Se on sitten kevät / So it is spring

Vielä yksi Alina / Yet another Alina
Yarn: Novita Isoveli + stahsbusting with
some Fritidsgarn, Malabrigo and Marks & Kattens Tova
Needles: 8.0 mm
Pattern: Alina Shawl by Merja Korhonen

Joulu on kummallista aikaa: tunteikasta, pimeää, kiireistä, salaperäistä ja kiihkeää. Omassa lähipiirissäni joulun vietto on muuttunut hermoja raastavasta kaahottamisesta seesteisyyden keitaaksi. Pieneen jouluumme kuuluu yhdessäoloa ja joitakin perinteitä, mutta hyvin vähän pakkoja. Minä laskeudun jouluun, päivä päivältä, yhä alemmas, syvemmälle, peremmälle. Ja sitten alkaa uusi vuoden kierto. Eilen oli talvipäivän seisaus eli vuoden pimein päivä. Tänään on kevään ensimmäinen päivä.

Christmas is such a peculiar season: sentimental, dark, busy, mysterious, and hectic. In my small circles, we've managed to transfer the glorious festivities of Christmas from a nerve-racking chaos into an oasis of serenity. Our small Christmas includes being together, some traditions, but very little compulsoriness. I descend into Christmas, day by day, lower and lower, deeper and deeper. And then begins a new cycle. Yesterday, it was the winter solstice, the darkest day of the year. Today, it is the first day of spring.

Honkarinteen suomenlammas
Baby Finnsheep by Honkarinne Farm

Istun alas sohvaan, puoliso sytyttää tulen takkaan ja tuo kuumaa glögiä. Jouluksi kotiin käymään tullut esikoinen äänittää isävainaan kanteleen ääniä. Luon silmukat Jared Floodin suunnittelemaa Terra-huivia varten, lankana on Tuomaan markkinoilta ostamani luonnonmusta Honkarinteen suomenlampaan karitsan villalanka. Huomenna paistetaan ankkaa ja juodaan shampanjaa. Ja nautitaan.

I sit down on the couch. My dear husband lights the fire in the fireplace and brings a jar of hot glühwein. The firstborn visiting home for Christmas is recording sounds of my late father's kantele. I cast on Jared Flood's Terra shawl. My yarn is purchased from Tuomas (St. Thomas) market at the Esplanade park in Helsinki City Centre; it's baby Finnsheep in natural black. Tomorrow, we shall roast two ducks and drink champagne. And we shall enjoy.

Pakkasenpuremat / Frostbites
Oma malli, my own pattern

Minä ja kaverini Kirjoneule / Me and my pal, the Colourwork

Minulla on joku kumma tauti: vaikka olen umpihelsinkiläinen, vahva karjalainen geeniperintö saa minut herkistymään kaikkeen sellaiseen, jossa on folklorea tai mitä tahansa etnovaikutetta. Viime aikoina olen saanut erityisen vahvoja oireita kirjoneulelapasista, jotka edustavat minulle sekä neulontataidon että luovan kansanperinteen huippua. Mä haluuuun tollaset! Heti ja paikalla!

I have a funny disease. Although I'm pure-bread, 100 % original Helsinki-dweller, I have plenty of Karelian genes that make me sensitive to anything folklore or ethno inspired. Recently, I've had especially strong symptoms of colourwork mittens that, for me, represent the paramount of knitting and creative tradition. I do, I do, I reallyreally want a pair of such mittens, please please, right now!

Etnohuumassani mennä paukautin ja ostin Aino Praaklin kirjan Eesti labakindad ilma laande laiali. Nyt haluan neuloa siitä mustavalkoiset lapaset. Mutta eihän se tunnu onnistuvan, ei sitten millään. En saa kuviota, tiheyttäni enkä käsieni kokoa kohdalleen vaikka mitä tekisin. Vaikka käyttäisin hämähäkinseittiä lankana ja ruohonkorsia puikkoina, yli 70 silmukan lapasesta tulee koko ajan aivan jättimäisen suuri. Ei auta vaikka kuinka kiristelisin hampaitani.
In my ethno frenzy I went and bought Aino Praakli's collection of traditional Estonian mitten patterns. Now, I want to use it to knit black and white mittens. But, oh no,  it doesn't work, no matter what I do! I can't match the pattern with my gauge and the size of my hands. Even if my yarn was cobweb and my needles were stalks of dried grass, a mitten knitted with more than 70 stitch turns out enormous. No matter how hard I try.

Pattern: Aino Praakli's Eesti labakindad, Paistu, p. 30
Yarn: Ohut Pirkkalanka by Pirkanmaan Kotityö
Needles: 2,5 mm

Kokeilu No. 1: Paistun lapaset Viljandista. Tekstissä lukee, että rannekkeessa on 4 x 18 silmukkaa, yhteensä 72 s. Kolme kertaa luotuani ja purettuani päädyn silmukkalukuun 4 x 12 eli 48 s. Miten tästä voi jatkaa 18 silmukan kerrannaisilla toimivaa mallikuviota?! Huokaan, otan toisen lasin punaviiniä ja päätän vaihtaa mallia ja lankaa.
Test #1. Paistu mittens from Viljandi. It says in the text that the cuff is knitted with 4 x 18 stitches, total amount being 72 sts. I try this three times, and end up using 4 x 12 stitches. But how can I continue with a pattern that works with 18 sts repeats!? I sigh, pour myself another glass of red wine, and decide to change the pattern, the yarn and the needles.

Pattern: Aino Praakli's Eesti labakindad, Helme, p. 192
Yarn: Gjestal Janne (black)
and Pirtin Kehräämö's sock yarn (natural white)
Needles: 3.5 mm

Kokeilu No. 2: Helmen lapaset. Opin aikaisemmasta kirjoneule-eksperimentistäni, että keskipaksu lanka, noin 55 silmukkaa ja 3,5 mm:n puikot voisivat toimia minun käsissäni varsin hyvin. Noh, luon 56 silmukkaa, teen pienen kääntörannekkeen ja alan nakertaa kaaviota. Kuvio näyttää kauniilta, mutta lapasen leveys on 12 cm. Siinä on näihinkin räpylöihin yli sentti liikaa.
Test #2: Helme mittens. I've already learnt from my previous experiment that a DK/worsted weight yarn, c. 55 stitches and 3.5 mm needles might work fine in my hands. Having said that, I cast on 56 stitches, work a little turned cuff and start to follow the pattern. It looks lovely, but the width of the mitten will be about 12 cm. There's more than one centimeter too much, even for these gigantic meathooks of mine.

