Kirja Viron sukkaperinteestä / Book about Estonian sock tradition

Lahdentakainen kirjakauppa Krisostomus lähetti sähköpostia ja mainosti Aino Praaklin uutta kirjaa: Eesti sokikirjad ilma laande laiali. Koska Praaklin ylitsevuotavan ihastuttava lapaskirja oli jo hyllyssä, menin heti tilaamaan itselleni myös tämän sukkaversion. Posti toi paketin tänään.

A book store from across the Gulf of Finland, Krisostomus, sent me an email promoting a new book by Aino Praakli: Estonian sock patterns all around the world. As I had already purchased her previous book on mittens, I immediately ordered a copy of the new arrival. The book arrived today.

Kirja noudattaa samaa kaavaa kuin lapaskirjakin. Kovakantiseen, 168-sivuiseen opukseen on koottu 83 sukkamallia, jotka ovat peräisin Viron kansallismuseon kokoelmista. Kirjan alkuosassa on mielenkiintoisia haastatteluja ja artikkeleita Viron sukkaperinteestä, Kansallismuseon kokoelmista sekä selkeä opastus sukan neulomisen tekniikkaan. Sukat neulotaan tässä kirjassa perinteiseen tapaan sukkapuikoilla ja varren suusta alottaen. Kantapääratkaisuja tarjotaan kaksi: perinteinen saksalainen (jota suomeksi taidetaan kutsua tutummalla termillä 'hollantilainen') sekä jälkikäteen neulottu kantapää. Kärkikavennustyyppejä esitellään kolme: spiraalimainen, tavallinen reunoihin tehtävä nauhakavennus sekä sädekavennus. Tekstit ovat sekä viroksi että englanniksi.

This newcomer follows the same architecture as the mitten book. The hard-covered book has 168 pages and includes 83 sock patterns that have been gathered from the collections from Estonian National Museum. In the beginning of the book, there are interesting interviews and articles about the Estonian sock tradition, the collections of ENM, and an introduction to the techniques of sock knitting. Here, socks are knitted in the traditional manner with double-pointed needles and starting from the cuff. There are two variations for the heel: the traditional German heel (or perhaps this is what I know as the Dutch heel) and the afterthougt heel. Toe variations number three: a spiral decrease, decrease at the end, and decrease in eight places. All texts are both in Estonian and in English.

Praaklin sukkakirja on lapaskirjan tavoin erittäin innostava perusteos ja kuuluu mielestäni jokaisen käsityöperinteestä kiinnostuneen kirjahyllyyn, etenkin jos neuloja kuuluu Viron tai sen lähialueiden kulttuuripiiriin. Kirjan sukat ovat paria poikkeusta lukuunottamatta toteutettu kirjoneuletekniikalla: poikkeuksilla tarkoitan kahta raidallista sukkamallia ja paria intarsiatekniikalla tehtyä upeutta. Pitsineuleisia sukkia ei ole kirjassa lainkaan. Sukkia on sekä polvipituisina että nilkkasukkamallisina. Ensi vilkaisulla upeimmat ja houkuttelevimmat mallit olivat kaakkois-Viron Setusta peräisin olevia miesten polvisukkia, joissa värikäs koristelu sijoittuu pohkeen alueelle ja sukkaa pidetään housujen päällä.

Like her book on Estonian mittens, Praakli's sock book is an intriguing treatise that has its place, in my view, on the bookshelf of every knitter who is interested in the tradition of knitting especially if s/he belongs to the cultural sphere of Estonia or its neighbours. With the exception of a couple of striped socks and a couple of patterns in intarsia, all the socks are stranded colourwork. Here you will find no lace. The models vary from knee-highs to anklets. What appealed to me most, were at first glance the patterns fo the knee-high men's socks originating from the Setu area in south-east Estonia. These socks have the colourful embellishments on the cuff and the socks are worn on top of the trouser legs. 

Kuten olen jo julistanut, en hallitse kirjoneuletta kovinkaan sujuvasti, ainakaan vielä. Hyllyssäni on myös Nancy Bushin mestariteos Folk Socks: The History & Techniques of Handknitted Footwear. Tässä mielessä Praaklin kirjalle tuskin on välitöntä käyttöä. Mutta on hyllyssäni myös monia kansainvälisten huippukokkien ja -ravintoloiden keittokirjoja, eikä niidenkään reseptejä ole tullut paljon käytetyksi. Tämäntyyppisten kirjojen idea minulle on yksinkertaisesti olla olemassa: tallentaa asioita yksiin kansiin ja antaa ideoita. Ja tehdä se kauniisti, tarkasti, ja innostavasti. Siinä Praaklin kirja onnistuu täydellisesti.

As I've frequently mentioned, I don't master the art of stranded colourwork, at least not yet. Besides, I already own Nancy Bush's masterpiece Folk Socks: The History & Techniques of Handknitted Footwear. In this sense, it may well be that I will never knit a sock out of this book. However, I have many cookbooks published by great chefs and star restaurants, and seldom do I use their recipies in my cooking either.  The whole idea of the books of this kind is simply to exist: to collect something within one volume and to give ideas. And to do that beautifully, accurately, and inspiringly. This is what Praakli's sock book does in a most perfect manner.