Koska olet sen arvoinen / Because you're worth it

Teen parin viikon välein vapaaehtoistyötä, ja tänään oli niissä hommissa vaihteeksi vähän raskaammanpuoleinen aamupäivä. Koska tavallista itsehoitolääkettäni hyvää punaviiniä ei ollut oikein sopivaa alkaa siemailla keskellä kiireistä tiistaita, ajattelin kotimatkalla palkita itseäni joko langalla tai rahkapullalla.

Every fortnight I do some voluntary work. Today, my morning session was a bit heavier than usually. As I didn't have the chance nor the guts to use my normal self-help remedy, good red wine, I thought to reward myself with a nice sour cream bun or some yarn on the way home.

En ostanut rahkapullaa, enkä lankaakaan. Tein ruokaostokseni, muistin lankalakkoni, ajattelin järkevästi, hillitsin itseni urhoollisesti, ja köröttelin räntäsateessa bussilla kotiin. Mutta palkinto odotti kuin odottikin kotona. Posti oli tuonut sekä Judy Sumnerin kirjan Knitted Socks East and West että The Loopy Eweltä tilaamani sukkalangat. Kaadoin itselleni kupin kahvia ja suuntasin suoraa päätä sohvaan.

I didn't buy any yarn, nor the bun. I just did my groceries, remembered being on a yarn fast, I tried to be sensible, and I just took the bus home in the sleet. But I got my reward after all. The mail man had brought me both a sock pattern book by Judy Sumner, Knitted Socks East and West, and a package from The Loopy Ewe. I poured myself a cup of coffee and headed straight in the sofa.

Sumnerin kirja vaikuttaa ensi silmäyksellä aivan ihanalta. Tässä on kirja, jonka jokainen malli herättää innostusta. Mallien ideat ovat peräisin japanilaisesta neuleperinteestä, ja sen huomaa. Kuvat ovat tunnelmallisia, ohjeet selkeitä ja omaperäisiä, ja koko setti on tyylikäs, inspiroiva ja raikas. Haluan tehdä heti näistä jokaisen!

At the first glance, Sumner's book appears to be just wonderful. Here is a book in which every single pattern thrills you. The models are inspired by Japanese stitch tradition, and you can really see that. The images are full of dense atmosphere, the patterns are clear and unique, and the whole set is stylish, inspiring and fresh. I want to knit every pair from this book at once!

Kaksi uutta lankavyyhtiäni olivat nekin odotuksen arvoisia. Toinen langoista on The Sanguine Gryphonin kuuluisaa Bugga-luksuslankaa sävyssä Juniper Hairstreak. Toinen taas upeaa, Fleece Artistin valmistamaa, nailonvahvistettua Blueface Leicester -lampaan villasta kehrättyä sukkalankaa sävyssä Earth.

Bugga by the Sanguine Gryphone
shade: Juniper Hairstreak

The two skeins of yarn were also worth waiting for. The other skein is esteemed and luxorious Bugga by The Sanguine Gryphon in shade Juniper Hairstreak. The other is by the Fleece Artist, the BFL sock in shade Earth.

Sokerina pohjalla oli The Loopy Ewen paketti. Kivasti pakattu, mukana pieni yllätyslahja ja lähetyslistan takana käsinkirjoitettu viesti: "Hei Anni, Kiitos kun tilasit meiltä, oli ilo saada asioida kanssasi. Nauti uusista hankinnoistasi; toivomme sinulle paljon neulomisaikaa tälle viikolle." Snif. Ja jep. Koska me kaikki olemme ihanien asioiden arvoisia.

BFL Sock by The Fleece Artist
shade: Earth

Loopy Ewe's package was the cherry on the cake. It was nicely and carefully wrapped, included a little surprise gift and a handwritten note on the back of the invoice: "Hi Anni, We so appreciate your order. Thanks for doing business with us! Enjoy your new things; we hope you find lots of knitting time this week." Snif! And yes. Because every one of us are worth the wonderful things.

