varmaan muissakin pohjoisissa kulttuuripiireissä, on merkillinen tapa toivottaa touko-kesäkuussa "Hyvää kesää!". Lomakausi on silloin edessä, ihmisten tiet ovat toviksi eroamassa. Toivotus tarkoittaa ilmeisesti jotakin sen suuntaista, että "Toivottavasti kesäsi on onnistunut, kesäsuunnitelmasi toteutuvat ja sääkin suosii!". Nyt on ihana, elähdyttävä ja uuden alkua lupaileva elokuu, pian alkavat koulut ja uudet työ- ja harrastuskuviot, mutta eipä tee mieli toivottaa kellekään "Hyvää syksyä!". Mistähän johtunee?

In the Finnish language, and perhaps in other nordic cultures as well, there is a peculiar tradition to wish everyone "Good summer!" in May-June. At that time, the holiday season is ahead of us, and our roads are about to departure for a while. The greeting bears a meaning of something like: "I wish that your summer will be a successful one, that you will be able to carry out your plans for this summer, and that the weather will be lovely, too." Now the wonderful, augmenting and uplifting August has arrived. Soon the schools will start, and we all will be faced by new and exciting projects both at work and home. However, I don't feel like wishing "Good Autumn!" to anyone. I wonder why. 

Tämä kesän ja syksyn toivotteluero tuli mieleeni, kun mietin, olikohan kesäni tänä vuonna hyvä vai huono; mitähän olen mahtanut saada aikaiseksi ihanina kesäkuukausina. Kesäksi tulee aina listattua kaikenlaista: menen matkalle, osallistun jollekin kesäkurssille, luen nuo kirjat, ja teen tuon ja tuon kesäkäsityön. Minulle tämä kesä oli jotenkin ovela: se vain kului. En pitänyt varsinaista lomaa, tein omia tutkimus- ja kirjoitustöitäni tavalliseen malliin. Silti kesäni oli hyvin rentouttava.

This difference between our greeting habits between the summer and the autumn came to my mind when I got myself assessing my achievements during my own summer months. Was my summer good or bad? People tend to make lists for their holiday: this summer, I will make a trip, participate in an educative summer school, read these books, and make this and that summer craft project. For me, this summer was somehow sly. It just passed. I had no proper holiday, I worked with my research and writing projects as usual, but still my summer was rather relaxing. 

Ehkä rentoutumisen salaisuus oli osaltaan juuri siinä, että kun varsinaista lomaa ei ollut, ei ollut mitään pakkoa toteuttaa mitään suunnitelmiakaan. Osasinpa kerrankin päästää hetkeksi irti suorittamisesta. Heinäkuussa osallistuin kylläkin viikon maalauskurssille puolisoni kanssa Helsingin Suomenlinnassa. Se oli ihanaa: virkistävän raskasta ja ajattelua laajentavaa. Muuten vaan istua kökötin työhuoneessa, neuloin, kävin maalla saunomassa, tuijotin merelle, hoidin kukkapenkkiä.

Above. Crack study with pencil.
Below. Colour study with water colours.

Perhaps one of the keys to a relaxing summer was that, as I had no 'proper' holiday, I had accordingly no need to carry out any particular holiday plans. For once,  I succeeded in letting go of the obligation of achievement. In July, I did participate in one-week painting course with my hubby at Suomenlinna. That was just lovely: refreshingly hard work and mind-blowing. But otherwise all I did was that I scribbled in my den as usual, knitted, bathed in the sauna of the country cottage and stared into the sea, took care of my garden. 

En urakoinut kesäsaavutuksia. Olen levännyt ja valmis edessä olevan syksyyn. Kukkia riittää villan värjäykseen. Lankalaariin unohtunut hamppulanka on muuntumassa jonkinlaiseksi villatakkiviritykseksi. Tervetuloa elähdyttävä elokuu!

This summer, I didn't exert myself to achieve anything. Now, I feel rested and I'm ready to face the autumn. I have plenty of flowers to dye some yarn with. The hemp yarn that I had forgotten in the stash is on the needles and transforming itself into a cardigan. You are so welcome, the augmenting August!