Voivoi, kaverini Kirjoneule on sitten hankala tyyppi. Ei auta muu kuin jatkaa kamppailua.
Oh dear, what a difficult companion this Colourwork pal of mine is. Well, I guess there's nothing much to be done but to keep wrestling.

Suomi-Alina / Finlandia Alina

Pattern: Alina by Merja Korhonen (90 sts cast-on)
Yarn: Handu's Pukkilu, shade Taivaansini [Sky Blue], c. 85 g
Needles: KnitPro Symphonie 4.5 mm
Finished size: 33 x 130 cm

"Oi, katso, Suomi" ja niin edespäin tulee mieleen, kun katselee uutta kakkos-Alinaa lumisella kivellä jäätyneen Seurasaaren lahden rannassa Itämeren äärellä. Lankana oli aikaa sitten Ilun Handu-kaupasta ostettu Pukkilu-lanka ehtaa suomenlampaan villaa ja aidossa talvitaivaan sinisävyssä. Lankadieetti pitää yhä vieläkin, tosin hieman horjuen, ja uusi Alina syntyi Ravelryn Friends of Ilu's Yarn -ryhmän marraskuu-tempauksen innoittamana. Tämä Alina lähtee rakkaalle ystävälle Englantiin kiitokseksi monituisista majoituksista ja muusta huolenpidosta tämän vuoden aikana.

The lyrics of Jean Sibelius's Finlandia Hymn come to my mind when I look at my new Alina scarf laying on an snowy rock at the frozen gulf of the Baltic Sea. For this Alina No. 2, I used a hand-dyed, sky blue Pukkilu yarn, a specialty by Ilu's Handu shop. I bought the skein a long time ago, and now it was time to use it. I'm still on yarn diet, and I inspired to use this skein by the November KAL event by the Friends of Ilu's Yarn Ravelry group. This Alina will travel to London, England as a thank you present for a dear friend who has put me and my family members up a great many times during the passing year.

Kyllä Suomen talvi on kaupungissakin kaunis, vaikka kylmää onkin. Onneksi on ollut oma, ensimmäinen Alina-huivi lämmikkeenä. Kiva huivimalli tuo Alina on edelleenkin: selkeä muttei ankea, helppo muttei aivan puuduttavan tylsä.

Winter in Finland is indeed beautiful, even at the city and even though it's been freezing cold lately. Luckily, I've had my own Alina No. 1 to warm me. I still love the Alina pattern: it's simple without being  dull, easy without being boringly uneventful.

Kalina-Alina / Shivery Shawl

Huivit ja shaalit herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Olen käyttänyt pitkiä kaulaliinoja niin kauan kuin muistan, ranskalaiseen tapaan, rennosti kiedottuna kaulan ympäri. Vaikka olenkin vankkaa itäsuomalaista ihmisrotua, palelen niskasta ja ääni käheytyy helposti. Tavalliseen musta villapaita, mustat farkut -arkiasuuni pitkä ja lämmin kaulahuivi on antanut sekä lämpöä että väriä.

I have somewhat mixed feelings about scarves and shawls. I've been very fond of wearing scarves as long as I can remember. I use them in the French way, loosely wrapped around my neck. Although I'm a woman of sturdy eastern Finnish extraction, I get easily cold and my voice gets as easily hoarse. A long and warm scarf has brought both comfort and colour to my usual, casual outfit, black sweater and black jeans. 

Neulomisharrastukseni saadessa yhä enemmän ja enemmän jalansijaa elämässäni, olen alkanut kiinnostua huiveista myös neulomisprojekteina. Projektijonossani on lukuisia huivimalleja: pitsiä, kolmioita, ohutta, eteeristä, kepeää ja kaunista. En ole kuitenkaan toteuttanut niistä ainuttakaan. Yhden ihanan pitkän, sinisen huivin neuloin Crest of the wave -mallineuleella Jan Eatonin kirjasta 200 Ripple Stitch Patterns. Lankana oli Wetterhoffin Sivilla, silkkiä ja villaa. Siinä kaikki. Suositut ja muodikkaat pitsihuivimallit näyttävät minun silmiini... noh... siltä kuin olisi mummon pöytäliina kiskaistu niskaan. Olen pahoillani.

As knitting has received an increasingly firm a hold over my leisure activities, I've become increasingly interested in scarves and shawls as knitting projects. There are dozens of scarf patterns in my project queue:  lace, triangles, thin, ethereal, lightweight and beautiful. I haven't knitted a single one of them, however. I did one long and lovely blue scarf with the Crest of the wave -pattern from Jan Eaton’s book 200 Ripple Stitch Patterns using Wetterhoff's luxurious silk wool Sivilla. That's about it. Most of the popular and fashionable lace shawl patterns look in my eyes... well ... as if you had grabbed your granny's table cloth on your neck. Please excuse me. 

Kunnes nyt löysin itseni langanostolakossa ja Ravelryn Lankalaatikosta. Ryhmässä vähennetään langanostamista omien sääntöjen mukaan:  minun kohdallani se tarkoittaa, ettei uusia lankoja ennen vuodenvaihdetta tule pätkääkään vaan neulon jo olemassa olevassa varastosta. Ja mitä ihmettä, lanka-arkkuni uumenista löytyi 3 vyyhtiä ohutta, pehmeää ja vaaleanharmaata suomenlampaan villaa. Ja vastaan tuli Alina, suomalaisen Merja Korhosen suunnittelema, Roosanauha-kampanjaan liittyvä yksinkertainen huivimalli.

Until I found myself on a total stash diet and being a member of Ravelry's Lankalaatikko group [Yarn box in English]. This is a Finnish-speaking stash busting group, and my rules are: no new yarn before next year, knit from what you already have. And good grief, I managed to find 3 skeins of light grey, thin and soft Finnsheep yarn in the depths of my stash. And good grief, I was introduced to Alina, a versatile and easy shawl pattern written by another Finn, Merja Korhonen. The pattern is also part of the Finnish breast cancer awareness campaign.

Olen niin onnellinen. Olen ollut nuuka, luova ja ahkera. Minulla on huivi, jolla uhmaan syksyn viimaa ja vetoisen vanhan taloni hytisyttäviä ikkunoita. Olen ollut valveutunut, koska osa mallin hinnasta meni todella tärkeään tarkoitukseen. Olen käyttänyt lankaa, joka on suomalaisen alkuperäisrodun villaa ja joka on tuotettu pienellä, pohjanmaalaisella villatilalla. Olen ollut hyvä nainen. Minulla on hyvä, uusi huivi, joka muistuttaa minua tästä, joka päivä.