Tuoretta silliä / Caller Herrin'

Caller Herrin' tam by Kate Davies
Yarn: SeVilla, 2-thread Finnsheep
in 5 natural shades, and
Villa Laurila's alpaca silk blend
in natural light brown.
Needles: 3,5 mm

Suuri Knit-Along kirjoneuleurakkani, Kate Daviesin suunnittelema Caller Herrin -myssy, valmistui eilen. Caller Herrin' on Skotlannin murretta ja tarkoittaa tuoretta silliä.

My grand Knit-Along-Project fo January 2011, Caller Herrin' tam by Kate Davies, was finished yesterday. The name Caller Herrin' means fresh herring in Scottish.

Mitään sillisalaattia ei tästä neuleesta kuitenkaan tullut. Malli on hieno, mutta puikkoni ehkä aavistuksen verran liian suuret. Huovutan jättihattuani kuivausrummussa, jos se vaikka vähän kutistuisi hieman vähemmän väljäksi.

Luckily, this project was no herring tartar. The design is excuisite, but my needles were perhaps a bit too large. I'm currently shrinking my gigantic tam in the dryer to see if I could make it less enormous.

Lankavalinta osui nappiin. Työ on tehty kuudella värillä, joista viisi on kaksisäikeisen, 100 % suomenlampaan villasta kehrätyn SeVilla-villalangan luonnollisia lampaanvillan sävyjä. SeVilla tulee Pohjanmaalta, eli tavallaan olen samoissa maisemissa kuin Kate Davies Skotlannissa. Yksi langoista on Villa Laurilan luonnonväristä alpakan ja silkin sekoitetta. Tämä lanka oli vähän ohuempaa kuin villalangat, joten pieni huovutus vain parantaa neulepinnan laatua.

Myssy ennen pesua ja blokkausta.
The tam before washing and blocking.

My choice of yarns was spot on. The tam is knitted with six colours, five of which I chose from the palette of natural shades of the SeVilla yarn, a 2-ply 100 % Finnsheep. The yarn comes from the north-west of Finland, so in a way, I have the same setting as Kate Davies has with Scotland. One of the yarns was alpaca silk blend by Villa Laurila in natural light brown. The alpaca blend was a bit thinner than the woollen ones, so a little shrinking will improve the quality of the texture.

Kate Davies on hyvin mielenkiintoinen neulesuunnittelija, ja pidän hänen töistään, koska hänellä on tunnistettava, oma linja siinä, mitä hän tekee, ja hän myös osaa asiansa. Tohtori Davies opettaa amerikkalaista kirjallisuutta Newcastlen yliopistossa, ja hänen tutkimusintresseihinsä kuuluu 1700–1800-luvulla eläneiden naisten kirjoitukset sekä tekstiilien ja materiaalikulttuurin historia. Daviesin Needled-blogi tarjoaa aina runsaasti miellyttävää luettavaa, ja blogin valokuvat menevät suoraan sydämeen.

Kate Davies is a designer worth to keep your eye on. I like her work because she has a recognisable approach to knitting and she also knows what she's doing. Dr. Davies is a senior lecturer of American literature at the University of Newcastle. Her research interests include 18th and 19th century women's writing, textile history and material culture. Her blog Needled always gives plenty of interesting reading, and its photographs go straight to your heart.

Ei näy sillejä, mutta raikasta sentään on.
Not a sight of herrings, but at least the air is fresh.

Sikäli kun puhe on traditioista ja niiden vaalimisesta, Kate Daviesin neulesuunnitelmat edustavat juuri sellaista lähestymistapaa perinteeseen kuin miten itsekin olen perinteen arvon ymmärtänyt. Perinne on rikkaus, mutta se ei saa olla kahle. Luovan työn aineksia ei tarvitse ottaa kaukaa jos haluaa saada työhönsä merkitysten rikkautta ja omaperäistä ainutkertaisuutta. Lukekaa Daviesin kuvaus Caller Herrinin suunnitteluprosessista, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

Pertaining to the topic of traditions and preserving heritage, Kate Davies's knit designs represent exactly the approach that I myself subscribe to when the value of tradition is at issue. Tradition is a richness, but is shouldn't chain you up. The elements required for creative work needn't be gathered from afar in order to make the work rich and original in meaning. Read her description of the design process of the Caller Herrin' tam, so you'll get what I mean.  

