Keltainen kesäkuu / Yellow June

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu, menevät takavuosien hittilaulun sanat. Noh, Handun vahvistettu merinosukkalanka superaurinkoisessa sävyssä Kohdata ystävä kallehin kamppaili vastaan niin kovasti, että keltaisten sukkien projekti venähti kesäkuulle.

Ensin menivät pieleen Jaywalkerit: kolme kertaa kun purkaa ja aloittaa uudelleen, niin tyhmäkin tajuaa, ettei tästä tule mitään. Värit lätäköityivät, istuvuus oli koko ajan huono, sukasta tuli koko ajan aivan liian pitkä, ja lanka liukui salaa pois puikoilta niin että silmukat putosivat. Tyhmä lanka, tyhmä sukkamalli!

Vaan kun posti toi Wendy D. Johnsonin Socks from the Toe Up -kirjan, niin pilvet väistyivät auringon edestä. Kirja on erittäin hyvä, selkeä ja kattava opaskirja kärjestä aloitettavien sukkien neulontaan. Valmiit mallit ovat inspiroivia ja kauniita, ja ohjeissa on mukavasti pelivaraa omille sovelluksille. Suosittelen lämpimästi jokaisen neulojan kirjahyllyyn. Valitsin ensimmäiseksi projektiksi Lacy Ribs Socks -mallin, joka osoittautui joutuisaksi ja mukavan leppoisaksi. Opin paljon uutta: turkkilaisen aloituksen, Slip Stitch Heel -kantapääratkaisun ja venäläisen päättelytavan.

Tälläiset keltaiset sähikäiset sukistani sitten tuli. Sitten joskus talvella, kun on nuhaa, apeaa ja muutenkin tylsää, näillä tulee olemaan huima terapeuttinen vaikutus. Keltainen elvyttää kuulemma  henkistä ja älyllistä suorituskykyä. Saa nähdä, käykö näin ihanasti, mutta ainakin nämä sukat tekivät minut jo tekovaiheessa oikein iloiseksi.

'Oh, you yellow month of May, why don't you just come and stay', they sing [roughly translated] in the hit song of the yesteryears. Well, Handu's enforced  merino sock yarn in the super sunny shade Kohdata ystävä kallehin [To meet your dearest friend] battled against me and my needles so hard that the making of a pair of yellow socks lasted until June. First, there was this disastrous Jaywalker episode: when you knit and unravel for three times, you must be really thick not to get it that it just won't work.  The colours kept pooling, the fit was wrong all the time, the sock became constantly too long, and the yarn kept slipping off the needles so that the stitches fell off.  Stupid yarn, stupid pattern!

Once our mail man cycled in Wendy D. Johnson's book Socks from the Toe Up, however, the sky suddenly cleared and the sun came through. This book is a very good and practical source book and the patterns are inspiring and beautiful, yet flexible enough for your own revisions. I strongly recommend this for any knitter's set of handbooks. I chose to start with Lacy Ribs Socks which turned out to be a really quick and easy, uncomplicated pattern. I learned the Turkish cast-on, a Slip Stitch Heel construction and the Russian bind-off – all were new for me.

This is what my new, yellow firecrackers look like. In winter, when I'll have a cold and feel all down and gloomy, I think these socks will have a huge therapeutic impact. Yellow is said to stimulate your mental and intellectual capacities. We'll see if that really is so. In any case, I felt very cheerful already while knitting.

Maapuhetta / Soil talk

Kevät on myöhässä. Oikein pahasti myöhässä.
Spring is, oh, so late, really badly.

Kylmät, koleat säät ovat vaikuttaneet mielialaankin. Taimien esikasvatus unohtui hytistessä kokonaan, nyt ei ole kesäkurpitsaa eikä sileälehtistä persiljaa, jotka ovat keittiöpuutarhani kulmakivet. Viime kesänä kesäkurpitsat tekivät ihanasti kukkia (selvyyden vuoksi, viljelen kesäkurpitsaa pääasiassa kukkien vuoksi, koska ne ovat friteerattuina maailman ihaninta kesäherkkua). Sileälehtinen persilja oli sekin hyvin satoisa, sain kaksi 0,5 litran BioBox-laatikollista täyteen kuivattuja lehtiä talven varalle. Tänä vuonna täytyy turvautua ostotaimiin ja Annalan taimitoriin. Elleivät persiljani ole selvinneet talvesta ja nostaa päräyttävät itsensä maan pinnalle lähipäivinä. Enpä usko, talvi oli pitkä ja ankara.
The chilly spring days have even affected my spirits. I've been completely uninspired to grow any seedlings, not even zucchini or flat leef parsley, the two cornerstones of my kitchen garden. Last year, and to my great surprise, my zucchinis were a great success (I grow them mostly for their flowers which are, when deep-fried, the summer treat no 1). The flat leaf parsley was also very productive. I dried two whole boxfuls of leaves 0,5 liters each for the winter. Oh well, this year I must put my reliance to commercial plants and the plant market organised by the Association of Useful Plants at Annala. Unless the parsleys have survived the winter and pop up from the soil in the next few days. I don't think so, the winter was long and cold.