I'm so happy. I've been stingy, creative and productive. I have a shawl that helps me defy the autumn winds and the leaking windows of my old, chilly house. I've been socially aware, because a part of the pattern fee was donated for a very good cause. I've used a yarn which comes from a rare, original Finnish sheep breed Finnsheep and which has been produced in a small farm in the north-west of Finland. I've been a good woman. I have a good, new shawl which testifies to it, every day.

Alina by Merja Korhonen, semi-circled version (CO 54 sts)

Yarn: SeVilla, 100 % Finnsheep wool, 2 skeins (200 g)

Needles: 4,5 mm

Kärsivällisyyttä / Patience

Mihin katosivat kesäkuukaudet? Kevyet, ilmavat päivät, loputtomilta tuntuvat tunnit? Työhuoneeni ikkunasta näkyy jäätävän sininen taivas ja tuulessa lentäviä lehtiä. Voi, syksy, jää edes sinä vielä hetkeksi! Voi, talvi, älä tule tänä vuonna ollenkaan!
Where did all the summer months go? The light and airy days, the endless hours? The view of my study gives to an icy blue sky dotted with leaves flying in the wind. Oh, Autumn, please stay, don't go yet! Oh, Winter, could you please not come this year! Please?

Olen uppoutunut työhöni, pöytä on täynnä kirjoja ja papereita, tietokone täynnä valokuvia. Ajatukset harhailevat kohti lankoja, kutimia, sohvaa, takkatulta. Puutarha on aivan hunningolla. Jos menisinkin nyt nukkumaan ja heräisin vasta huhtikuussa?
I'm submerged in work, my desk is filled with books and papers, my laptop is overloaded with photos. My thoughts wander away to yarns, to knitting, to the sofa, besides the fireplace. My garden in a terrible state of negligence. I wonder if I could just go to sleep and wake up in next April?

Kurjet lensivät sunnuntaina satapäisenä kaksoisaurana yli mökkisaaren. Tuuttailivat 'Hyvää talvea, hyvää talvea!' Vilkutimme hyvästiksi, kurjille ja mökille, kesälle ja metsälle.
More than a hundred cranes flew over our summer island on Sunday. They honked 'Have a good winter, have a good winter!' We waved them goodbye, to the cranes, to the summer, to the cottage and to the woods.

Tarvitsen kärsivällisyyttä.  Enää 3 cm Adeline-villatakin suoraa, puuduttavaa helmaosaa. Enää 6 kuukautta kevääseen.
What I need is patience. Only 3 cm to go with the stockinette stitch hem section in the Adeline coat. Only 6 months to go until spring. 

Liehuva Hiilihanko kävi Kaivarissa / The Flaming Coal Rake went to the Park

Garderobistani puuttui pitkä, a-linjainen tunika, joka ei olisi hörhelö tai liian painava, muttei myöskään liian teltta. Olen tykästynyt ylhäältä alas -rakenteeseen, kahlannut läpi Barbara G. Walkerin klassikkokirjan Knitting from the Top ja opiskellut etevämmiltäni mitoitusta ja konstruktiotekniikkaa.
My wardrobe has missed a long, a-lined tunic that would not be too ladylike nor too heavy, but neither should it be a tent. I've become fond of the top-down technique and studied Barbara G. Walker's classic Knitting from the Top. I've also made a series of garments designed according to the top-down technique and tried to learn from the experts.

Lontoon-reissulta tarttui mukaan paketillinen Rowanin ihanaa, just-mun-harmaata alpakka-puuvilla-sekoitelankaa. Tästä tulisi kaivattu tunika, päätin, ja aloitin suunnittelutyön. Otin itsestäni kunnon mitat ( = minä komensin, lapsi mittasi). Tein mallitilkkuja. Piirsin. Neuloin. Purin. Neuloin uudestaan.
I couldn't resist Rowan's wonderful Alpaca Cotton that I met in London some time ago just in the perfect shade of dark grey. This would become my long longed tunic, I decided, and started to draft. I took proper measurements of my body (i.e. I stood still and gave orders and my darling child took the measurements). I swatched. I designed. I knitted. I unraveled. I knitted again.

Raglanhiha istuu minulle periaatteessa täydellisesti, mutta otin opikseni ylhäältä alas neulottavien raglanhihaisten puseroiden perusongelmasta. Hihojen alle tulee helposti liikaa väljyyttä, lapaluiden kohdalle tulee usein ihmeelliset pussit, ja rinnanympäryksestä tulee holtiton kun rakenne on yleensä symmetrinen (yhtä paljon silmukoita etu- ja takakappaleella). Noudatin vain mittojani ja neuletiheyttä. Sovitin vähän väliä. Purin jos meni pieleen.
The raglan sleeve works, basically, really fine with my body proportions. I took notice, however, of the usual defects of raglan sleeved pullovers. Usually, you get too much room under the arms,  mysterious pouches near the shoulder blades, and an uncontrolled amount of room around the chest, because the construction usually prefers symmetry to fit (there seems to be always the same amount of stitches on the back and on the front). What I did was that I only followed my measurements and my gauge. I had a frequent fitting session. I unraveled if it seemed to have gone wrong.

Tänään kävin sitten ylpeänä sunnuntaikävelyllä koirien kanssa ihan Helsingin Kaivopuistossa asti. Sää oli mitä ihanin, mutta ilmassa oli jo syksyn kuulautta. Naamalleni ja tukalleni en valitettavasti voi mitään, mutta tunika on aika kiva. Ja kerrankin just sellainen kuin tilasin.
Today it is Sunday and the weather is again so lovely, yet there is already autumn in the air. I took my new tunic and my doggies for a walk in the esteemed park in Helsinki city centre. My face and hair are hopeless, I know, but the tunic is pretty nice. And for once, it's exactly as ordered.

Tsägä vs. taito / Good luck versus skill

Kehuskelin pari viikkoa sitten mäkikuismakokeilullani. Juupa juu, lisää vain loraus etikkaa, niin saat kaunista roosaa.

I was so cocky about my experiments with St. John's wort the other week. Oh yeah, just add a dash of vinegar and you get a lovely rose colour.

Hyvän onnen ja taidon välinen ero tuli kerralla selväksi. Kun yritin temppua toiseen kertaan, eipä onnistunut. 

The difference between good luck and skill became soon apparent. As I tried the trick for a second time, of course it didn't work. 

Puolustukseni todettakoon, että tällä kertaa 1) puretin langan samaan aikaan värjäyksen kanssa; ja 2) mäkikuismakimppu ehti kuivua ennen kuin keitin väriliemen.

For my defence, it should be stated that this time 1) I mordanted the yarn along with the dyeing; and 2) the bunch of St. John's wort dried before I had time to cook the dye bath. 

