Venytä! / Stretch!

Tammikuu 2011 on alkanut hiljaisesti, vähän verkalleen. Yritän päästä kiinni arkeen, työhöni, kirjoittamiseen. Uuden vuoden lupauksia en tehnyt muuta kuin sen, että yritän elää siivosti ja säästäväisesti. Neulonnassa se tarkoittaa lankavaraston tyhjentämistä, langan ostelusta pidättäytymistä ja muutakin nuukailua. Venytä penniä, komensin itseäni, niin saat taas pitkän ja rahahuolettoman kevätkauden ilman pakkokeikkoja sinne sun tänne. Vähän on enemmän.

January 2011 has begun silently, at a leisurely pace. I'm having some difficulties to get going with my work after the long holidays. I didn't make any New Year's resolutions except that I promised to try to be good and live parsimoniously. In terms of knitting, this means to continue stashbusting, to refrain myself from yarn shopping, and to be thrifty in all possible ways. Stretch your pennies, I said to myself, so you will get a long and carefree spring semester without the need to take in the typical freelancer's crap jobs. Less is more.

Malli: Joogasukat by Anni
Lanka: Novita 7 veljestä tai vastaavaa
Puikot: 3.0 mm

Lupasin venytellä myös itseäni. Olen harrastanut monta vuotta Pilatesta, ja neuloin varastoni sukkalankajämistä lämmittävät sukat. Sukat käyvät tietysti myös joogaan, stretchingiin ja mihin tahansa kengättömään nautiskeluun. Tämän Ravelry-linkin takaa löytyy pieni ohje pdf-muodossa, jos haluat soveltaa omiin langanloppuihisi. Ohje on kyllä liian juhlallinen sana tässä yhteydessä, kunhan nyt laitoin muistiin silmukka- ja kerrosmäärät.

I also promised myself to stretch myself. I've done Pilates for many years now, and I knitted a pair of warm-up socks from the sock yarn remains of my stash. The socks are, of course, fine in yoga, stretching or any other enjoyable, shoe-free exercising. The free Ravelry pattern is in Finnish only, but there's really nothing to it. The sock is just a tube with a hole in place of the heel. 

Nyt töihin!
Now to work!

Se on sitten kevät / So it is spring

Vielä yksi Alina / Yet another Alina
Yarn: Novita Isoveli + stahsbusting with
some Fritidsgarn, Malabrigo and Marks & Kattens Tova
Needles: 8.0 mm
Pattern: Alina Shawl by Merja Korhonen

Joulu on kummallista aikaa: tunteikasta, pimeää, kiireistä, salaperäistä ja kiihkeää. Omassa lähipiirissäni joulun vietto on muuttunut hermoja raastavasta kaahottamisesta seesteisyyden keitaaksi. Pieneen jouluumme kuuluu yhdessäoloa ja joitakin perinteitä, mutta hyvin vähän pakkoja. Minä laskeudun jouluun, päivä päivältä, yhä alemmas, syvemmälle, peremmälle. Ja sitten alkaa uusi vuoden kierto. Eilen oli talvipäivän seisaus eli vuoden pimein päivä. Tänään on kevään ensimmäinen päivä.

Christmas is such a peculiar season: sentimental, dark, busy, mysterious, and hectic. In my small circles, we've managed to transfer the glorious festivities of Christmas from a nerve-racking chaos into an oasis of serenity. Our small Christmas includes being together, some traditions, but very little compulsoriness. I descend into Christmas, day by day, lower and lower, deeper and deeper. And then begins a new cycle. Yesterday, it was the winter solstice, the darkest day of the year. Today, it is the first day of spring.

Honkarinteen suomenlammas
Baby Finnsheep by Honkarinne Farm

Istun alas sohvaan, puoliso sytyttää tulen takkaan ja tuo kuumaa glögiä. Jouluksi kotiin käymään tullut esikoinen äänittää isävainaan kanteleen ääniä. Luon silmukat Jared Floodin suunnittelemaa Terra-huivia varten, lankana on Tuomaan markkinoilta ostamani luonnonmusta Honkarinteen suomenlampaan karitsan villalanka. Huomenna paistetaan ankkaa ja juodaan shampanjaa. Ja nautitaan.