Jotain olen sentään saanut aikaiseksi. Sain siippani nikkaroimaan minulle uuden yrttilaarin, johon siirsin monivuotiset yrttini: sitruunamelissan, venäläisen rakuunan, iisopin ja kuudeksi pieneksi nipuksi jakamani ruohosipulin. Mintut heräilevät vanhassa laarissa, lipstikka näyttää terhakkaalta ja raparperista tein jo kevään ensimmäisen piirakan äitienpäivän kunniaksi. Istutin maa-artisokkaa ja punasipulia, kylvin ruusupapua ja härkäpapua, värjäykseen tiikerinkaunosilmää ja kaksi riviä mangoldia. Loppuviikosta pitää vielä käydä ostamassa kehäkukan, krassin, korianterin ja sinappikaalin siemeniä. Ja sileälehtisen persiljan, täytyy kokeilla miten se onnistuu jos kylvää siemenet suoraan maahan ilman esikasvatusta.
I haven't been complete lazy, however. I persuaded my better half to build me a new herb crib into which I immeadiately transferred my perennial herbs: lemon balm (Melissa officinalis), Russian tarragon (Artemisia dracunculus var. cultivar), hyssop (Hyssopus officinalis) and chives (Allium schoenoprasum) which I divided into 6 small plants. The mints are wakening up in the old crib, lovage looks purky as well, and rhubarb gave its first harvest on the Mothers' Day on May 9th in the form of a lovely rhubarb and meringue pie. I also planted some red onion and Jerusalem artichoke, sowed runner bean (Phaseolus coccineus, 'Celebration'), faba bean (Vicia faba, 'Witkiem'), golden tickseed (Coreopsis tinctoria) for dyeing, and two rows of mangold (Beta vulgaris var. vulgaris, 'Bright lights'). This week, I still have to make to the garden centre for pot marigold (Calendula officinalis), cress (Tropaeolum majus), coriander (Coriandrum sativum) and rocket (Eruca sativa) seeds. And, indeed, the flat leaf parsley seeds: let's try to sow them directly without growing the seedlings first.

Puikkorintamallakin olen ahkeroinut. Ihana Vaila-villapaitani tuli valmiiksi (malli: Gudrun Johnston, Twist Collective Winter 2008, lanka: Malabrigo Worsted, sävy Burgundy). Eipähän palele.
My precious few achievements also include finishing the awesome Vaila sweater (pattern: Gudrun Johnston, published in Twist Collective Winter 2008, yarn: Malabrigo Worsted in shade Burgundy). No more chilly days for me.

Reissussa / On the road

Kävin loppuviikosta Tampereella tutkijakonferenssissa esittelemässä väitöskirjatutkimustani. Tampere on kiva, omaleimainen kaupunki, etenkin ainutlaatuisen hienon Finlaysonin alueen ansiosta.

Konferenssi oli ihan antoisa, mutta intohimoinen neuloja skippasi viimeisen luennon ja livahti ennen junan lähtöä vielä samoissa tiloissa, työväenmuseo Werstaassa sijaitsevaan Tekstiiliteollisuusmuseoon katselemaan muinaisia kinnasneulakintaita ja 1800-luvun lopulta peräisin olevaa Th:s Petersonin villakehruu- ja kutomatehtaan mallikaappia. Hauska sattuma oli bongata syksyllä 2009 pidetyn neulegraffitityöpajan tuotoksena syntynyt Silmukan taika - neulegraffiti Werstaan portinpielessä.