Samettikukkia (Tagetes)

Tiikerinkaunosilmä (Coreopsis)

 

Villatakin hihat / Sleeves for a cardi
Yarn: AllHemp 6 DK in Charcoal

Kullan kimallusta / Shimmering gold

Ooops, the crease in the side seam
is accidental; the cardi was dried flat
which left the marks on the sides.

Tässä nykyisessä, tukevassa keski-iän olomuodossa on se hyvä puoli, että minulle on vihdoin kirkastunut se, millaisia vaatteita minun kannattaa hankkia, tehdä ja käyttää (ja millaisia ei ...). Tykkään kovasti neulevaatteista, koska ne ovat mukavan joustavia eivätkä vaadi silittämistä ja muuta jatkuvaa huoltoa, ja tykkään pitkistä linjoista, koska ne rakentavat puuttuvia linjoja ja antavat eleganssia melko simppeliin pukeutumistyyliini. Kun näin ensimmäiset kuvat Veera Välimäen Sprout-takista, tiesin heti, että tuossa on minulle aivan täydellinen neulemalli.

The good side in my current state, being comfortably and cozily middle-aged, is that I've finally learned what kind of clothes to knit, buy and wear (and what not to...). I truly like knitted garments, because they are snug and stretchy and they don't require constant ironing or other maintenance. I also like long lines, because they fit to my body shape and give style and elegance to my rather simple attire. When I saw the first pictures of Veera Välimäki's Sprout cardigan, I knew immediately that this would be The Cardi to make for me. 

Tänään oli se neulojan suuri päivä, kun sain oman Itu-takkini napit ommeltua, takin niskaani ja valokuvaajan paikalle. Mikä ihana takki tästä tulikaan! Istuvuus on täydellinen, malli on supertäydellinen, ja langan tuntu on aivan ihana. Tälle on taatusti käyttöä erilaisissa kesäisissä pikkujuhlissa. Langan kullankimalteinen sävy antaa lisäjuhlavuutta. Sävy on kyllä vähän vaikea: jossain valossa kulta muuttuu likaisenkeltaiseksi, vähän vihertäväksikin, joissain toisessa valossa kulta alkaa oikein loistaa. Lankaa jäi vähän yli, joten saatanpa tekaista vielä pienen laukun jakkuni kaveriksi.

Today was the great day in a knitter's life when I sew in the buttons, dressed the cardi on, and got my newest project photographed. What a wonderful jacket my Sprout turned into! The fit is perfect, the model is super perfect, and the feel of the yarn just sensational. I will have plenty of use for this one at the various summer parties and occations. The golden sheen of the yarn adds extra opulence to the jacket. The shade is a bit difficult, though. In some light, gold turns into dirty mustardy shade, even a bit greenish; in some other light, the gold just gleams and shimmers. I still have some yarn, so I may knit a small purse or a bag to go with the jacket. 

Napeiksi löytyi 4 erilaista kultanappia äidin vintage-nappiperinnöstä. Hienot Guessin kultasandaalini ja kultakynsilakka tulevat olemaan takuuvarmat lisämausteet.

I found an odd set of four golden buttons from my late mother's vintage button stash. My posh golden sandals by Guess and a bottle of golden nail polish will be guaranteed accessories.

Kolme kuukautta neulomista on nyt takanapäin. Tuloksena on hieno jakku, kiitos Veeran loistavan ohjeen. Kuinka palkitsevaa neulominen voi parhaimmillaan ollakaan!

Three months of on-and-off knitting is now behind me. I have made a lovely jacket, thanks to Veera's outstanding design and pattern writing. How rewarding can knitting be at its best!

Pattern: Sprout by Veera Välimäki
Yarn: Sarah Tweed by BC Garn
(50% mulberry silk, 10% silk nubs, 40% wool),
shade 27 Gold
Needles: 3,5 mm, 4,0 mm and 5,0 mm
Size: XL because of the thinner yarn;
finished length 89 cm.

Anni ja neulova hiiri / Anni and the knitting mouse

Rakas villapaitani, Suvi Simolan suunnittelema Baby Cables and Big Ones Too, vaati hieman korjaustoimenpiteitä. Venemuotoinen kaula-aukko oli venähtänyt sen verran laajaksi, että paita roikkui päälläni jo aika rumasti. Poimin silmukat kaula-aukosta, neuloin muutaman sentin matkan 2o2n-joustinneuletta, taitoin reunuksen kaksinkertaiseksi, päättelin ja kiinnitin reunan samalla luontireunaan. Voilà, villapaitani oli taas kuin uusi. Maalla kun oltiin, jätin paidan yöksi kuistille tuolin selkämykselle sateen suojaan.