Kirja Viron sukkaperinteestä / Book about Estonian sock tradition

Lahdentakainen kirjakauppa Krisostomus lähetti sähköpostia ja mainosti Aino Praaklin uutta kirjaa: Eesti sokikirjad ilma laande laiali. Koska Praaklin ylitsevuotavan ihastuttava lapaskirja oli jo hyllyssä, menin heti tilaamaan itselleni myös tämän sukkaversion. Posti toi paketin tänään.

A book store from across the Gulf of Finland, Krisostomus, sent me an email promoting a new book by Aino Praakli: Estonian sock patterns all around the world. As I had already purchased her previous book on mittens, I immediately ordered a copy of the new arrival. The book arrived today.

Kirja noudattaa samaa kaavaa kuin lapaskirjakin. Kovakantiseen, 168-sivuiseen opukseen on koottu 83 sukkamallia, jotka ovat peräisin Viron kansallismuseon kokoelmista. Kirjan alkuosassa on mielenkiintoisia haastatteluja ja artikkeleita Viron sukkaperinteestä, Kansallismuseon kokoelmista sekä selkeä opastus sukan neulomisen tekniikkaan. Sukat neulotaan tässä kirjassa perinteiseen tapaan sukkapuikoilla ja varren suusta alottaen. Kantapääratkaisuja tarjotaan kaksi: perinteinen saksalainen (jota suomeksi taidetaan kutsua tutummalla termillä 'hollantilainen') sekä jälkikäteen neulottu kantapää. Kärkikavennustyyppejä esitellään kolme: spiraalimainen, tavallinen reunoihin tehtävä nauhakavennus sekä sädekavennus. Tekstit ovat sekä viroksi että englanniksi.

This newcomer follows the same architecture as the mitten book. The hard-covered book has 168 pages and includes 83 sock patterns that have been gathered from the collections from Estonian National Museum. In the beginning of the book, there are interesting interviews and articles about the Estonian sock tradition, the collections of ENM, and an introduction to the techniques of sock knitting. Here, socks are knitted in the traditional manner with double-pointed needles and starting from the cuff. There are two variations for the heel: the traditional German heel (or perhaps this is what I know as the Dutch heel) and the afterthougt heel. Toe variations number three: a spiral decrease, decrease at the end, and decrease in eight places. All texts are both in Estonian and in English.

Praaklin sukkakirja on lapaskirjan tavoin erittäin innostava perusteos ja kuuluu mielestäni jokaisen käsityöperinteestä kiinnostuneen kirjahyllyyn, etenkin jos neuloja kuuluu Viron tai sen lähialueiden kulttuuripiiriin. Kirjan sukat ovat paria poikkeusta lukuunottamatta toteutettu kirjoneuletekniikalla: poikkeuksilla tarkoitan kahta raidallista sukkamallia ja paria intarsiatekniikalla tehtyä upeutta. Pitsineuleisia sukkia ei ole kirjassa lainkaan. Sukkia on sekä polvipituisina että nilkkasukkamallisina. Ensi vilkaisulla upeimmat ja houkuttelevimmat mallit olivat kaakkois-Viron Setusta peräisin olevia miesten polvisukkia, joissa värikäs koristelu sijoittuu pohkeen alueelle ja sukkaa pidetään housujen päällä.

Like her book on Estonian mittens, Praakli's sock book is an intriguing treatise that has its place, in my view, on the bookshelf of every knitter who is interested in the tradition of knitting especially if s/he belongs to the cultural sphere of Estonia or its neighbours. With the exception of a couple of striped socks and a couple of patterns in intarsia, all the socks are stranded colourwork. Here you will find no lace. The models vary from knee-highs to anklets. What appealed to me most, were at first glance the patterns fo the knee-high men's socks originating from the Setu area in south-east Estonia. These socks have the colourful embellishments on the cuff and the socks are worn on top of the trouser legs. 