Kotimatkalla junassa oli ihanaa vain istua, juoda omenalimsaa ja neuloa Veronik Averyn suunnittelemaa Lace Ribbon Scarfia. Lanka on Handun Ahvenmaan huivilankaa sävyssä Munakoiso. Lanka on muinaisvillaa, harvinaista alkuperäisrotua, ohuenohutta, karkeaa ja mystistä, hienonhienoa ja kiehtovaa.  Päivänvalossa langan väri on vahvan violetti - tulossa on aika täydellinen joululahja anopille.
PS. Huomatkaa takinhihasta roikkuva, ihana huivini, Simple Lace Shawl by LaLa, lankana Manos del Uruguayn Silk Blend, väri Ruoste.

At the end of last week, I had a chance to visit Tampere as there was a research conference and I had a paper there about my PhD research. I like Tampere a lot: it's a city with a distinctive character of its own not just because of the unique, preserved and listed Finlayson industrial area.

The conference was okay, but, of course, a passionate knitter skipped the last lecture and sneaked into the Textile Industry Museum located conveniently at the conference venue, the Finnish Labour Museum Werstas. There, I admired for instance a pair of ancient mittens made with nalbinding (or is it knotless knitten how it's called in English...?) and a sample cabinet by Th:s Peterson's spinnery and weavery from the end of the 19th century. There was a pleasent coincidence to notice a huge knit graffiti that had been produced last autumn as a result of a special graffiti workshop at Werstas.

During the train trip home, I had a wonderful time to just enjoy an apple spritzer and knit the Lace Ribbon Scarf by Veronik Avery. The yarn is Åland Lace Yarn by Handu, the colourway is Eggplant. The yarn is made of original sheep breed from Åland Islands, it's ultra thin, coarse, fine, intriguing, challenging and mystical - all at the same time. In day light, the shade is strongly dark purple, so I'd say that this will be a perfect Christmas gift for my mother-in-law.  

 PS. Notice my favourite scarf that hangs from the sleeve of my coat: Simple Lace Scarf by LaLa, yarn: Manos del Uruguay Silk Blend, colourway Rust.

Kevättä, kevättä! / Spring, oh, spring!

Ihanan kevätsään ja pääsiäisen kunniaksi aloitin uuden sukkaprojektin heti kun edellisestä pääsin. Lankana on Handusta ostettu, Ilun käsinvärjäämä vahvistettu merinosukkalanka, värisävynä kevättunnelmiin mitä sopivin Kohdata ystävä kallehin.

To celebrate the wonderful, long waited spring weather and Easter, I started a new sock project right off. The nylon-enforced merino sock yarn is purchased from Handu, hand-dyed by Ilu, and the shade fits to my spring feelings most perfectly. 

Puikot ovat pienenpienet, 2.0 mm, ja malliksi valitsin Ravelryssakin suositun, itseraidottuvaan lankaan hauskasti vekittyvän Jaywalkerin by Grumperina. Kiva tehdä välillä jotain aivotonta, ilman omaa pähkäilyä, ihan ohjeen mukaan. Tunnelmallista pääsiäistä kaikille!

I chose my tiniest needles, 2.0 mm, and a popular pattern when it comes to Ravelry, Grumperina's Jaywalkers that will play nicely together with this self-striping yarn. Oh what fun it is to do something brainless for a change, to just follow the instructions without the need to figure out everything by myself. Happy Easter, everyone!

Sukkareseptiikkaa / Sock recipe development

Olen yritellyt kehitellä sukkareseptiä, jonka avulla voisin loihtia langasta kuin langasta omaan jalkaani istuvat sukat itselleni mieluisella kärkialoitus-työtavalla. Periaatteessa reseptini ei ole sen kummempi kuin NeoOfficen taulukkolaskentaohjelmalla väsätty pieni automaattilaskuri, joka laskee neuletiheyden arvoilla tarvittavat luvut kuten esim. silmukkamäärän, kantapään aloituskohdan ja kantapääkiilan leveyden.

I've tried to develop a sock recipe that would give me measurements for perfectly fitting socks with any yarn and with my favourite method, from the toe-up. Basically my recipe is nothing but a chart worked with NeoOffice and what it does is that it just counts me the stitches and rows required for the foot, the heel, its starting point ect. when I feed in my gauge.

Uudet testisukat syntyivät näin:
Lankana on taas kerran oma suosikkini Riihivillan Ukko luonnonharmaana, puikot 2,5 mm.
Sukat on neulottu 2 yhtä aikaa pyöröpuikoilla, kärjestä aloittaen.
Silmukoita on jalkaterässä 48 s, varressa 46 s. Tein kiilalevennyksiä 2x6 s joka 2. krs, tiimalasikantapään aloitin, kun sukan pituus on 12,5 cm, ja tein lyhennettyjä kerroksia kunnes vapaita silmukoita oli jäljellä enää 8 s.