I sit down on the couch. My dear husband lights the fire in the fireplace and brings a jar of hot glühwein. The firstborn visiting home for Christmas is recording sounds of my late father's kantele. I cast on Jared Flood's Terra shawl. My yarn is purchased from Tuomas (St. Thomas) market at the Esplanade park in Helsinki City Centre; it's baby Finnsheep in natural black. Tomorrow, we shall roast two ducks and drink champagne. And we shall enjoy.

Pakkasenpuremat / Frostbites
Oma malli, my own pattern

Minä ja kaverini Kirjoneule / Me and my pal, the Colourwork

Minulla on joku kumma tauti: vaikka olen umpihelsinkiläinen, vahva karjalainen geeniperintö saa minut herkistymään kaikkeen sellaiseen, jossa on folklorea tai mitä tahansa etnovaikutetta. Viime aikoina olen saanut erityisen vahvoja oireita kirjoneulelapasista, jotka edustavat minulle sekä neulontataidon että luovan kansanperinteen huippua. Mä haluuuun tollaset! Heti ja paikalla!

I have a funny disease. Although I'm pure-bread, 100 % original Helsinki-dweller, I have plenty of Karelian genes that make me sensitive to anything folklore or ethno inspired. Recently, I've had especially strong symptoms of colourwork mittens that, for me, represent the paramount of knitting and creative tradition. I do, I do, I reallyreally want a pair of such mittens, please please, right now!

Etnohuumassani mennä paukautin ja ostin Aino Praaklin kirjan Eesti labakindad ilma laande laiali. Nyt haluan neuloa siitä mustavalkoiset lapaset. Mutta eihän se tunnu onnistuvan, ei sitten millään. En saa kuviota, tiheyttäni enkä käsieni kokoa kohdalleen vaikka mitä tekisin. Vaikka käyttäisin hämähäkinseittiä lankana ja ruohonkorsia puikkoina, yli 70 silmukan lapasesta tulee koko ajan aivan jättimäisen suuri. Ei auta vaikka kuinka kiristelisin hampaitani.
In my ethno frenzy I went and bought Aino Praakli's collection of traditional Estonian mitten patterns. Now, I want to use it to knit black and white mittens. But, oh no,  it doesn't work, no matter what I do! I can't match the pattern with my gauge and the size of my hands. Even if my yarn was cobweb and my needles were stalks of dried grass, a mitten knitted with more than 70 stitch turns out enormous. No matter how hard I try.

Pattern: Aino Praakli's Eesti labakindad, Paistu, p. 30
Yarn: Ohut Pirkkalanka by Pirkanmaan Kotityö
Needles: 2,5 mm

Kokeilu No. 1: Paistun lapaset Viljandista. Tekstissä lukee, että rannekkeessa on 4 x 18 silmukkaa, yhteensä 72 s. Kolme kertaa luotuani ja purettuani päädyn silmukkalukuun 4 x 12 eli 48 s. Miten tästä voi jatkaa 18 silmukan kerrannaisilla toimivaa mallikuviota?! Huokaan, otan toisen lasin punaviiniä ja päätän vaihtaa mallia ja lankaa.
Test #1. Paistu mittens from Viljandi. It says in the text that the cuff is knitted with 4 x 18 stitches, total amount being 72 sts. I try this three times, and end up using 4 x 12 stitches. But how can I continue with a pattern that works with 18 sts repeats!? I sigh, pour myself another glass of red wine, and decide to change the pattern, the yarn and the needles.

Pattern: Aino Praakli's Eesti labakindad, Helme, p. 192
Yarn: Gjestal Janne (black)
and Pirtin Kehräämö's sock yarn (natural white)
Needles: 3.5 mm

Kokeilu No. 2: Helmen lapaset. Opin aikaisemmasta kirjoneule-eksperimentistäni, että keskipaksu lanka, noin 55 silmukkaa ja 3,5 mm:n puikot voisivat toimia minun käsissäni varsin hyvin. Noh, luon 56 silmukkaa, teen pienen kääntörannekkeen ja alan nakertaa kaaviota. Kuvio näyttää kauniilta, mutta lapasen leveys on 12 cm. Siinä on näihinkin räpylöihin yli sentti liikaa.
Test #2: Helme mittens. I've already learnt from my previous experiment that a DK/worsted weight yarn, c. 55 stitches and 3.5 mm needles might work fine in my hands. Having said that, I cast on 56 stitches, work a little turned cuff and start to follow the pattern. It looks lovely, but the width of the mitten will be about 12 cm. There's more than one centimeter too much, even for these gigantic meathooks of mine.

