Kuin pitkän matkan esteet / Like long hurdling

Knitted Long Jacket
(pattern by Twilleys of Stamford,
Leaflet no 0200/9125)
Yarn: Drops Nepal (65 % wool, 35 % alpaca)
Color: Orange Mix
Needles: 6.0 mm (collar 5.0 mm) 

Kuinkas sattuikaan! Edellinen postaukseni tähän laiminlyötyyn blogiini oli syyskuulta, jolloin aloittelin oranssia Knitted Long Jacket -takkiani. Nyt uusi, kuohkean lämmin villatakkini on vihdoin valmis.

How convenient! My last post in this neglected blog of mine dates from September when I was just beginning my project with the Knitted Long Jacket. Now my new, cushy cardi is finally finished.

Kuvassa nautin paksun alpakkalangan lämmöstä yhdessä pikkuisen Vilkku-koiramme kanssa. Hän on 8-vuotias Coton-de-Tulear-narttu, ja hänen kaverinsa, kuningatar Kiki, 14 vee, kuikuilee kameramiehen takaa. Siksi Vilkku taitaa olla tavallista onnellisempi saadessaan vähän ikiomaa huomiota ja taputuksia päälaelle. Eikös me kaikki tykätä sellaisesta, vai mikä?

In the picture, I'm celebrating the warmth of the thick alpaca yarn with our little fluffy dog Vilkku. She's a Cotton de Tulear, 8 years old. Her peer, Queen Kiki, 14 years, was lurking behind the camera man whilst this photo was taken. That's why Vilkku seems to have extra enjoyment of this rare moment of one-to-one attention and a pat on the head. Can't blame her; we'd all like that, wouldn't we?

Ufoutuneesta eli korin pohjalle jostain syystä jämähtäneestä villatakistani oli tulla oikea pitkän matkan estejuoksu. Sinänsä takkia oli helppo ja joutuisa tehdä, Dropsin Nepal-alpakkavilla oli kuohkeaa ja ketterää käsissä, ja langan värikin oli iloinen. Joskus kuitenkin tulee kaikenalaista muuta sälää kuin esteiksi eteen. Tällä kertaa neulonta-aikaa ei sitten jäänytkään kovin paljoa, ja villatakin sijaan piti neuloa talvikelin vaatimia lapasia, huiveja, sukkia ja sen sellaista muuta pientä ja tarpeellisempaa.

The cardi was almost an UnFinishedObject; I forgot it at the bottom of my knitting basket just too often. Knitting it was like long hurdling, although as such, it was a quick and straightforward project. The alpaca wool blend by Drops was a pleasure to work with, and even the colour was inspiring. Sometimes, however, there are so many things that take priority so that knitting becomes like an obstacle course. With this one, I eventually didn't have that much knitting time and there were – thanks to winter - all these usual winter items such as mittens, scarves, shawls and socks to be knitted first.

The instruction gave a rather
nasty looking collar seam.
I re-knitted mine:
picked up the collar stitches
AND the button band stitches;
then finished the whole thing up
into one, consistent collar piece
(used smaller needles here, 5.0 mm).

Maaliin tulo on kuitenkin aina yhtä suuri helpotus ja ilonaihe: sitä hauskempaa, mitä pidempi matka on takana. Ehkäpä palkitsen itseni mukavalla sohvaloikoilulla ja käyn selailemaan Ravelryn ohjetietokantaa. Haluan heti alkaa suunnitella seuraavaa pitkän matkan projektia, Kiki ja Vilkku kainalossa tietenkin.

Crossing the finishing line is nevertheless always a big relief and triumph. I think I'll reward myself with a nice lie-down on the sofa and do some searches in the Ravelry database. I want to start planning the next long-haul project, with Kiki and Vilkku curled up against me, of course.