tiistai 27. heinäkuuta 2010

Tsägä vs. taito / Good luck versus skill

Kehuskelin pari viikkoa sitten mäkikuismakokeilullani. Juupa juu, lisää vain loraus etikkaa, niin saat kaunista roosaa.
I was so cocky about my experiments with St. John's wort the other week. Oh yeah, just add a dash of vinegar and you get a lovely rose colour.

Hyvän onnen ja taidon välinen ero tuli kerralla selväksi. Kun yritin temppua toiseen kertaan, eipä onnistunut. 
The difference between good luck and skill became soon apparent. As I tried the trick for a second time, of course it didn't work. 

Puolustukseni todettakoon, että tällä kertaa 1) puretin langan samaan aikaan värjäyksen kanssa; ja 2) mäkikuismakimppu ehti kuivua ennen kuin keitin väriliemen.
For my defence, it should be stated that this time 1) I mordanted the yarn along with the dyeing; and 2) the bunch of St. John's wort dried before I had time to cook the dye bath. 

Lisää kuvateksti
Voisikohan tuota väriä kutsua kelmeän aprikoosiksi...?
I wonder if that could be described as pallid apricot...?

Oi mesiangervoiseni / Oh, my meadowsweet

Uusi suosikkikasvini on löytynyt! Se on ehdottomasti mesiangervo (Filipendula ulmaria), jota kasvaa rannoillani laajoina, tiheinä ja tuoksuvina pöpelikköinä. Tämä rantaniittyjen kuningatar antoi upean vihreän värin lankoihini.
I have found my favourite plant! It's, no doubt, meadowsweet (Filipendula ulmaria) that grows in large, dense and aromatic thickets on the shores of my summer place. This queen of the seashore gave a wonderful green colour to my yarns.

Käytin taas perusmenetelmääni: keräsin 15.7.2010 kimpun kukkivia mesiangervoja, leikkasin kukat pois, pilkoin loput kattilaan, lisäsin vettä ja keitin tunnin. Annoin liemen vetäytyä seuraavaan päivään ja sitten siilasin roskat pois ja aloin värjätä. Käytin esipuretettua lankaa (10 % aluna, 5 % viinikivi) ja värjäsin n. 50 minuuttia n. +80°C:ssa.
I used my standard method again. First, on July 15th, I picked a bunch of flowering meadowsweet, cut the flowers off, chopped the rest in a pan, added some water, and cooked the bath for an hour. I left the bath to cool off, and on the next day, I filtered out the remains of the plant and started dyeing. I used premordanted yarn (10 % alum, 5 % creme of tartar) and dyed for c. 50 minutes in c. +80°C.

Mesiangervolla värjättyjä lankoja / Yarns dyed with meadowsweet
Kuvassa vasemmalta oikealle:
From left to right:
  • värjäämätön, luonnonvalkea nailonvahvistettu Pirtin Kehräämön suomenlampaan karstalanka tex 140x3
    undyed, natural white nylon enforced Finnsheep from Pirtin Kehräämö, tex 140x3
  • sama lanka mesiangervovärjäyksen jälkeen
    the same yarn after the meadowsweet bath
  • mesiangervolla värjätty Kainuunharmas (keskiharmaa)
    Kainuunharmas grey yarn dyed with meadowseet
  • luonnonvalkea Pirtin Kehräämön lanka (siis sama kuin edellä), jälkivärjätty noin tunnin edellisten jäljiltä jääneessä, vielä hyvän näköisessä liemessä
    natural white Pirtin Kehräämö's yarn (i.e. the same yarn as above), second dye for about an hour in the remaining bath that looked so good after the first dyeing process

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Mäkikuisma tuo helpotusta myös väreihisi / St. John's wort also heals your colours

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on ihmeellinen, mielenkiintoinen kasvi. Sitä käytetään masennuksen hoitoon, mutta suosittelen sitä ehdottomasti myös kasvivärjääjillä yleiseen kellertävyyteen. Jos kaikki kokeilusi tuottavat samaa kellanvihervänruskeaa, ota kimppu mäkikuismaa ja kas, saat ihmeellisen kaunista roosaa.
St. John's wort (Hypericum perforatum) is an intriguing and interesting plant. It's commonly used as a herbal treatment for depression, but I strongly recommend it also for yellowishness so common amongst natural dyers. If all your experiments tend to give you the one and same yellow-brown-green, take a bunch of St. John's wort and look, you get amazing warm and dark shades of rose.

Ensimmäisessä kokeilussani keräsin 14.7.2010 pihamaalta pienen kimpun jo kukintansa loppusuoralla ollutta mäkikuismaa ja pilkoin niitä 8 litran kattilaan. Mäkikuismasilppua oli löyhästi kattila puolillaan. Lisäsin 6 litraa sadevettä ja keitin värilientä noin tunnin. Väriliemi oli upean tumman roosa.
In my first experiment, on July 14th, I picked a small bunch of St. John's wort already past their best bloom from the garden and chopped them into a pan that holds 8 liters. The pan was almost half full of loosely set plants. I added 6 liters of rain water and cooked the bath for an hour. The dye had a gorgeously dark pink colour.