Lisää kuvateksti

Voisikohan tuota väriä kutsua kelmeän aprikoosiksi...?
I wonder if that could be described as pallid apricot...?

Oi mesiangervoiseni / Oh, my meadowsweet

Uusi suosikkikasvini on löytynyt! Se on ehdottomasti mesiangervo (Filipendula ulmaria), jota kasvaa rannoillani laajoina, tiheinä ja tuoksuvina pöpelikköinä. Tämä rantaniittyjen kuningatar antoi upean vihreän värin lankoihini.

I have found my favourite plant! It's, no doubt, meadowsweet (Filipendula ulmaria) that grows in large, dense and aromatic thickets on the shores of my summer place. This queen of the seashore gave a wonderful green colour to my yarns.

Käytin taas perusmenetelmääni: keräsin 15.7.2010 kimpun kukkivia mesiangervoja, leikkasin kukat pois, pilkoin loput kattilaan, lisäsin vettä ja keitin tunnin. Annoin liemen vetäytyä seuraavaan päivään ja sitten siilasin roskat pois ja aloin värjätä. Käytin esipuretettua lankaa (10 % aluna, 5 % viinikivi) ja värjäsin n. 50 minuuttia n. +80°C:ssa.

I used my standard method again. First, on July 15th, I picked a bunch of flowering meadowsweet, cut the flowers off, chopped the rest in a pan, added some water, and cooked the bath for an hour. I left the bath to cool off, and on the next day, I filtered out the remains of the plant and started dyeing. I used premordanted yarn (10 % alum, 5 % creme of tartar) and dyed for c. 50 minutes in c. +80°C.

Mesiangervolla värjättyjä lankoja / Yarns dyed with meadowsweet

Kuvassa vasemmalta oikealle:
From left to right:

• värjäämätön, luonnonvalkea nailonvahvistettu Pirtin Kehräämön suomenlampaan karstalanka tex 140x3
  undyed, natural white nylon enforced Finnsheep from Pirtin Kehräämö, tex 140x3
• sama lanka mesiangervovärjäyksen jälkeen
  the same yarn after the meadowsweet bath
• mesiangervolla värjätty Kainuunharmas (keskiharmaa)
  Kainuunharmas grey yarn dyed with meadowseet
• luonnonvalkea Pirtin Kehräämön lanka (siis sama kuin edellä), jälkivärjätty noin tunnin edellisten jäljiltä jääneessä, vielä hyvän näköisessä liemessä
  natural white Pirtin Kehräämö's yarn (i.e. the same yarn as above), second dye for about an hour in the remaining bath that looked so good after the first dyeing process

Mäkikuisma tuo helpotusta myös väreihisi / St. John's wort also heals your colours

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on ihmeellinen, mielenkiintoinen kasvi. Sitä käytetään masennuksen hoitoon, mutta suosittelen sitä ehdottomasti myös kasvivärjääjillä yleiseen kellertävyyteen. Jos kaikki kokeilusi tuottavat samaa kellanvihervänruskeaa, ota kimppu mäkikuismaa ja kas, saat ihmeellisen kaunista roosaa.
St. John's wort (Hypericum perforatum) is an intriguing and interesting plant. It's commonly used as a herbal treatment for depression, but I strongly recommend it also for yellowishness so common amongst natural dyers. If all your experiments tend to give you the one and same yellow-brown-green, take a bunch of St. John's wort and look, you get amazing warm and dark shades of rose.

Ensimmäisessä kokeilussani keräsin 14.7.2010 pihamaalta pienen kimpun jo kukintansa loppusuoralla ollutta mäkikuismaa ja pilkoin niitä 8 litran kattilaan. Mäkikuismasilppua oli löyhästi kattila puolillaan. Lisäsin 6 litraa sadevettä ja keitin värilientä noin tunnin. Väriliemi oli upean tumman roosa.
In my first experiment, on July 14th, I picked a small bunch of St. John's wort already past their best bloom from the garden and chopped them into a pan that holds 8 liters. The pan was almost half full of loosely set plants. I added 6 liters of rain water and cooked the bath for an hour. The dye had a gorgeously dark pink colour.

Värjäsin seuraavana päivänä pikkuruiset, alunalla ja viinikivellä esipuretetut lankavyyhdit, 14 g Pirtin kehräämön luonnonvalkeaa, nailonvahvistettua suomenlammasta (tex 140x3) ja 2 g kainuunharmasta. Alussa lankojen väri oli tuttua kellanruskeaa. Vaan kun lisäsin noin puolen tunnin jälkeen 1 rkl etikkaa, lankojen väri alkoi punertua. Punertuminen oli vauhdikkainta noin 45 minuutin värjäyksen jälkeen. Pidin liemen n. 80 asteessa (lämpömittari jäi kotiin, mutta liemi höyrysi ja emalikattilan pohjasta kuului rankkasateen rapinaa). Tunnin kokonaisvärjäysajan jälkeen nostin kattilan lankoineen ulos jäähtymään; pesin langat seuraavana päivänä ja tuloksena oli hieno, ruskehtava tumma vanha roosa.
On the next day, I dyed two small hanks of yarn, premordanted in the usual manner with alum and creme of tartar. The other hank was Pirtin kehräämö's nylon enforced, natural white Finnsheep, the other was Kainuunharmas grey. At first, the yarn took now oh-so-familiar yellow-brown tone. However, after about 30 minutes, as I added 1 tablespoon of vinegar, the yarns started to turn red. The change was most rapid after 45 minutes of total dye time. I kept the bath at around +80°C (I left my thermometer home but the bath was steaming and the pan kept a rattling noice resembling the drumming of rain drops). After an hour's total dye time, I lifted the pan with the yarns outdoors to cool for a day. After wash and dry, I had achieved to create two little hanks of fantastic, dark brownish red colour.

Tein sitten vielä toisen kokeilun ja testasin jälkivärjäystä: laitoin uudet vyyhdit (tällä kertaa kaksi vyyhtiä esipuretettua luonnonvalkeaa, n. 15 g) vanhaan, yhä hienon ruskeanpunaiseen liemeen. Ei tullut roosaa, vaan vanhaa tuttua kellervänruskeaa. Toistin epätoivoissani etikkakikkani ja lisäsin taas uuden lusikallisen etikkaa, ei apua. Nostin toisen vyyhdin pois ja lisäsin vielä 1/4 tl eli reilun gramman rautavihtrilliä. Ei vaikutusta, mitä nyt viidessä minuutissa keltaisesta tuli vähän tummempi sinapinkeltainen.

