Neulo kyynelehtien / Knitting with tears

Pieleen meni! En tähdännyt ihan tällaiseen lopputulokseen, kun ryhdyin väsäämään pientä, kesäistä villatakkia lankakorin pohjalle unohtuneesta hamppulangasta.

Oh no, this is not what I was aiming at when I started to knit a little summer cardigan from a few skeins of hemp yarn that lay forgotten at the bottom of my stash. 

Ajatus oli hyvä, ja työ meni periaatteessa ihan käsikirjoituksen mukaan. Perusohjeena käytin Elizabeth Zimmermannin saumattoman kaarrokevillapaidan ohjetta, joka löytyy mm. kirjasta Knitting without Tears. Mitoituksen pohjana käytin vanhaa huppariani.

The thought behind the project was OK and I can't say that the project failed because of the manuscript. I used Elizabeth Zimmermann's guidelines for a seamless yoked sweater that have been published e.g. in her book Knitting without Tears. The measurements were took from my old hooded sweater.

Tein ensin hihat, sitten vartalo-osan. Sen jälkeen liitin hihat vartaloon, laskin kainaloon jäävät silmukat ja yhdistin loput kaarrokkeeksi.

First, I knitted the sleeves, then the body. The next step was to attach the sleeves to the body: I counted the number of stitches to be left under the arms and joined the rest into a yoke.

Sitten alkoivat vaikeudet. Lanka loppui, piti tilata lisää. Se oli eri värjäyserää, ja sävyero oli valtava. Alkuperäinen lanka oli kauniin hopeanharmaata, uusi lanka oli tumman siniharmaata. Purin takaisinpäin, ja ryhdyin raidottamaan lankoja; ajattelin, että viime kädessä valmiin villatakin värjäys vaikkapa mustaksi kuittaa ongelman.

This is where the trouble started. I ran out of yarn and had to buy some more. The new yarn was from a different dye lot, and the difference in the shades was enormous. The original yarn had a lovely silver grey shade; the new yarn was darker and more blue. I ripped the cardi a little back to stripe them and thought that, well, I can always dye the finished cardi black if the stripes are too visible.

Jatkoin kaarrokkeen kanssa EZ:n ohjeiden mukaan. Koko kaarrokkeen korkeus oli mittojen mukaan 24 cm, joten puoliväliin asti piti mennä kaventamatta, sitten kaventaa silmukoista kolmasosa 12, 18 ja 24 cm:n kohdalla. Kun kaarroke oli tarpeeksi korkea, piti nostaa vielä niskaa lyhennetyin kerroksin. Sitten koukin vielä silmukat kaula-aukon reunoista ja neuloin vähän viimeistelevää ainaoikein-reunusta. Helppoa kuin mikä, koesovitukset hämärässä huoneessa näyttivät ihan mukiinmeneviltä. Ja voihan nenä kuinka iloisena päättelinkään viimeisiä silmukoita.

I continued with the yoke as EZ instructs the knitter. The length of the yoke was supposed to be 24 cm, so I was to knit 12 cm without any decreases and then decrease 1/3 of the stitches at 12, 18 and 24 cm. Having done this, I lifted the neck a couple of centimeters with short rows. Then I picked up some stitches form the neckline and finished the cardi off with some rows of garter stitch. Oh, how easy it was, and the few try-ons looked just fine in the shady room. And oh boy, how pleased I was when I binding off the last stitches.

Lopputulos on kuitenkin aivan kamala. Tein kaarrokkeen aina-oikein-neuleena ja sehän pullottaa ulospäin kuin mikäkin pussi. Olisi pitänyt vaihtaa kaarrokkeeseen pienemmät puikot. Sävyero lankojen välillä on aivan hirveä. Hamppu tuntui kovalta neuloessa, mutta tuntuu vielä ikävämmältä ihoa vasten. Kaarroke on niskasta aivan liian pitkä, joten yksinkertaisesta pitsineuleesta tekemäni reikäraidat asettuvat ihan vinoon. Voi itkujen kevät, mikä ohari! Kaiken huipuksi huomasin jo työtä tehdessäni, ettei hamppulanka kestä paljoa purkamista, vaan säikeet avautuvat ja lanka hajoaa sietämättömäksi narukimpuksi.

The result is terrible. I made the yoke with garter stitch which makes the yoke much wider than the body resulting in a awful, baggy top. I should have changed into smaller needle size for the yoke. The shade difference is horrible. Hemp was hard on the hands while on the needles, but it feels even more unpleasant against the skin. The yoke is far too long from the neck so that the lace stripes go all slanted. Oh shoot what a miss! On the top of all I noticed already while knitting the damned thing that the hemp yarn doesn't like to be ripped. It unravels its plies and breaks down into a bunch of thread. 

Roskiin lentää tämä kokeilu. Mitä ajan ja rahan haaskausta! Ja mitä opin tästä? Noh, ainakaan ei enää ikinä hamppua minulle, kiitos. Ja se sisäinen Elizabeth Zimmermannkin saa vielä olla hukassa ihan rauhassa. Neulon loppuvuoden vain satavarmoja sukkia, asusteita ja villatakkeja oikeilla ohjeilla. Neulominenhan on niin ihana harrastus, vai mitä...?

This experiment goes straight to the trash. What a waste of time and money! And did I learn anything? Well, for one thing, hemp yarn never again, thank you very much.  And on my behalf, my inner Elizabeth Zimmermann may stay undiscovered for a while. I'll knit nothing but infallible socks and accessories, and cardigans with real patterns for the rest of the year. Knitting is such a fantastic hobby, isn't it...?