Värjäsin seuraavana päivänä pikkuruiset, alunalla ja viinikivellä esipuretetut lankavyyhdit, 14 g Pirtin kehräämön luonnonvalkeaa, nailonvahvistettua suomenlammasta (tex 140x3) ja 2 g kainuunharmasta. Alussa lankojen väri oli tuttua kellanruskeaa. Vaan kun lisäsin noin puolen tunnin jälkeen 1 rkl etikkaa, lankojen väri alkoi punertua. Punertuminen oli vauhdikkainta noin 45 minuutin värjäyksen jälkeen. Pidin liemen n. 80 asteessa (lämpömittari jäi kotiin, mutta liemi höyrysi ja emalikattilan pohjasta kuului rankkasateen rapinaa). Tunnin kokonaisvärjäysajan jälkeen nostin kattilan lankoineen ulos jäähtymään; pesin langat seuraavana päivänä ja tuloksena oli hieno, ruskehtava tumma vanha roosa.
On the next day, I dyed two small hanks of yarn, premordanted in the usual manner with alum and creme of tartar. The other hank was Pirtin kehräämö's nylon enforced, natural white Finnsheep, the other was Kainuunharmas grey. At first, the yarn took now oh-so-familiar yellow-brown tone. However, after about 30 minutes, as I added 1 tablespoon of vinegar, the yarns started to turn red. The change was most rapid after 45 minutes of total dye time. I kept the bath at around +80°C (I left my thermometer home but the bath was steaming and the pan kept a rattling noice resembling the drumming of rain drops). After an hour's total dye time, I lifted the pan with the yarns outdoors to cool for a day. After wash and dry, I had achieved to create two little hanks of fantastic, dark brownish red colour.

Tein sitten vielä toisen kokeilun ja testasin jälkivärjäystä: laitoin uudet vyyhdit (tällä kertaa kaksi vyyhtiä esipuretettua luonnonvalkeaa, n. 15 g) vanhaan, yhä hienon ruskeanpunaiseen liemeen. Ei tullut roosaa, vaan vanhaa tuttua kellervänruskeaa. Toistin epätoivoissani etikkakikkani ja lisäsin taas uuden lusikallisen etikkaa, ei apua. Nostin toisen vyyhdin pois ja lisäsin vielä 1/4 tl eli reilun gramman rautavihtrilliä. Ei vaikutusta, mitä nyt viidessä minuutissa keltaisesta tuli vähän tummempi sinapinkeltainen.
As the bath still looked lovely red, I made a second experiment with the second bath. This time, I used just natural white, two hanks, c. 15 grams). No reds this time, just the plain, old yellow-brown. Desperate enough, I repeated the vinegar trick and added yet another spoonful of vinegar to no avail. I lifted the other hank off and added one quarter of a teaspoonful (roughly 1 gram) of ferrosulphite. No affect, if we don't heed the darker, mustardy tone in the yellow thanks to the five minutes of ferrosulphite exposure. 

Ei hullumpia, vai mitä? Not bad, or what do you think?

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Sananjalkalankaa / Bracken yarn

Kesän värjäyskokeilut tuntuvat parhaasta yrityksestä huolimatta koko ajan tuottavan jonkinlaista yhtä ja samaa kellanvihreää. Näin kävi myös sananjalkojen (Pteridium aquilinum) kanssa, vaikka opaskirjani Luonnosta väriä lankoihin (Aittomäki, Colliander, Kotiranta, Tammi 2010) lupaili heleän vaaleanvihreää. Ja minä tyhmä uskoin ja värjäsin toivorikkaana melkein puolet kesää varten esipuretetuista nöttösistäni.
This summer, my dyeing experiments tend to produce more or less the same yellowish-greenish-brownish shade despite my best efforts. This happened with bracken (Pteridium aquilinum) even though my guide book promised to get light green. I was stupid enough to believe and wasted almost half of the premordated hanks that I had prepared for the summer.

Keräsin 3.7.2010 15 sananjalan 'oksaa'. Pilkoin ne kattilaan ja lisäsin 9 l vettä. Keitin lientä 1,5 tuntia. Jätin kattilan liemineen kesäkodin kuistille odottamaan paluutani.
On 3 July 2010, I picked 15 bracken 'stems', cut them into pieces, put them in a pan, added 9 liters of water and cooked the dye for 1,5 hours. I left the pan and the dye on the porch of my summer house to wait for my return.


Värjäsin 14.7 (siis vajaa kahden viikon kuluttua) yhteensä n. 50 g alunalla (10 %) ja viinikivellä (5 %) esipuretettua lankaa (Pirtin kehräämön luonnonvalkea, nailonvahvisteinen suomenlammas-karstalanka tex 140x3). Värjäysaika oli noin tunti.
On 14 July (that is, after almost a fortnight), I dyeid c. 50 g of natural white wool (Pirtin kehräämö's nylon enforced finnsheep, tex 140x3); premordant 10 % alum, 5 % creme of tartar of yarn's dry weight). The cooking time was c. an hour.