As the bath still looked lovely red, I made a second experiment with the second bath. This time, I used just natural white, two hanks, c. 15 grams). No reds this time, just the plain, old yellow-brown. Desperate enough, I repeated the vinegar trick and added yet another spoonful of vinegar to no avail. I lifted the other hank off and added one quarter of a teaspoonful (roughly 1 gram) of ferrosulphite. No affect, if we don't heed the darker, mustardy tone in the yellow thanks to the five minutes of ferrosulphite exposure. 

Ei hullumpia, vai mitä? Not bad, or what do you think?

Sananjalkalankaa / Bracken yarn

Kesän värjäyskokeilut tuntuvat parhaasta yrityksestä huolimatta koko ajan tuottavan jonkinlaista yhtä ja samaa kellanvihreää. Näin kävi myös sananjalkojen (Pteridium aquilinum) kanssa, vaikka opaskirjani Luonnosta väriä lankoihin (Aittomäki, Colliander, Kotiranta, Tammi 2010) lupaili heleän vaaleanvihreää. Ja minä tyhmä uskoin ja värjäsin toivorikkaana melkein puolet kesää varten esipuretetuista nöttösistäni.
This summer, my dyeing experiments tend to produce more or less the same yellowish-greenish-brownish shade despite my best efforts. This happened with bracken (Pteridium aquilinum) even though my guide book promised to get light green. I was stupid enough to believe and wasted almost half of the premordated hanks that I had prepared for the summer.

Keräsin 3.7.2010 15 sananjalan 'oksaa'. Pilkoin ne kattilaan ja lisäsin 9 l vettä. Keitin lientä 1,5 tuntia. Jätin kattilan liemineen kesäkodin kuistille odottamaan paluutani.
On 3 July 2010, I picked 15 bracken 'stems', cut them into pieces, put them in a pan, added 9 liters of water and cooked the dye for 1,5 hours. I left the pan and the dye on the porch of my summer house to wait for my return.

Värjäsin 14.7 (siis vajaa kahden viikon kuluttua) yhteensä n. 50 g alunalla (10 %) ja viinikivellä (5 %) esipuretettua lankaa (Pirtin kehräämön luonnonvalkea, nailonvahvisteinen suomenlammas-karstalanka tex 140x3). Värjäysaika oli noin tunti.

On 14 July (that is, after almost a fortnight), I dyeid c. 50 g of natural white wool (Pirtin kehräämö's nylon enforced finnsheep, tex 140x3); premordant 10 % alum, 5 % creme of tartar of yarn's dry weight). The cooking time was c. an hour.

Mitä meni pieleen? Noh, ei tuo sävy nyt ihan tyhmä ole, mutta ei se ole heleän vaaleanvihreäkään. Kirjan ohjeessa käytettiin kuparivihtrilliä ja puretus tehtiin samaan aikaan värjäyksen kanssa. Kuparivihtrilliä tai muita ympäristömyrkkyjä en suostu käyttämään, joten se ainakin vaikutti lopputulokseen. Toinen seikka oli se, että värjättäessä liemi pääsi kiehumaan. Kiinnitin näet huomiota, että värilientä keittäessäni liemi oli kauniin vihreä, mutta väri muuttui ajan kanssa oliivinvihreäksi. Teen toisen kokeen ensi viikolla ja kokeilen lyhyempiä keittoaikoja ja alempia värjäyslämpötiloja. Saattaapa olla näet niin, että vihreät värit eivät kestä pitkää keittoaikaa, vaan väriaineet hajoavat ja muuttuvat lämpötilan vaikutuksesta. Pikku kemisti tutkii ja raportoi tästä ensi viikolla.

What went wrong? Well, the shade is not that terrible, but it isn't a bright light green either. The recipe on my book used copper sulphate which I don't use as it's toxic, so that was one reason for the difference. Another thing is that while dyeing, I accidentally let the dye to boil. This may have had some effect as I noticed - while cooking the dye - that at first, it was lovely green and then turned more and more olive green and brown. It may well be that green colourants disintegrate or change in heat. The little chemist will do further research and more experiments on the matter and report about the topic some time next week.

Täydellinen kesäpäivä / A perfect summer day

Mitä tarvitaan täydelliseen kesäpäivään?
What do you need for a perfect summer day?

1. Hellepäivä ja mukava tuoli puun alla;
1. A hot day and acomfortable chair in the shade;

2. Kori jossa on kaikki tarpeellinen: iPod, aurinkolasit ja neuletyö (kuvassa niskasta aloitettu v-aukkoinen villatakki Barbara Walkerin ohjeita soveltaen, lankana Debbie Blissin Amalfi) tykötarpeineen;
2. A basket with all the necessities: iPod, sun glasses, a knitting project (here, a top-down raglan cardigan with a v-neck applying Barbara Walker's instructions, yarn Debbie Bliss's Amafi) and the tool kit;

3. Juotavaa, kuvassa itse viljellyllä mintulla terästettyä vihreää Kukicha-neulasteetä;
3. Something to drink: here I have a pot of green Kukicha twig tee spiced with home grown spearmint.



Eikös olekin miellyttävää!
You do agree, don't you?
 

Leväperäistä / Algal anxiety

Kesäparatiisin laiturille oli ajautunut kokonainen riutallinen kuivaa rakkolevää. Koska leväriutta oli ehtinyt jättää kauniin punaruskean värijäljen laituriin, päätin kokeilla, näinköhän rakkolevä toimisi myös villalangan väriaineena. Keräsin toukokuun lopulla levät suureen saaviin ja kaadoin päälle viitisen ämpärillistä kiehuvaa vettä. Jätin leväkeiton muhimaan saunan kuistille, ja heinäkuun alun helteisenä viikonloppuna pääsin värjäyspuuhiin.
Spring had brought a ridgeful of bladderwrack (Fucus vesiculosus) onto the jetty of my summer paradise. As it already had left a hazel marking on the boards, I wondered whether it could be used in wool dyeing. I collected some of the algae into a large container and poured in about five buckets of boiling water. I left the soup to stew on the sauna porch and on a hot July weekend finally got into the actual dyeing.

Väriliemi näytti huikaisevan lupaavalta, syvän tummalta ja anteliaalta. Kauhoin muutaman kuupallisen lientä kattilaan ja värjäsin alunalla ja viinikivellä esipuretettuja pikkuvyyhtejäni (nailonvahvistettu luonnonvalkea suomenlammas, kainuunharmas ja laamasilkki-huivilanka) tunnin ajan lähes kiehuvassa liemessä.

