Kullan kimallusta / Shimmering gold

Ooops, the crease in the side seam
is accidental; the cardi was dried flat
which left the marks on the sides.

Tässä nykyisessä, tukevassa keski-iän olomuodossa on se hyvä puoli, että minulle on vihdoin kirkastunut se, millaisia vaatteita minun kannattaa hankkia, tehdä ja käyttää (ja millaisia ei ...). Tykkään kovasti neulevaatteista, koska ne ovat mukavan joustavia eivätkä vaadi silittämistä ja muuta jatkuvaa huoltoa, ja tykkään pitkistä linjoista, koska ne rakentavat puuttuvia linjoja ja antavat eleganssia melko simppeliin pukeutumistyyliini. Kun näin ensimmäiset kuvat Veera Välimäen Sprout-takista, tiesin heti, että tuossa on minulle aivan täydellinen neulemalli.

The good side in my current state, being comfortably and cozily middle-aged, is that I've finally learned what kind of clothes to knit, buy and wear (and what not to...). I truly like knitted garments, because they are snug and stretchy and they don't require constant ironing or other maintenance. I also like long lines, because they fit to my body shape and give style and elegance to my rather simple attire. When I saw the first pictures of Veera Välimäki's Sprout cardigan, I knew immediately that this would be The Cardi to make for me. 

Tänään oli se neulojan suuri päivä, kun sain oman Itu-takkini napit ommeltua, takin niskaani ja valokuvaajan paikalle. Mikä ihana takki tästä tulikaan! Istuvuus on täydellinen, malli on supertäydellinen, ja langan tuntu on aivan ihana. Tälle on taatusti käyttöä erilaisissa kesäisissä pikkujuhlissa. Langan kullankimalteinen sävy antaa lisäjuhlavuutta. Sävy on kyllä vähän vaikea: jossain valossa kulta muuttuu likaisenkeltaiseksi, vähän vihertäväksikin, joissain toisessa valossa kulta alkaa oikein loistaa. Lankaa jäi vähän yli, joten saatanpa tekaista vielä pienen laukun jakkuni kaveriksi.

Today was the great day in a knitter's life when I sew in the buttons, dressed the cardi on, and got my newest project photographed. What a wonderful jacket my Sprout turned into! The fit is perfect, the model is super perfect, and the feel of the yarn just sensational. I will have plenty of use for this one at the various summer parties and occations. The golden sheen of the yarn adds extra opulence to the jacket. The shade is a bit difficult, though. In some light, gold turns into dirty mustardy shade, even a bit greenish; in some other light, the gold just gleams and shimmers. I still have some yarn, so I may knit a small purse or a bag to go with the jacket. 

Napeiksi löytyi 4 erilaista kultanappia äidin vintage-nappiperinnöstä. Hienot Guessin kultasandaalini ja kultakynsilakka tulevat olemaan takuuvarmat lisämausteet.

I found an odd set of four golden buttons from my late mother's vintage button stash. My posh golden sandals by Guess and a bottle of golden nail polish will be guaranteed accessories.

Kolme kuukautta neulomista on nyt takanapäin. Tuloksena on hieno jakku, kiitos Veeran loistavan ohjeen. Kuinka palkitsevaa neulominen voi parhaimmillaan ollakaan!

Three months of on-and-off knitting is now behind me. I have made a lovely jacket, thanks to Veera's outstanding design and pattern writing. How rewarding can knitting be at its best!

Pattern: Sprout by Veera Välimäki
Yarn: Sarah Tweed by BC Garn
(50% mulberry silk, 10% silk nubs, 40% wool),
shade 27 Gold
Needles: 3,5 mm, 4,0 mm and 5,0 mm
Size: XL because of the thinner yarn;
finished length 89 cm.

Anni ja neulova hiiri / Anni and the knitting mouse

Rakas villapaitani, Suvi Simolan suunnittelema Baby Cables and Big Ones Too, vaati hieman korjaustoimenpiteitä. Venemuotoinen kaula-aukko oli venähtänyt sen verran laajaksi, että paita roikkui päälläni jo aika rumasti. Poimin silmukat kaula-aukosta, neuloin muutaman sentin matkan 2o2n-joustinneuletta, taitoin reunuksen kaksinkertaiseksi, päättelin ja kiinnitin reunan samalla luontireunaan. Voilà, villapaitani oli taas kuin uusi. Maalla kun oltiin, jätin paidan yöksi kuistille tuolin selkämykselle sateen suojaan.