Mitä meni pieleen? Noh, ei tuo sävy nyt ihan tyhmä ole, mutta ei se ole heleän vaaleanvihreäkään. Kirjan ohjeessa käytettiin kuparivihtrilliä ja puretus tehtiin samaan aikaan värjäyksen kanssa. Kuparivihtrilliä tai muita ympäristömyrkkyjä en suostu käyttämään, joten se ainakin vaikutti lopputulokseen. Toinen seikka oli se, että värjättäessä liemi pääsi kiehumaan. Kiinnitin näet huomiota, että värilientä keittäessäni liemi oli kauniin vihreä, mutta väri muuttui ajan kanssa oliivinvihreäksi. Teen toisen kokeen ensi viikolla ja kokeilen lyhyempiä keittoaikoja ja alempia värjäyslämpötiloja. Saattaapa olla näet niin, että vihreät värit eivät kestä pitkää keittoaikaa, vaan väriaineet hajoavat ja muuttuvat lämpötilan vaikutuksesta. Pikku kemisti tutkii ja raportoi tästä ensi viikolla.
What went wrong? Well, the shade is not that terrible, but it isn't a bright light green either. The recipe on my book used copper sulphate which I don't use as it's toxic, so that was one reason for the difference. Another thing is that while dyeing, I accidentally let the dye to boil. This may have had some effect as I noticed - while cooking the dye - that at first, it was lovely green and then turned more and more olive green and brown. It may well be that green colourants disintegrate or change in heat. The little chemist will do further research and more experiments on the matter and report about the topic some time next week.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Täydellinen kesäpäivä / A perfect summer day

Mitä tarvitaan täydelliseen kesäpäivään?
What do you need for a perfect summer day?


1. Hellepäivä ja mukava tuoli puun alla;
1. A hot day and acomfortable chair in the shade;


2. Kori jossa on kaikki tarpeellinen: iPod, aurinkolasit ja neuletyö (kuvassa niskasta aloitettu v-aukkoinen villatakki Barbara Walkerin ohjeita soveltaen, lankana Debbie Blissin Amalfi) tykötarpeineen;
2. A basket with all the necessities: iPod, sun glasses, a knitting project (here, a top-down raglan cardigan with a v-neck applying Barbara Walker's instructions, yarn Debbie Bliss's Amafi) and the tool kit;

3. Juotavaa, kuvassa itse viljellyllä mintulla terästettyä vihreää Kukicha-neulasteetä;
3. Something to drink: here I have a pot of green Kukicha twig tee spiced with home grown spearmint.




Eikös olekin miellyttävää!
You do agree, don't you?
 

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Leväperäistä / Algal anxiety

Kesäparatiisin laiturille oli ajautunut kokonainen riutallinen kuivaa rakkolevää. Koska leväriutta oli ehtinyt jättää kauniin punaruskean värijäljen laituriin, päätin kokeilla, näinköhän rakkolevä toimisi myös villalangan väriaineena. Keräsin toukokuun lopulla levät suureen saaviin ja kaadoin päälle viitisen ämpärillistä kiehuvaa vettä. Jätin leväkeiton muhimaan saunan kuistille, ja heinäkuun alun helteisenä viikonloppuna pääsin värjäyspuuhiin.
Spring had brought a ridgeful of bladderwrack (Fucus vesiculosus) onto the jetty of my summer paradise. As it already had left a hazel marking on the boards, I wondered whether it could be used in wool dyeing. I collected some of the algae into a large container and poured in about five buckets of boiling water. I left the soup to stew on the sauna porch and on a hot July weekend finally got into the actual dyeing.

Väriliemi näytti huikaisevan lupaavalta, syvän tummalta ja anteliaalta. Kauhoin muutaman kuupallisen lientä kattilaan ja värjäsin alunalla ja viinikivellä esipuretettuja pikkuvyyhtejäni (nailonvahvistettu luonnonvalkea suomenlammas, kainuunharmas ja laamasilkki-huivilanka) tunnin ajan lähes kiehuvassa liemessä.
The broth looked breathtakingly promising and yielding with its rich and tanned coulour. I took a few scoopfuls of it into a pan and dyed four tiny skeins of premordanted yarn (nylon enforced natural white Finnsheep, Kainuunharmas grey, and llama silk blend) for an hour in just about boiling water.  

Vaikka kaikki oli niin lupaavaa, lopputulos oli kuitenkin pettymys. Kuten värjäyskirjoissa sanotaan, rakkoleväliemi on hienon väristä, mutta väri ei tartu lankaan. Näin kävi minullekin. Kyllä niihin jotakin kellervänruskeaa sävyä tuli, mutta ei yhtään niin paljon kuin odotin. Noh, olenpahan taas yhtä uutta oppia - ja neljää Suomen luonnon tarjoamaa kellervänruskeaa lankaa - rikkaampi.
Despite all the anxiety to receive best possible results ever, the outcome was a disappointment. As they say in the books, algae dye looks very tinted, but the colour doesn't stick well to the yarn. This is what happened to me as well. The yarn did change its colour a bit, but not at all as much as I expected. Oh well, at least I got a lesson - and four little skeins in yet another yellowish-brownish shade of Finnish nature.