Kuten olen jo julistanut, en hallitse kirjoneuletta kovinkaan sujuvasti, ainakaan vielä. Hyllyssäni on myös Nancy Bushin mestariteos Folk Socks: The History & Techniques of Handknitted Footwear. Tässä mielessä Praaklin kirjalle tuskin on välitöntä käyttöä. Mutta on hyllyssäni myös monia kansainvälisten huippukokkien ja -ravintoloiden keittokirjoja, eikä niidenkään reseptejä ole tullut paljon käytetyksi. Tämäntyyppisten kirjojen idea minulle on yksinkertaisesti olla olemassa: tallentaa asioita yksiin kansiin ja antaa ideoita. Ja tehdä se kauniisti, tarkasti, ja innostavasti. Siinä Praaklin kirja onnistuu täydellisesti.

As I've frequently mentioned, I don't master the art of stranded colourwork, at least not yet. Besides, I already own Nancy Bush's masterpiece Folk Socks: The History & Techniques of Handknitted Footwear. In this sense, it may well be that I will never knit a sock out of this book. However, I have many cookbooks published by great chefs and star restaurants, and seldom do I use their recipies in my cooking either.  The whole idea of the books of this kind is simply to exist: to collect something within one volume and to give ideas. And to do that beautifully, accurately, and inspiringly. This is what Praakli's sock book does in a most perfect manner.

Tästä maailmasta / Of this world

Pattern: Terra by Brooklyn Tweed
Yarn: 100 % Finnsheep in natural black
by Honkarinne farm in Lieto, Finland (c. 230 g)
Needles: 5.0 mm

Ihana Terra-huivi on valmis! Malli on Jared Floodin eli Brooklyn Tweed -brändilla toimivan newyorkilaisen suunnittelijan. Brooklyn Tweed on noussut neuleskenessä aikamoiseen kulttimaineeseen, eikä siinä mitään, hänen ohjeensa ovat erittäin ammattitaitoisesti kirjoitettuja, tyylikkäästi designattuja ja itse mallitkin ovat kiehtovia. Mitä muuta neuloja voisi toivoa?

My lovely Terra shawl is ready! The pattern is designed by the well-known Brooklyn Tweed a.k.a Jared Flood. His brand has received quite a cult reputation in the knit scene and that's quite all right: his patterns are very proficiently written, their lay-out is always stylish, and the very patterns are intriguing. What else could a knitter ask for?

Noh, ehkä vähän vähemmän hössötystä ja hypeä. Terraa oli kiva neuloa, mutta ei tuossa kolmionmallisessa, ainaoikein-neuleella ja helpolla pitsikuviolla somistetussa huivissa ollut mitään ihmeellistä. Ihan kiva. Huivista tuli kuitenkin hieno, kiitos aivan käsittämättömän ihanan langan, joka on lietolaisen Honkarinteen tilan 100 % suomenlampaan karitsanvillaa. Ostin ennen joulua kaksi vyyhtiä heidän kojustaan Tuomaan markkinoilta Helsingin Esplanadinpuistosta. Lanka loppui kuitenkin kesken, ja ystävällisesti he lähettivät minulle sitä lisää, samalla kertaa myös luonnonvalkeaa. Lanka on kuohkeaa, pehmeää, muttei höttöä, ja sen vahvuus on noin 200 m / 100 g (arvioni vyyhdin painon ja kierrosmäärän perusteella). Suosittelen! "Support your local dealer" on mottoni ollut iät ja ajat, nyt on aivan superkatetta toitottaa tätä maailmallekin.

Honkarinteen suomenlammas, luonnonvalkea
Finnsheep by Honkarinne farm, natural white

Well, perhaps I'd prefer a little less fuss and hype. Terra was an entertaining and relaxing project to work on, but there was really nothing spectacular about the triangular-shaped shawl design embellished with some basic garter stitch ridges and lace edgings. It was okay. Nevertheless, my shawl turned out to be just wonderful, thanks to the yarn which is out of this world. It's produced by a Finnish small farm based in Lieto and the wool is 100 % baby Finnsheep. I bought 2 skeins of this treasure from the booth at the Christmas Fair held in the Esplanade park in the Helsinki city centre. I ran out of it, but they kindly sent me some more, and I took the advantage of ordering the same yarn also in natural white. The yarn is feathery soft without being fluffy; the yardage is about 200 meters per 100 grams (calculated on the basis of the skein weight and yarn rounds in the skein). Warmly recommended! For ages, my motto has been "Support your local dealer". This time it's oh so easy to trumpet this out to everyone!