The latest test socks were worked like this:

The yarn is again my favourite, Riihivilla's Ukko, this time in natural grey, needles 2,5 mm.

The socks have been knitted 2 at once on 2 circular needles from the toe up.

Stitch count on the foot 48 sts, on the cuff 46 sts. I did 2x6 sts gusset increases every 2nd row and started a short-row heel once I've worked 12,5 cm from the starting point. I worked the short rows in the heel until there were only 8 'live' stitches left.

Vielä on viilattavaa. Nämä sukat onnistuivat muuten oikein hyvin, mutta kantapäästä ei tullut aivan täydellinen. Kiinnittäkää huomiota tuohon löysään kohtaan, joka jää kantapään pohjalle kun ojennan nilkkaani. Ärsyttävää! Syy on varmaankin siinä, että tein kiilakantapäätä 'liian pitkälle'.

The recipe still needs revision. The socks came out perfect except for the heel. Pay attention to the loose corner at the bottom of the heel when I stretch my ancle. So annoying! It must be because hte short row heel was knitted too narrow, to only 8 sts. 

No joo, ars longa vita brevis, onhan pienikin edistys aina silti edistystä. Ensi kerralla sukista tulee aivan täydelliset, lupaan sen. Alla vielä pieni kaavio kärjestä ja palmikkokuviosta.

Oh well, ars longa vita brevis. Progress is nevertheless progress even when it's small. Next time it will be just perfect, I promise you. Below is a small chart of the cable and the toe (in Finnish). 

Värinvääntöä / Colourworks

Kirjoneule on jostain syystä jäänyt omalta 'neulojanuraltani' syrjään. Lapsuus- ja nuoruusvuosilta 1970-80-luvulta muistan norjalaisvillapaidat, jotka liitin mielessäni reippaisiin ulkoilmaihmisiin ja sittemmin luonnonsuojelijoihin. Sitten tuli etnisfeministinen käänne, ja aloin nähdä kirjoneuleet uusin silmin: taidokkaina luovuuden, taiteellisuuden ja säästäväisyyden ilmentyminä. Itse en kuitenkaan rohjennut kokeiluihin. En pitänyt, enkä vieläkään pidä, itseäni niin hyvänä neulojana. Kirjoneuleet ovat minun arvomaailmassani sijoitettu luokkaan Todella Suurta ja Upeaa.

Saatuani viime kesänä vihdoin peruskurssin kasvivärjäyksestä, tutustuin saman tien Leena Riihelän Riihivilla-yrityksen tuotteisiin. Riihivillan hyllystä hoksasin Leenan valmiit lapaspaketit. Törmäsin myös Ravelryssä tuon tuostakin upeisiin kirjoneuleprojekteihin ja tulin kateudesta vihreäksi. Pakkohan tämä on hanskata kun muutkin osaavat, tuumin. Ja niin ostin helpohkolta ja selkeältä vaikuttavan Kuusikon ja ryhdyin töihin.

Ravelympics2010 ja työkiireet estivät säännöllisen etenemisen Kuusikon tiellä, mutta noin kahdessa viikossa tuli valmista. Pientä tarkkuutta työ vaati, mutta onneksi lapaset olivat ihanan pieni projekti, joka ei näännyttänyt konstikkuudellaan heti alkuunsa. Ohjepaketti oli hieno, hyvin kasattu, kaavio ja ohjepaperi olivat selkeitä. Leena lähetti vielä 2 vyyhteä lisää lankaa ja vielä uudenuutukaisen lapasmallinkin, kun vaalea vihreä pääsikin loppumaan ennen maalia. Käsialani ei ole tässä kauhean tasaista, oli vaikea saada silmukat asettumaan siististi. Mutta tyytyväinen olen. Taas osaan jotakin uutta!

Kirjoneule on kivaa! Kirjoneule on hauskaa! Kirjoneule on meditatiivista! Mitäs sitten seuraavaksi? Noh, minullapas on uusi kirja, Aino Praaklin Eesti lapakindad ilma laande laiali...