Baby Cables and Big Ones Too,
pattern by Suvi Simola
The neckline fixed with a crew neck
Needles: 3.5 mm
Yarn: Villa Laurila's Kainuunharmas
(Kainuu grey a.k.a grey Finnsheep)

My much loved and used pullover, the Baby Cables and Big Ones Too pattern by Suvi Simola, needed some mending. The boatneck shape of the neckline had stretched far too large: the pullover hanged on me really unflatteringly. I picked up the stitches, knitted a few centimeters k2p2 ribbing, folded it double, cast off and attached the trim to the seamline. Voila, my pullover was reborn to be loved and used again good as new. As we were at the summer cottage, I left my pullover on the chair's backrest for the night, on the porch sheltered from rain.

Seuraavana aamuna join aamukahvia kuistilla kaikessa rauhassa, kun huomasin jotakin kauheaa. Villapaidan hihaan oli ilmestynyt yön aikana suuri reikä! Maassa oli hieman langan nöyhtää, mutta muita jälkiä ei näkynyt. Reikä oli nakerrettu niin tarkasti, ettei syyllinen voinut olla kukaan muu kuin hiiri.

The next morning I was having my coffee in peace and quiet when I suddenly noticed something terrible. Someone, or something, had nibbled a large hole in the sleeve of the pullover during the night! The hole was so round and neat that the villain could be no other than a mouse. 

Someone has been eating my sleeve!

Voi sentään! Juuri kun olin iloinnut uudestisyntyneestä villapaidastani, oli kaivettava puikot taas esiin ja korjattava hihakin. Leikkasin kalvosimen reunan irti ja purin työtä ehjään riviin asti. Oli onni onnettomuudessa, että villapaita oli neulottu ylhäältä alas: hihansuu oli helppo neuloa uudelleen.

Oh dear! Just as I had celebrated the rebirth of my pullover, I had to dig out the needles again and fix the sleeve as well. I cut the edge of the cuff away and ripped off the damaged part. How lucky I was to have knitted this one from the top down: the cuff wasn't going to be that hard to fix. 

Koska minulla on vilkas mielikuvitus ja uskon vakaasti erilaisiin metsänhenkiin ja Beatrix Potter -maailman kaltaiseen salattuun metsän elämään, jätin purkujätteet seuraavaksi yöksi kuistin lattialle. Ajattelin, että jos herra Hiiri tarvitsee rouvalleen hyvää villalankaa, voin aivan hyvin jättää oman lankasilppuni heille suosiolla. Vaihtokauppana saavat omat neuleeni olla heiltä vastedes rauhassa.

As I have a very lively imagination and I strongly believe in pixies, elves and other creatures who occupy the forest and in a Beatrix Potter kind of secret world of the wildlife. I left the yarn leftovers on the porch floor. I thought that if Mr. Mouse is in the need of good wool for his wife, surely I can trade my leftovers for peace with my own woollies in the future. 

Ja niin siinä kävi, että seuraavana aamuna langanloppukasa oli hävinnyt jäljettömiin. Kuistin lattialle oli pudonnut vain pari nöyhtää herra Hiiren kottikärryistä. Nyt on hiiriperheen talvi turvattu: siellä kolossaan rouva ja herra Hiiri nyt neuloivat pikkuruisia villapaitoja ja sukkia vauvoilleen. Ja tämän jutun lopetus on neulojalle opetus: hiirikin vie parasta, Suomen Kainuunharmasta!

And so it was that the next morning the whole pile of yarn had vanished. I could only notice some odd bits of fluff that had fallen from Mr. Mouse's wheelbarrow. The Mouse family was now secured for the winter. I could see them, Mr. and Mrs. Mouse, sitting comfortably in their cozy hole and knitting tiny pullovers and socks for their babies. And as always, here too is a lesson to be learned: What's best for you is known by mice, Kainuu grey is worth the prize.