Baby Cables and Big Ones Too,
pattern by Suvi Simola
The neckline fixed with a crew neck
Needles: 3.5 mm
Yarn: Villa Laurila's Kainuunharmas
(Kainuu grey a.k.a grey Finnsheep)

My much loved and used pullover, the Baby Cables and Big Ones Too pattern by Suvi Simola, needed some mending. The boatneck shape of the neckline had stretched far too large: the pullover hanged on me really unflatteringly. I picked up the stitches, knitted a few centimeters k2p2 ribbing, folded it double, cast off and attached the trim to the seamline. Voila, my pullover was reborn to be loved and used again good as new. As we were at the summer cottage, I left my pullover on the chair's backrest for the night, on the porch sheltered from rain.

Seuraavana aamuna join aamukahvia kuistilla kaikessa rauhassa, kun huomasin jotakin kauheaa. Villapaidan hihaan oli ilmestynyt yön aikana suuri reikä! Maassa oli hieman langan nöyhtää, mutta muita jälkiä ei näkynyt. Reikä oli nakerrettu niin tarkasti, ettei syyllinen voinut olla kukaan muu kuin hiiri.

The next morning I was having my coffee in peace and quiet when I suddenly noticed something terrible. Someone, or something, had nibbled a large hole in the sleeve of the pullover during the night! The hole was so round and neat that the villain could be no other than a mouse. 

Someone has been eating my sleeve!

Voi sentään! Juuri kun olin iloinnut uudestisyntyneestä villapaidastani, oli kaivettava puikot taas esiin ja korjattava hihakin. Leikkasin kalvosimen reunan irti ja purin työtä ehjään riviin asti. Oli onni onnettomuudessa, että villapaita oli neulottu ylhäältä alas: hihansuu oli helppo neuloa uudelleen.

Oh dear! Just as I had celebrated the rebirth of my pullover, I had to dig out the needles again and fix the sleeve as well. I cut the edge of the cuff away and ripped off the damaged part. How lucky I was to have knitted this one from the top down: the cuff wasn't going to be that hard to fix. 

Koska minulla on vilkas mielikuvitus ja uskon vakaasti erilaisiin metsänhenkiin ja Beatrix Potter -maailman kaltaiseen salattuun metsän elämään, jätin purkujätteet seuraavaksi yöksi kuistin lattialle. Ajattelin, että jos herra Hiiri tarvitsee rouvalleen hyvää villalankaa, voin aivan hyvin jättää oman lankasilppuni heille suosiolla. Vaihtokauppana saavat omat neuleeni olla heiltä vastedes rauhassa.

As I have a very lively imagination and I strongly believe in pixies, elves and other creatures who occupy the forest and in a Beatrix Potter kind of secret world of the wildlife. I left the yarn leftovers on the porch floor. I thought that if Mr. Mouse is in the need of good wool for his wife, surely I can trade my leftovers for peace with my own woollies in the future. 

Ja niin siinä kävi, että seuraavana aamuna langanloppukasa oli hävinnyt jäljettömiin. Kuistin lattialle oli pudonnut vain pari nöyhtää herra Hiiren kottikärryistä. Nyt on hiiriperheen talvi turvattu: siellä kolossaan rouva ja herra Hiiri nyt neuloivat pikkuruisia villapaitoja ja sukkia vauvoilleen. Ja tämän jutun lopetus on neulojalle opetus: hiirikin vie parasta, Suomen Kainuunharmasta!

And so it was that the next morning the whole pile of yarn had vanished. I could only notice some odd bits of fluff that had fallen from Mr. Mouse's wheelbarrow. The Mouse family was now secured for the winter. I could see them, Mr. and Mrs. Mouse, sitting comfortably in their cozy hole and knitting tiny pullovers and socks for their babies. And as always, here too is a lesson to be learned: What's best for you is known by mice, Kainuu grey is worth the prize.