Nutu by Utuna.
85 % kainuunharmas, 15 % nylon,
tex 140 x 2.

Maasta, maailmasta, maanläheisyydestä, juurista ja paikallisuudesta kun puhutaan, niin ostinpa kesken lankapaastoni myös Petäjävedellä toimivalta pieneltä Utunaltakin ihanaa suomalaisugrilaista Nutu-sukkalankaa. Nyt teen vihreästä Lempi-sävystä itselleni sukkia, tuo tumma terrakotta on nimeltään Lohtu. Vaikka kuva onkin ylivalottunut, voiko jotain näin sytyttävän ihanaa ollakaan!

Speaking of Terra, the earth, roots, locality, and the world, I also went out and bought - in the middle of my buy-no-yarn fast (!) - some Fenno-Ugric Nutu sock yarn from Utuna located in Petäjävesi.  I casted on for a pair of socks in green, the name of the shade is Lempi (in English something like love, fancy, and affection). The dark terracotta shade is called Lohtu (condolence). Despite the overexposed photo, aren't they just fascinating?

Matka Adelinen kanssa / The journey with Adeline

Pattern: Adeline coat by {a black pepper}
Yarn: Gotti by Villa Laurila, tex 140x4
Needles: 4.0 and 4.5 mm

Vihdoin se on valmis. Lucy Sweetlandin suunnittelema Adeline-villatakki valmistui pari päivää uuden vuoden jälkeen. Työ valmistui oikeastaan jo ennen joulua, mutta viimeistelyyn kuten esimerkiksi langanpäiden päättelyyn, hihojen istutukseen, vyölenkkien ja taskujen asemointiin, pesuun ja blokkaukseen meni oma aikansa. Kuvista tuli harmittavan huonoja, koska sää on (taas) niin kovin kehno ja hämärä.

It is finally ready. I finished the Adeline coat designed by Lucy Sweetland a few days after the New Year. Actually, I had knitted everything by Christmas but as always, all the finishing stuff such as weaving in the ends, seaming, placing pockets and belt holders washing, and blocking took its time. Unfortunately, the photos came out bad because the weather is (again) so cloudy, dingy, and snowy.

Tässä projektissa meni oikeastaan koko syksy. Tein ensin hihat, sitten loput kappaleet. Hihoissa oli hyvä testata omaa käsialaa, koska oikean koon määrityksessä oli hieman hankaluuksia. Silmukkamäärät täsmäsivät, kerrosmäärät eivät. Otin leveyssuunnassa pienimmän koon, mutta tein pituusmitat lähinnä omaa kokoani olevan version mukaisesti (rinnanympärys 40.5 tuumaa).

This project took almost the whole autumn. I started with the sleeves, then I proceeded with the other parts. The sleeves gave a good opportunity to test my gauge as I had some difficulties to determine the right size. My stitch count was OK, my row count was not. I chose to knit the smallest size available as to stitch amounts, but according to my own size (bust circumference 40.5 ") when it came to length measurements.

Langaksi valitsin Villa Laurilan Gotti-langan, jossa on 40 % gotlannin turkislampaan villaa ja loput kainuunharmasta. Gotlanninlammas on mielenkiintoinen villatuttavuus. Neulos on sanalla sanoen rotevaa. Adelineni tuntuu karkeahkolta, pörreältä, hieman kutiavalta ja uutuudenjäykältä, mutta oletettavasti takkini on hyvin kestävä, eikä hirveän painava ja todella lämmin.

My yarn choice for this project was a Finnish speciality produced by a small farm Villa Laurila. Their Gotti is a mixture of Gotland Pelt and an original Finnish breed Kainuunharmas. Gotti was a very interesting experience to knit with. The texture is, with one word, robust. My Adeline feels a bit rough and furry, a bit itchy and stiff, but presumably it won't easily wear off and it's really warm.