Voivoi, kaverini Kirjoneule on sitten hankala tyyppi. Ei auta muu kuin jatkaa kamppailua.
Oh dear, what a difficult companion this Colourwork pal of mine is. Well, I guess there's nothing much to be done but to keep wrestling.

Suomi-Alina / Finlandia Alina

Pattern: Alina by Merja Korhonen (90 sts cast-on)
Yarn: Handu's Pukkilu, shade Taivaansini [Sky Blue], c. 85 g
Needles: KnitPro Symphonie 4.5 mm
Finished size: 33 x 130 cm

"Oi, katso, Suomi" ja niin edespäin tulee mieleen, kun katselee uutta kakkos-Alinaa lumisella kivellä jäätyneen Seurasaaren lahden rannassa Itämeren äärellä. Lankana oli aikaa sitten Ilun Handu-kaupasta ostettu Pukkilu-lanka ehtaa suomenlampaan villaa ja aidossa talvitaivaan sinisävyssä. Lankadieetti pitää yhä vieläkin, tosin hieman horjuen, ja uusi Alina syntyi Ravelryn Friends of Ilu's Yarn -ryhmän marraskuu-tempauksen innoittamana. Tämä Alina lähtee rakkaalle ystävälle Englantiin kiitokseksi monituisista majoituksista ja muusta huolenpidosta tämän vuoden aikana.

The lyrics of Jean Sibelius's Finlandia Hymn come to my mind when I look at my new Alina scarf laying on an snowy rock at the frozen gulf of the Baltic Sea. For this Alina No. 2, I used a hand-dyed, sky blue Pukkilu yarn, a specialty by Ilu's Handu shop. I bought the skein a long time ago, and now it was time to use it. I'm still on yarn diet, and I inspired to use this skein by the November KAL event by the Friends of Ilu's Yarn Ravelry group. This Alina will travel to London, England as a thank you present for a dear friend who has put me and my family members up a great many times during the passing year.

Kyllä Suomen talvi on kaupungissakin kaunis, vaikka kylmää onkin. Onneksi on ollut oma, ensimmäinen Alina-huivi lämmikkeenä. Kiva huivimalli tuo Alina on edelleenkin: selkeä muttei ankea, helppo muttei aivan puuduttavan tylsä.

Winter in Finland is indeed beautiful, even at the city and even though it's been freezing cold lately. Luckily, I've had my own Alina No. 1 to warm me. I still love the Alina pattern: it's simple without being  dull, easy without being boringly uneventful.

Kalina-Alina / Shivery Shawl

Huivit ja shaalit herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Olen käyttänyt pitkiä kaulaliinoja niin kauan kuin muistan, ranskalaiseen tapaan, rennosti kiedottuna kaulan ympäri. Vaikka olenkin vankkaa itäsuomalaista ihmisrotua, palelen niskasta ja ääni käheytyy helposti. Tavalliseen musta villapaita, mustat farkut -arkiasuuni pitkä ja lämmin kaulahuivi on antanut sekä lämpöä että väriä.

I have somewhat mixed feelings about scarves and shawls. I've been very fond of wearing scarves as long as I can remember. I use them in the French way, loosely wrapped around my neck. Although I'm a woman of sturdy eastern Finnish extraction, I get easily cold and my voice gets as easily hoarse. A long and warm scarf has brought both comfort and colour to my usual, casual outfit, black sweater and black jeans. 

Neulomisharrastukseni saadessa yhä enemmän ja enemmän jalansijaa elämässäni, olen alkanut kiinnostua huiveista myös neulomisprojekteina. Projektijonossani on lukuisia huivimalleja: pitsiä, kolmioita, ohutta, eteeristä, kepeää ja kaunista. En ole kuitenkaan toteuttanut niistä ainuttakaan. Yhden ihanan pitkän, sinisen huivin neuloin Crest of the wave -mallineuleella Jan Eatonin kirjasta 200 Ripple Stitch Patterns. Lankana oli Wetterhoffin Sivilla, silkkiä ja villaa. Siinä kaikki. Suositut ja muodikkaat pitsihuivimallit näyttävät minun silmiini... noh... siltä kuin olisi mummon pöytäliina kiskaistu niskaan. Olen pahoillani.

