Sananjalkalankaa / Bracken yarn

Kesän värjäyskokeilut tuntuvat parhaasta yrityksestä huolimatta koko ajan tuottavan jonkinlaista yhtä ja samaa kellanvihreää. Näin kävi myös sananjalkojen (Pteridium aquilinum) kanssa, vaikka opaskirjani Luonnosta väriä lankoihin (Aittomäki, Colliander, Kotiranta, Tammi 2010) lupaili heleän vaaleanvihreää. Ja minä tyhmä uskoin ja värjäsin toivorikkaana melkein puolet kesää varten esipuretetuista nöttösistäni.
This summer, my dyeing experiments tend to produce more or less the same yellowish-greenish-brownish shade despite my best efforts. This happened with bracken (Pteridium aquilinum) even though my guide book promised to get light green. I was stupid enough to believe and wasted almost half of the premordated hanks that I had prepared for the summer.

Keräsin 3.7.2010 15 sananjalan 'oksaa'. Pilkoin ne kattilaan ja lisäsin 9 l vettä. Keitin lientä 1,5 tuntia. Jätin kattilan liemineen kesäkodin kuistille odottamaan paluutani.
On 3 July 2010, I picked 15 bracken 'stems', cut them into pieces, put them in a pan, added 9 liters of water and cooked the dye for 1,5 hours. I left the pan and the dye on the porch of my summer house to wait for my return.

Värjäsin 14.7 (siis vajaa kahden viikon kuluttua) yhteensä n. 50 g alunalla (10 %) ja viinikivellä (5 %) esipuretettua lankaa (Pirtin kehräämön luonnonvalkea, nailonvahvisteinen suomenlammas-karstalanka tex 140x3). Värjäysaika oli noin tunti.

On 14 July (that is, after almost a fortnight), I dyeid c. 50 g of natural white wool (Pirtin kehräämö's nylon enforced finnsheep, tex 140x3); premordant 10 % alum, 5 % creme of tartar of yarn's dry weight). The cooking time was c. an hour.

Mitä meni pieleen? Noh, ei tuo sävy nyt ihan tyhmä ole, mutta ei se ole heleän vaaleanvihreäkään. Kirjan ohjeessa käytettiin kuparivihtrilliä ja puretus tehtiin samaan aikaan värjäyksen kanssa. Kuparivihtrilliä tai muita ympäristömyrkkyjä en suostu käyttämään, joten se ainakin vaikutti lopputulokseen. Toinen seikka oli se, että värjättäessä liemi pääsi kiehumaan. Kiinnitin näet huomiota, että värilientä keittäessäni liemi oli kauniin vihreä, mutta väri muuttui ajan kanssa oliivinvihreäksi. Teen toisen kokeen ensi viikolla ja kokeilen lyhyempiä keittoaikoja ja alempia värjäyslämpötiloja. Saattaapa olla näet niin, että vihreät värit eivät kestä pitkää keittoaikaa, vaan väriaineet hajoavat ja muuttuvat lämpötilan vaikutuksesta. Pikku kemisti tutkii ja raportoi tästä ensi viikolla.

What went wrong? Well, the shade is not that terrible, but it isn't a bright light green either. The recipe on my book used copper sulphate which I don't use as it's toxic, so that was one reason for the difference. Another thing is that while dyeing, I accidentally let the dye to boil. This may have had some effect as I noticed - while cooking the dye - that at first, it was lovely green and then turned more and more olive green and brown. It may well be that green colourants disintegrate or change in heat. The little chemist will do further research and more experiments on the matter and report about the topic some time next week.