The broth looked breathtakingly promising and yielding with its rich and tanned coulour. I took a few scoopfuls of it into a pan and dyed four tiny skeins of premordanted yarn (nylon enforced natural white Finnsheep, Kainuunharmas grey, and llama silk blend) for an hour in just about boiling water.  

Vaikka kaikki oli niin lupaavaa, lopputulos oli kuitenkin pettymys. Kuten värjäyskirjoissa sanotaan, rakkoleväliemi on hienon väristä, mutta väri ei tartu lankaan. Näin kävi minullekin. Kyllä niihin jotakin kellervänruskeaa sävyä tuli, mutta ei yhtään niin paljon kuin odotin. Noh, olenpahan taas yhtä uutta oppia - ja neljää Suomen luonnon tarjoamaa kellervänruskeaa lankaa - rikkaampi.
Despite all the anxiety to receive best possible results ever, the outcome was a disappointment. As they say in the books, algae dye looks very tinted, but the colour doesn't stick well to the yarn. This is what happened to me as well. The yarn did change its colour a bit, but not at all as much as I expected. Oh well, at least I got a lesson - and four little skeins in yet another yellowish-brownish shade of Finnish nature.

Keltainen kesäkuu / Yellow June

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu, menevät takavuosien hittilaulun sanat. Noh, Handun vahvistettu merinosukkalanka superaurinkoisessa sävyssä Kohdata ystävä kallehin kamppaili vastaan niin kovasti, että keltaisten sukkien projekti venähti kesäkuulle.

Ensin menivät pieleen Jaywalkerit: kolme kertaa kun purkaa ja aloittaa uudelleen, niin tyhmäkin tajuaa, ettei tästä tule mitään. Värit lätäköityivät, istuvuus oli koko ajan huono, sukasta tuli koko ajan aivan liian pitkä, ja lanka liukui salaa pois puikoilta niin että silmukat putosivat. Tyhmä lanka, tyhmä sukkamalli!

Vaan kun posti toi Wendy D. Johnsonin Socks from the Toe Up -kirjan, niin pilvet väistyivät auringon edestä. Kirja on erittäin hyvä, selkeä ja kattava opaskirja kärjestä aloitettavien sukkien neulontaan. Valmiit mallit ovat inspiroivia ja kauniita, ja ohjeissa on mukavasti pelivaraa omille sovelluksille. Suosittelen lämpimästi jokaisen neulojan kirjahyllyyn. Valitsin ensimmäiseksi projektiksi Lacy Ribs Socks -mallin, joka osoittautui joutuisaksi ja mukavan leppoisaksi. Opin paljon uutta: turkkilaisen aloituksen, Slip Stitch Heel -kantapääratkaisun ja venäläisen päättelytavan.

Tälläiset keltaiset sähikäiset sukistani sitten tuli. Sitten joskus talvella, kun on nuhaa, apeaa ja muutenkin tylsää, näillä tulee olemaan huima terapeuttinen vaikutus. Keltainen elvyttää kuulemma  henkistä ja älyllistä suorituskykyä. Saa nähdä, käykö näin ihanasti, mutta ainakin nämä sukat tekivät minut jo tekovaiheessa oikein iloiseksi.

'Oh, you yellow month of May, why don't you just come and stay', they sing [roughly translated] in the hit song of the yesteryears. Well, Handu's enforced  merino sock yarn in the super sunny shade Kohdata ystävä kallehin [To meet your dearest friend] battled against me and my needles so hard that the making of a pair of yellow socks lasted until June. First, there was this disastrous Jaywalker episode: when you knit and unravel for three times, you must be really thick not to get it that it just won't work.  The colours kept pooling, the fit was wrong all the time, the sock became constantly too long, and the yarn kept slipping off the needles so that the stitches fell off.  Stupid yarn, stupid pattern!

Once our mail man cycled in Wendy D. Johnson's book Socks from the Toe Up, however, the sky suddenly cleared and the sun came through. This book is a very good and practical source book and the patterns are inspiring and beautiful, yet flexible enough for your own revisions. I strongly recommend this for any knitter's set of handbooks. I chose to start with Lacy Ribs Socks which turned out to be a really quick and easy, uncomplicated pattern. I learned the Turkish cast-on, a Slip Stitch Heel construction and the Russian bind-off – all were new for me.

This is what my new, yellow firecrackers look like. In winter, when I'll have a cold and feel all down and gloomy, I think these socks will have a huge therapeutic impact. Yellow is said to stimulate your mental and intellectual capacities. We'll see if that really is so. In any case, I felt very cheerful already while knitting.

Maapuhetta / Soil talk

Kevät on myöhässä. Oikein pahasti myöhässä.
Spring is, oh, so late, really badly.

Kylmät, koleat säät ovat vaikuttaneet mielialaankin. Taimien esikasvatus unohtui hytistessä kokonaan, nyt ei ole kesäkurpitsaa eikä sileälehtistä persiljaa, jotka ovat keittiöpuutarhani kulmakivet. Viime kesänä kesäkurpitsat tekivät ihanasti kukkia (selvyyden vuoksi, viljelen kesäkurpitsaa pääasiassa kukkien vuoksi, koska ne ovat friteerattuina maailman ihaninta kesäherkkua). Sileälehtinen persilja oli sekin hyvin satoisa, sain kaksi 0,5 litran BioBox-laatikollista täyteen kuivattuja lehtiä talven varalle. Tänä vuonna täytyy turvautua ostotaimiin ja Annalan taimitoriin. Elleivät persiljani ole selvinneet talvesta ja nostaa päräyttävät itsensä maan pinnalle lähipäivinä. Enpä usko, talvi oli pitkä ja ankara.
The chilly spring days have even affected my spirits. I've been completely uninspired to grow any seedlings, not even zucchini or flat leef parsley, the two cornerstones of my kitchen garden. Last year, and to my great surprise, my zucchinis were a great success (I grow them mostly for their flowers which are, when deep-fried, the summer treat no 1). The flat leaf parsley was also very productive. I dried two whole boxfuls of leaves 0,5 liters each for the winter. Oh well, this year I must put my reliance to commercial plants and the plant market organised by the Association of Useful Plants at Annala. Unless the parsleys have survived the winter and pop up from the soil in the next few days. I don't think so, the winter was long and cold.

Jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Sain siippani nikkaroimaan minulle uuden yrttilaarin, johon siirsin monivuotiset yrttini: sitruunamelissan, venäläisen rakuunan, iisopin ja kuudeksi pieneksi nipuksi jakamani ruohosipulin. Mintut heräilevät vanhassa laarissa, lipstikka näyttää terhakkaalta ja raparperista tein jo kevään ensimmäisen piirakan äitienpäivän kunniaksi. Istutin maa-artisokkaa ja punasipulia, kylvin ruusupapua ja härkäpapua, värjäykseen tiikerinkaunosilmää ja kaksi riviä mangoldia. Loppuviikosta pitää vielä käydä ostamassa kehäkukan, krassin, korianterin ja sinappikaalin siemeniä. Ja sileälehtisen persiljan, täytyy kokeilla miten se onnistuu jos kylvää siemenet suoraan maahan ilman esikasvatusta.
I haven't been complete lazy, however. I persuaded my better half to build me a new herb crib into which I immeadiately transferred my perennial herbs: lemon balm (Melissa officinalis), Russian tarragon (Artemisia dracunculus var. cultivar), hyssop (Hyssopus officinalis) and chives (Allium schoenoprasum) which I divided into 6 small plants. The mints are wakening up in the old crib, lovage looks purky as well, and rhubarb gave its first harvest on the Mothers' Day on May 9th in the form of a lovely rhubarb and meringue pie. I also planted some red onion and Jerusalem artichoke, sowed runner bean (Phaseolus coccineus, 'Celebration'), faba bean (Vicia faba, 'Witkiem'), golden tickseed (Coreopsis tinctoria) for dyeing, and two rows of mangold (Beta vulgaris var. vulgaris, 'Bright lights'). This week, I still have to make to the garden centre for pot marigold (Calendula officinalis), cress (Tropaeolum majus), coriander (Coriandrum sativum) and rocket (Eruca sativa) seeds. And, indeed, the flat leaf parsley seeds: let's try to sow them directly without growing the seedlings first.

Puikkorintamallakin olen ahkeroinut. Ihana Vaila-villapaitani tuli valmiiksi (malli: Gudrun Johnston, Twist Collective Winter 2008, lanka: Malabrigo Worsted, sävy Burgundy). Eipähän palele.
My precious few achievements also include finishing the awesome Vaila sweater (pattern: Gudrun Johnston, published in Twist Collective Winter 2008, yarn: Malabrigo Worsted in shade Burgundy). No more chilly days for me.

Reissussa / On the road

Kävin loppuviikosta Tampereella tutkijakonferenssissa esittelemässä väitöskirjatutkimustani. Tampere on kiva, omaleimainen kaupunki, etenkin ainutlaatuisen hienon Finlaysonin alueen ansiosta.

Konferenssi oli ihan antoisa, mutta intohimoinen neuloja skippasi viimeisen luennon ja livahti ennen junan lähtöä vielä samoissa tiloissa, työväenmuseo Werstaassa sijaitsevaan Tekstiiliteollisuusmuseoon katselemaan muinaisia kinnasneulakintaita ja 1800-luvun lopulta peräisin olevaa Th:s Petersonin villakehruu- ja kutomatehtaan mallikaappia. Hauska sattuma oli bongata syksyllä 2009 pidetyn neulegraffitityöpajan tuotoksena syntynyt Silmukan taika - neulegraffiti Werstaan portinpielessä.

Kotimatkalla junassa oli ihanaa vain istua, juoda omenalimsaa ja neuloa Veronik Averyn suunnittelemaa Lace Ribbon Scarfia. Lanka on Handun Ahvenmaan huivilankaa sävyssä Munakoiso. Lanka on muinaisvillaa, harvinaista alkuperäisrotua, ohuenohutta, karkeaa ja mystistä, hienonhienoa ja kiehtovaa.  Päivänvalossa langan väri on vahvan violetti - tulossa on aika täydellinen joululahja anopille.
PS. Huomatkaa takinhihasta roikkuva, ihana huivini, Simple Lace Shawl by LaLa, lankana Manos del Uruguayn Silk Blend, väri Ruoste.

At the end of last week, I had a chance to visit Tampere as there was a research conference and I had a paper there about my PhD research. I like Tampere a lot: it's a city with a distinctive character of its own not just because of the unique, preserved and listed Finlayson industrial area.

The conference was okay, but, of course, a passionate knitter skipped the last lecture and sneaked into the Textile Industry Museum located conveniently at the conference venue, the Finnish Labour Museum Werstas. There, I admired for instance a pair of ancient mittens made with nalbinding (or is it knotless knitten how it's called in English...?) and a sample cabinet by Th:s Peterson's spinnery and weavery from the end of the 19th century. There was a pleasent coincidence to notice a huge knit graffiti that had been produced last autumn as a result of a special graffiti workshop at Werstas.

During the train trip home, I had a wonderful time to just enjoy an apple spritzer and knit the Lace Ribbon Scarf by Veronik Avery. The yarn is Åland Lace Yarn by Handu, the colourway is Eggplant. The yarn is made of original sheep breed from Åland Islands, it's ultra thin, coarse, fine, intriguing, challenging and mystical - all at the same time. In day light, the shade is strongly dark purple, so I'd say that this will be a perfect Christmas gift for my mother-in-law.  

 PS. Notice my favourite scarf that hangs from the sleeve of my coat: Simple Lace Scarf by LaLa, yarn: Manos del Uruguay Silk Blend, colourway Rust.

Kevättä, kevättä! / Spring, oh, spring!

Ihanan kevätsään ja pääsiäisen kunniaksi aloitin uuden sukkaprojektin heti kun edellisestä pääsin. Lankana on Handusta ostettu, Ilun käsinvärjäämä vahvistettu merinosukkalanka, värisävynä kevättunnelmiin mitä sopivin Kohdata ystävä kallehin.

To celebrate the wonderful, long waited spring weather and Easter, I started a new sock project right off. The nylon-enforced merino sock yarn is purchased from Handu, hand-dyed by Ilu, and the shade fits to my spring feelings most perfectly. 

Puikot ovat pienenpienet, 2.0 mm, ja malliksi valitsin Ravelryssakin suositun, itseraidottuvaan lankaan hauskasti vekittyvän Jaywalkerin by Grumperina. Kiva tehdä välillä jotain aivotonta, ilman omaa pähkäilyä, ihan ohjeen mukaan. Tunnelmallista pääsiäistä kaikille!

I chose my tiniest needles, 2.0 mm, and a popular pattern when it comes to Ravelry, Grumperina's Jaywalkers that will play nicely together with this self-striping yarn. Oh what fun it is to do something brainless for a change, to just follow the instructions without the need to figure out everything by myself. Happy Easter, everyone!

Sukkareseptiikkaa / Sock recipe development

Olen yritellyt kehitellä sukkareseptiä, jonka avulla voisin loihtia langasta kuin langasta omaan jalkaani istuvat sukat itselleni mieluisella kärkialoitus-työtavalla. Periaatteessa reseptini ei ole sen kummempi kuin NeoOfficen taulukkolaskentaohjelmalla väsätty pieni automaattilaskuri, joka laskee neuletiheyden arvoilla tarvittavat luvut kuten esim. silmukkamäärän, kantapään aloituskohdan ja kantapääkiilan leveyden.