As knitting has received an increasingly firm a hold over my leisure activities, I've become increasingly interested in scarves and shawls as knitting projects. There are dozens of scarf patterns in my project queue:  lace, triangles, thin, ethereal, lightweight and beautiful. I haven't knitted a single one of them, however. I did one long and lovely blue scarf with the Crest of the wave -pattern from Jan Eaton’s book 200 Ripple Stitch Patterns using Wetterhoff's luxurious silk wool Sivilla. That's about it. Most of the popular and fashionable lace shawl patterns look in my eyes... well ... as if you had grabbed your granny's table cloth on your neck. Please excuse me. 

Kunnes nyt löysin itseni langanostolakossa ja Ravelryn Lankalaatikosta. Ryhmässä vähennetään langanostamista omien sääntöjen mukaan:  minun kohdallani se tarkoittaa, ettei uusia lankoja ennen vuodenvaihdetta tule pätkääkään vaan neulon jo olemassa olevassa varastosta. Ja mitä ihmettä, lanka-arkkuni uumenista löytyi 3 vyyhtiä ohutta, pehmeää ja vaaleanharmaata suomenlampaan villaa. Ja vastaan tuli Alina, suomalaisen Merja Korhosen suunnittelema, Roosanauha-kampanjaan liittyvä yksinkertainen huivimalli.

Until I found myself on a total stash diet and being a member of Ravelry's Lankalaatikko group [Yarn box in English]. This is a Finnish-speaking stash busting group, and my rules are: no new yarn before next year, knit from what you already have. And good grief, I managed to find 3 skeins of light grey, thin and soft Finnsheep yarn in the depths of my stash. And good grief, I was introduced to Alina, a versatile and easy shawl pattern written by another Finn, Merja Korhonen. The pattern is also part of the Finnish breast cancer awareness campaign.

Olen niin onnellinen. Olen ollut nuuka, luova ja ahkera. Minulla on huivi, jolla uhmaan syksyn viimaa ja vetoisen vanhan taloni hytisyttäviä ikkunoita. Olen ollut valveutunut, koska osa mallin hinnasta meni todella tärkeään tarkoitukseen. Olen käyttänyt lankaa, joka on suomalaisen alkuperäisrodun villaa ja joka on tuotettu pienellä, pohjanmaalaisella villatilalla. Olen ollut hyvä nainen. Minulla on hyvä, uusi huivi, joka muistuttaa minua tästä, joka päivä.

I'm so happy. I've been stingy, creative and productive. I have a shawl that helps me defy the autumn winds and the leaking windows of my old, chilly house. I've been socially aware, because a part of the pattern fee was donated for a very good cause. I've used a yarn which comes from a rare, original Finnish sheep breed Finnsheep and which has been produced in a small farm in the north-west of Finland. I've been a good woman. I have a good, new shawl which testifies to it, every day.

Alina by Merja Korhonen, semi-circled version (CO 54 sts)

Yarn: SeVilla, 100 % Finnsheep wool, 2 skeins (200 g)

Needles: 4,5 mm

Kärsivällisyyttä / Patience

Mihin katosivat kesäkuukaudet? Kevyet, ilmavat päivät, loputtomilta tuntuvat tunnit? Työhuoneeni ikkunasta näkyy jäätävän sininen taivas ja tuulessa lentäviä lehtiä. Voi, syksy, jää edes sinä vielä hetkeksi! Voi, talvi, älä tule tänä vuonna ollenkaan!
Where did all the summer months go? The light and airy days, the endless hours? The view of my study gives to an icy blue sky dotted with leaves flying in the wind. Oh, Autumn, please stay, don't go yet! Oh, Winter, could you please not come this year! Please?

Olen uppoutunut työhöni, pöytä on täynnä kirjoja ja papereita, tietokone täynnä valokuvia. Ajatukset harhailevat kohti lankoja, kutimia, sohvaa, takkatulta. Puutarha on aivan hunningolla. Jos menisinkin nyt nukkumaan ja heräisin vasta huhtikuussa?
I'm submerged in work, my desk is filled with books and papers, my laptop is overloaded with photos. My thoughts wander away to yarns, to knitting, to the sofa, besides the fireplace. My garden in a terrible state of negligence. I wonder if I could just go to sleep and wake up in next April?