During the long years of my 'knitting career', I've somehow, and for some reason, neglegted colourworks. I do remember the norwegian sweaters from my childhood and teen years in the 1970's and 80's. I associated them first with purky outdoor people and then with environmental activists. Then came an ethnofeminist turn and I started to see colourworks as the epitome of creativity, artistry and frugality. I never tried colourworks myself, however. I just don't regard myself as such a good knitter. In my mind, colourworks have been classified as Something Really Superior.

After the short-course in natural dyeing last summer, I learned about Leena Riihelä's Riihivilla products. There, in its web shop, I noticed the mitten kits. Ravelry displayed wonderful colourworks, one more fantastic than the next. And so did I become jealous. This can't be that difficult, I thought. And so I bought the Trees kit that appeared to be relatively easy to cope with and started to work.

Ravelympics2010 and the hectic time at work inhibited steady progress with Kuusikko, but after all, it took only about 2 weeks to finish. Knitting requireds careful attention, but luckily a pair of mittens was a small project that didn't exshaust you right from the beginning. The kit was very inspiring, carefully put together, and as I ran out of light green, Leena kindly sent me 2 shanks more and a bonus pattern for one of her very latest mitten patterns. My gauge is not very even here, it was difficult to get the stitches to mingle with one another smoothly. But I'm very happy. I have learned something new!

Colourworks is fun! Colourworks is entertaining! Colourworks is meditative! What next? Well, I have a new book, Aino Praakli's Eesti lapakindad ilma laande laiali...

Olympiahuumaa / Olympic frenzy

Ravelry on monelle kanssaneulojalle tuttu paikka, itsekin olen roikkunut mukana jo kohta 2 vuotta. Amerikkalaisen pariskunnan ideasta liikkelle lähtenyt, kolmisen vuotta vanha foorumi on kasvanut yli 600 000 jäsenen tietolaariksi, digitaaliseksi arkistoksi, tiedonvälitys-, opetus-, juttelu- ja kohtaamispaikaksi.

Uusin villitys minulle oli Ravelryssä järjestetty olympiaturnaus, Ravelympics 2010. Idea oli niin hauska, että oli pakko kokeilla omaa kestävyyttä Vancouverissa kisaavien urheilijoittemme rinnalla. Säännöt olivat yksinkertaiset: haasta itsesi, aikaa on olympiatulen syttämisestä olympiatulen sammumiseen. Lajeja löytyi laidasta laitaan, Hat Halfpipesta Nordic Colorwork Combinediin saakka.

Minä osallistuin Team Finlandin riveissä lajeihin Designer Original Dance, Sweaterboard Cross ja Stash Compulsory Dance. Neuloin pitkän villatakin 8.0 mm:n pyöröpuikoilla laatikollisesta 5-6 vuotta kaapissa lojuneesta pörrölangasta Barbara Walkerin kirjan Knitting From the Top -kirjan metodien mukaan. Improvisoin mukaan shaalikauluksen ja pienet paikkataskut.

Tällainen hurja viritys siitä sitten tuli: oikea pörröinen pamaus. Hiki tuli ja hermot meni, mutta nyt on mitali kaulassa ja auvoinen olo. Minä tein sen! Eläköön Suomi!

Many of my fellow knitter are aware of Ravelry; I've myself been a member for almost 2 years now. Based on an idea of an american couple, this forum is now about 3 years old and grown into an incomparable  archive of knowledge, database, medium and chat arena for over 600.000 members worldwide. 

The latest frenzy in Ravelry was so funny that I couldn't resist: Ravelympics 2010 i.e. the olympic tournament for knitters, crocheters, dyers and other yarnholics. I just had to participate and test my stamina by the side of our brave (well, speaking of the Finns competing there, I'd rather use the word shiftless) athletes in Vancouver. The Ravelry rules were simple: challenge yourself by starting and finishing projects during the 2010 Winter Olympics. There were plenty of events to choose from, from Hat Halfpipe to Nordic Colorwork Combined.

I did my best within Team Finland in Designer Original Dance, Sweaterboard Cross and Stash Compulsory Dance. I knitted a long cardigan with 8.0 mm circular needles from a boxful of fuzzy, variegated red wool and acrylic mixed yarn that had been hibernated in the closet for 5 or 6 years. I used Barbara Walker's method described in the book Knitting From the Top. I improvised a shawl collar and a pair of small pockets.

This is what I came up with: a fuzzy furry thing, a real splash of red in the white of snow. Sweat and tears, yes, but I got a medal and feel great. I did it! Long live Finland! Go, Finns, go!