I've tried to develop a sock recipe that would give me measurements for perfectly fitting socks with any yarn and with my favourite method, from the toe-up. Basically my recipe is nothing but a chart worked with NeoOffice and what it does is that it just counts me the stitches and rows required for the foot, the heel, its starting point ect. when I feed in my gauge.

Uudet testisukat syntyivät näin:
Lankana on taas kerran oma suosikkini Riihivillan Ukko luonnonharmaana, puikot 2,5 mm.
Sukat on neulottu 2 yhtä aikaa pyöröpuikoilla, kärjestä aloittaen.
Silmukoita on jalkaterässä 48 s, varressa 46 s. Tein kiilalevennyksiä 2x6 s joka 2. krs, tiimalasikantapään aloitin, kun sukan pituus on 12,5 cm, ja tein lyhennettyjä kerroksia kunnes vapaita silmukoita oli jäljellä enää 8 s.

The latest test socks were worked like this:

The yarn is again my favourite, Riihivilla's Ukko, this time in natural grey, needles 2,5 mm.

The socks have been knitted 2 at once on 2 circular needles from the toe up.

Stitch count on the foot 48 sts, on the cuff 46 sts. I did 2x6 sts gusset increases every 2nd row and started a short-row heel once I've worked 12,5 cm from the starting point. I worked the short rows in the heel until there were only 8 'live' stitches left.

Vielä on viilattavaa. Nämä sukat onnistuivat muuten oikein hyvin, mutta kantapäästä ei tullut aivan täydellinen. Kiinnittäkää huomiota tuohon löysään kohtaan, joka jää kantapään pohjalle kun ojennan nilkkaani. Ärsyttävää! Syy on varmaankin siinä, että tein kiilakantapäätä 'liian pitkälle'.

The recipe still needs revision. The socks came out perfect except for the heel. Pay attention to the loose corner at the bottom of the heel when I stretch my ancle. So annoying! It must be because hte short row heel was knitted too narrow, to only 8 sts. 

No joo, ars longa vita brevis, onhan pienikin edistys aina silti edistystä. Ensi kerralla sukista tulee aivan täydelliset, lupaan sen. Alla vielä pieni kaavio kärjestä ja palmikkokuviosta.

Oh well, ars longa vita brevis. Progress is nevertheless progress even when it's small. Next time it will be just perfect, I promise you. Below is a small chart of the cable and the toe (in Finnish). 

Värinvääntöä / Colourworks

Kirjoneule on jostain syystä jäänyt omalta 'neulojanuraltani' syrjään. Lapsuus- ja nuoruusvuosilta 1970-80-luvulta muistan norjalaisvillapaidat, jotka liitin mielessäni reippaisiin ulkoilmaihmisiin ja sittemmin luonnonsuojelijoihin. Sitten tuli etnisfeministinen käänne, ja aloin nähdä kirjoneuleet uusin silmin: taidokkaina luovuuden, taiteellisuuden ja säästäväisyyden ilmentyminä. Itse en kuitenkaan rohjennut kokeiluihin. En pitänyt, enkä vieläkään pidä, itseäni niin hyvänä neulojana. Kirjoneuleet ovat minun arvomaailmassani sijoitettu luokkaan Todella Suurta ja Upeaa.

Saatuani viime kesänä vihdoin peruskurssin kasvivärjäyksestä, tutustuin saman tien Leena Riihelän Riihivilla-yrityksen tuotteisiin. Riihivillan hyllystä hoksasin Leenan valmiit lapaspaketit. Törmäsin myös Ravelryssä tuon tuostakin upeisiin kirjoneuleprojekteihin ja tulin kateudesta vihreäksi. Pakkohan tämä on hanskata kun muutkin osaavat, tuumin. Ja niin ostin helpohkolta ja selkeältä vaikuttavan Kuusikon ja ryhdyin töihin.

Ravelympics2010 ja työkiireet estivät säännöllisen etenemisen Kuusikon tiellä, mutta noin kahdessa viikossa tuli valmista. Pientä tarkkuutta työ vaati, mutta onneksi lapaset olivat ihanan pieni projekti, joka ei näännyttänyt konstikkuudellaan heti alkuunsa. Ohjepaketti oli hieno, hyvin kasattu, kaavio ja ohjepaperi olivat selkeitä. Leena lähetti vielä 2 vyyhteä lisää lankaa ja vielä uudenuutukaisen lapasmallinkin, kun vaalea vihreä pääsikin loppumaan ennen maalia. Käsialani ei ole tässä kauhean tasaista, oli vaikea saada silmukat asettumaan siististi. Mutta tyytyväinen olen. Taas osaan jotakin uutta!

Kirjoneule on kivaa! Kirjoneule on hauskaa! Kirjoneule on meditatiivista! Mitäs sitten seuraavaksi? Noh, minullapas on uusi kirja, Aino Praaklin Eesti lapakindad ilma laande laiali...

During the long years of my 'knitting career', I've somehow, and for some reason, neglegted colourworks. I do remember the norwegian sweaters from my childhood and teen years in the 1970's and 80's. I associated them first with purky outdoor people and then with environmental activists. Then came an ethnofeminist turn and I started to see colourworks as the epitome of creativity, artistry and frugality. I never tried colourworks myself, however. I just don't regard myself as such a good knitter. In my mind, colourworks have been classified as Something Really Superior.

After the short-course in natural dyeing last summer, I learned about Leena Riihelä's Riihivilla products. There, in its web shop, I noticed the mitten kits. Ravelry displayed wonderful colourworks, one more fantastic than the next. And so did I become jealous. This can't be that difficult, I thought. And so I bought the Trees kit that appeared to be relatively easy to cope with and started to work.

Ravelympics2010 and the hectic time at work inhibited steady progress with Kuusikko, but after all, it took only about 2 weeks to finish. Knitting requireds careful attention, but luckily a pair of mittens was a small project that didn't exshaust you right from the beginning. The kit was very inspiring, carefully put together, and as I ran out of light green, Leena kindly sent me 2 shanks more and a bonus pattern for one of her very latest mitten patterns. My gauge is not very even here, it was difficult to get the stitches to mingle with one another smoothly. But I'm very happy. I have learned something new!

Colourworks is fun! Colourworks is entertaining! Colourworks is meditative! What next? Well, I have a new book, Aino Praakli's Eesti lapakindad ilma laande laiali...