Adelinen neulominen tarjosi pitkästä aikaa oikeastaan aika hienon matkan käsinneulonnan perusteisiin. Ohje oli kirjoitettu taitavasti, mutta siinä oli näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta aika lailla haasteita. Miten valitsen oikean koon? Miten sovellan takin mittoja omiin mittoihini? Miten teen lisäyksiä melkoisen kiemuraiseen kohoneuleeseen? Miten tehdään helma, jos ohjeen tubular cast on rullautuu koko ajan vaikka mitä tekisi? Miten istutetaan hihat? Miten muotoillaan shaalikaulus kun oma silmukkamäärä ei täsmää ohjeen kanssa? Miten tehdään lyhennettyjä kerroksia?

The Adeline project gave me, a for a change, rather a fine journey into the basics of hand knitting. The pattern was proficiently written, but entailed a few challenges despite the apparent simplicity of the design. How to choose the right size? How to modify the given stitch and row counts according to your own body measurements? How to increase into an intricate cable pattern? How to do the hem if the tubular cast on used in the pattern keeps rolling no matter what I do? How to form of a shawl collar when your stitch amount doesn't match with the pattern? How to knit short rows?

Olen vielä hieman pyörällä päästäni matkasta Adelinen kanssa. Adeline on juuri nyt ylläni, teemme tuttavuutta, kehoni hakee muotojaan takin sisältä. Olo on lämmin ja tyytyväinen, ehkä vähän hermostunutkin. Tällainen tästä nyt tuli, ehkä vähän liian pitkä, kauluksestakin tuli ehkä vähän ylisuuri. Tervetuloa kuitenkin taloon, Adeline! Kiva kun tulit garderoobiini.

I'm still somewhat overwhelmed by my journey with Adeline. I'm wearing it now while writing this blog post. We're making acquaintance with each other; my body seeks its space inside the jacket. I feel warm and happy, a bit nervous as well. Okay, this is what I accomplished, a coat perhaps a bit too long with a collar a bit oversized. Welcome anyway, Adeline! Nice to have you in my wardrobe.

Venytä! / Stretch!

Tammikuu 2011 on alkanut hiljaisesti, vähän verkalleen. Yritän päästä kiinni arkeen, työhöni, kirjoittamiseen. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt muuta kuin sen, että yritän elää siivosti ja säästäväisesti. Neulonnassa se tarkoittaa lankavaraston tyhjentämistä, langan ostelusta pidättäytymistä ja muutakin nuukailua. Venytä penniä, komensin itseäni, niin saat taas pitkän ja rahahuolettoman kevätkauden ilman pakkokeikkoja sinne sun tänne. Vähän on enemmän.

January 2011 has begun silently, at a leisurely pace. I'm having some difficulties to get going with my work after the long holidays. I didn't make any New Year's resolutions except that I promised to try to be good and live parsimoniously. In terms of knitting, this means to continue stashbusting, to refrain myself from yarn shopping, and to be thrifty in all possible ways. Stretch your pennies, I said to myself, so you will get a long and carefree spring semester without the need to take in the typical freelancer's crap jobs. Less is more.

Malli: Joogasukat by Anni
Lanka: Novita 7 veljestä tai vastaavaa
Puikot: 3.0 mm

Lupasin venytellä myös itseäni. Olen harrastanut monta vuotta Pilatesta, ja neuloin varastoni sukkalankajämistä lämmittävät sukat. Sukat käyvät tietysti myös joogaan, stretchingiin ja mihin tahansa kengättömään nautiskeluun. Tämän Ravelry-linkin takaa löytyy pieni ohje pdf-muodossa, jos haluat soveltaa omiin langanloppuihisi. Ohje on kyllä liian juhlallinen sana tässä yhteydessä, kunhan nyt laitoin muistiin silmukka- ja kerrosmäärät.

I also promised myself to stretch myself. I've done Pilates for many years now, and I knitted a pair of warm-up socks from the sock yarn remains of my stash. The socks are, of course, fine in yoga, stretching or any other enjoyable, shoe-free exercising. The free Ravelry pattern is in Finnish only, but there's really nothing to it. The sock is just a tube with a hole in place of the heel. 

Nyt töihin!
Now to work!