Matka Adelinen kanssa / The journey with Adeline

Pattern: Adeline coat by {a black pepper}
Yarn: Gotti by Villa Laurila, tex 140x4
Needles: 4.0 and 4.5 mm

Vihdoin se on valmis. Lucy Sweetlandin suunnittelema Adeline-villatakki valmistui pari päivää uuden vuoden jälkeen. Työ valmistui oikeastaan jo ennen joulua, mutta viimeistelyyn kuten esimerkiksi langanpäiden päättelyyn, hihojen istutukseen, vyölenkkien ja taskujen asemointiin, pesuun ja blokkaukseen meni oma aikansa. Kuvista tuli harmittavan huonoja, koska sää on (taas) niin kovin kehno ja hämärä.

It is finally ready. I finished the Adeline coat designed by Lucy Sweetland a few days after the New Year. Actually, I had knitted everything by Christmas but as always, all the finishing stuff such as weaving in the ends, seaming, placing pockets and belt holders washing, and blocking took its time. Unfortunately, the photos came out bad because the weather is (again) so cloudy, dingy, and snowy.

Tässä projektissa meni oikeastaan koko syksy. Tein ensin hihat, sitten loput kappaleet. Hihoissa oli hyvä testata omaa käsialaa, koska oikean koon määrityksessä oli hieman hankaluuksia. Silmukkamäärät täsmäsivät, kerrosmäärät eivät. Otin leveyssuunnassa pienimmän koon, mutta tein pituusmitat lähinnä omaa kokoani olevan version mukaisesti (rinnanympärys 40.5 tuumaa).

This project took almost the whole autumn. I started with the sleeves, then I proceeded with the other parts. The sleeves gave a good opportunity to test my gauge as I had some difficulties to determine the right size. My stitch count was OK, my row count was not. I chose to knit the smallest size available as to stitch amounts, but according to my own size (bust circumference 40.5 ") when it came to length measurements.

Langaksi valitsin Villa Laurilan Gotti-langan, jossa on 40 % gotlannin turkislampaan villaa ja loput kainuunharmasta. Gotlanninlammas on mielenkiintoinen villatuttavuus. Neulos on sanalla sanoen rotevaa. Adelineni tuntuu karkeahkolta, pörreältä, hieman kutiavalta ja uutuudenjäykältä, mutta oletettavasti takkini on hyvin kestävä, eikä hirveän painava ja todella lämmin.

My yarn choice for this project was a Finnish speciality produced by a small farm Villa Laurila. Their Gotti is a mixture of Gotland Pelt and an original Finnish breed Kainuunharmas. Gotti was a very interesting experience to knit with. The texture is, with one word, robust. My Adeline feels a bit rough and furry, a bit itchy and stiff, but presumably it won't easily wear off and it's really warm.

Adelinen neulominen tarjosi pitkästä aikaa oikeastaan aika hienon matkan käsinneulonnan perusteisiin. Ohje oli kirjoitettu taitavasti, mutta siinä oli näennäisestä yksinkertaisuudesta huolimatta aika lailla haasteita. Miten valitsen oikean koon? Miten sovellan takin mittoja omiin mittoihini? Miten teen lisäyksiä melkoisen kiemuraiseen kohoneuleeseen? Miten tehdään helma, jos ohjeen tubular cast on rullautuu koko ajan vaikka mitä tekisi? Miten istutetaan hihat? Miten muotoillaan shaalikaulus kun oma silmukkamäärä ei täsmää ohjeen kanssa? Miten tehdään lyhennettyjä kerroksia?

The Adeline project gave me, a for a change, rather a fine journey into the basics of hand knitting. The pattern was proficiently written, but entailed a few challenges despite the apparent simplicity of the design. How to choose the right size? How to modify the given stitch and row counts according to your own body measurements? How to increase into an intricate cable pattern? How to do the hem if the tubular cast on used in the pattern keeps rolling no matter what I do? How to form of a shawl collar when your stitch amount doesn't match with the pattern? How to knit short rows?

Olen vielä hieman pyörällä päästäni matkasta Adelinen kanssa. Adeline on juuri nyt ylläni, teemme tuttavuutta, kehoni hakee muotojaan takin sisältä. Olo on lämmin ja tyytyväinen, ehkä vähän hermostunutkin. Tällainen tästä nyt tuli, ehkä vähän liian pitkä, kauluksestakin tuli ehkä vähän ylisuuri. Tervetuloa kuitenkin taloon, Adeline! Kiva kun tulit garderoobiini.

I'm still somewhat overwhelmed by my journey with Adeline. I'm wearing it now while writing this blog post. We're making acquaintance with each other; my body seeks its space inside the jacket. I feel warm and happy, a bit nervous as well. Okay, this is what I accomplished, a coat perhaps a bit too long with a collar a bit oversized. Welcome anyway, Adeline! Nice to have you in my wardrobe.