Kurjet lensivät sunnuntaina satapäisenä kaksoisaurana yli mökkisaaren. Tuuttailivat 'Hyvää talvea, hyvää talvea!' Vilkutimme hyvästiksi, kurjille ja mökille, kesälle ja metsälle.
More than a hundred cranes flew over our summer island on Sunday. They honked 'Have a good winter, have a good winter!' We waved them goodbye, to the cranes, to the summer, to the cottage and to the woods.

Tarvitsen kärsivällisyyttä.  Enää 3 cm Adeline-villatakin suoraa, puuduttavaa helmaosaa. Enää 6 kuukautta kevääseen.
What I need is patience. Only 3 cm to go with the stockinette stitch hem section in the Adeline coat. Only 6 months to go until spring. 

Liehuva Hiilihanko kävi Kaivarissa / The Flaming Coal Rake went to the Park

Garderobistani puuttui pitkä, a-linjainen tunika, joka ei olisi hörhelö tai liian painava, muttei myöskään liian teltta. Olen tykästynyt ylhäältä alas -rakenteeseen, kahlannut läpi Barbara G. Walkerin klassikkokirjan Knitting from the Top ja opiskellut etevämmiltäni mitoitusta ja konstruktiotekniikkaa.
My wardrobe has missed a long, a-lined tunic that would not be too ladylike nor too heavy, but neither should it be a tent. I've become fond of the top-down technique and studied Barbara G. Walker's classic Knitting from the Top. I've also made a series of garments designed according to the top-down technique and tried to learn from the experts.

Lontoon-reissulta tarttui mukaan paketillinen Rowanin ihanaa, just-mun-harmaata alpakka-puuvilla-sekoitelankaa. Tästä tulisi kaivattu tunika, päätin, ja aloitin suunnittelutyön. Otin itsestäni kunnon mitat ( = minä komensin, lapsi mittasi). Tein mallitilkkuja. Piirsin. Neuloin. Purin. Neuloin uudestaan.
I couldn't resist Rowan's wonderful Alpaca Cotton that I met in London some time ago just in the perfect shade of dark grey. This would become my long longed tunic, I decided, and started to draft. I took proper measurements of my body (i.e. I stood still and gave orders and my darling child took the measurements). I swatched. I designed. I knitted. I unraveled. I knitted again.

Raglanhiha istuu minulle periaatteessa täydellisesti, mutta otin opikseni ylhäältä alas neulottavien raglanhihaisten puseroiden perusongelmasta. Hihojen alle tulee helposti liikaa väljyyttä, lapaluiden kohdalle tulee usein ihmeelliset pussit, ja rinnanympäryksestä tulee holtiton kun rakenne on yleensä symmetrinen (yhtä paljon silmukoita etu- ja takakappaleella). Noudatin vain mittojani ja neuletiheyttä. Sovitin vähän väliä. Purin jos meni pieleen.
The raglan sleeve works, basically, really fine with my body proportions. I took notice, however, of the usual defects of raglan sleeved pullovers. Usually, you get too much room under the arms,  mysterious pouches near the shoulder blades, and an uncontrolled amount of room around the chest, because the construction usually prefers symmetry to fit (there seems to be always the same amount of stitches on the back and on the front). What I did was that I only followed my measurements and my gauge. I had a frequent fitting session. I unraveled if it seemed to have gone wrong.

Tänään kävin sitten ylpeänä sunnuntaikävelyllä koirien kanssa ihan Helsingin Kaivopuistossa asti. Sää oli mitä ihanin, mutta ilmassa oli jo syksyn kuulautta. Naamalleni ja tukalleni en valitettavasti voi mitään, mutta tunika on aika kiva. Ja kerrankin just sellainen kuin tilasin.
Today it is Sunday and the weather is again so lovely, yet there is already autumn in the air. I took my new tunic and my doggies for a walk in the esteemed park in Helsinki city centre. My face and hair are hopeless, I know, but the tunic is pretty nice. And for once, it's exactly as ordered.